”32 Parannus ja kirkon jäsenyysneuvostot”, Valikoituja kohtia Yleiskäsikirjasta, 2023.
”32 Parannus ja kirkon jäsenyysneuvostot”, Valikoituja kohtia Yleiskäsikirjasta
32
Parannus ja kirkon jäsenyysneuvostot
32.0
Johdanto
Useimmiten parannus on yksilön, Jumalan ja niiden välinen asia, joihin henkilön synnit ovat vaikuttaneet. Toisinaan kuitenkin piispan tai vaarnanjohtajan pitää auttaa kirkon jäseniä heidän pyrkimyksissään tehdä parannus.
Kun piispa ja vaarnanjohtaja auttavat jäsentä parannuksen tekemisessä, he tekevät sen rakkautta ja huolenpitoa osoittaen. He noudattavat Vapahtajan esimerkkiä. Hän kohotti ihmisiä ja auttoi heitä kääntymään pois synnistä ja kääntymään kohti Jumalaa (ks. Matt. 9:10–13; Joh. 8:3–11).
32.1
Parannus ja anteeksianto
Toteuttaakseen armonsuunnitelmansa taivaallinen Isä lähetti ainosyntyisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen sovittamaan meidän syntimme (ks. Alma 42:15). Jeesus kärsi rangaistuksen, jonka oikeudenmukaisuuden laki vaatii synneistämme (ks. OL 19:15–19; ks. myös Alma 42:24–25). Tällä uhrillaan sekä Isä että Poika osoittivat äärettömän rakkautensa meitä kohtaan (ks. Joh. 3:16).
Kun me osoitamme parannukseen johtavaa uskoa, taivaallinen Isä antaa meille anteeksi ja suo meille armon Jeesuksen Kristuksen sovitustyön ansiosta (ks. Alma 34:15; ks. myös Alma 42:13). Kun meidät puhdistetaan ja meille annetaan anteeksi, me voimme lopulta periä Jumalan valtakunnan (ks. Jes. 1:18; OL 58:42).
Parannus on muutakin kuin käytöksen muuttamista. Se on kääntymistä pois synnistä ja kohti taivaallista Isää ja Jeesusta Kristusta. Se johtaa sydämen ja mielen muutokseen (ks. Moosia 5:2; Alma 5:12–14; Hel. 15:7). Parannuksen avulla meistä tulee uusia ihmisiä, jotka ovat tehneet sovinnon Jumalan kanssa (ks. 2. Kor. 5:17–18; Moosia 27:25–26).
Mahdollisuus tehdä parannus on yksi suurimmista siunauksista, mitä taivaallinen Isä on antanut meille Poikansa lahjan kautta.
32.2
Kirkon jäsenyysrajoitusten asettamisen tai jäsenyyden peruuttamisen tarkoitukset
Jos jäsen syyllistyy vakavaan syntiin, piispa tai vaarnanjohtaja auttaa häntä tekemään parannuksen. Osana tätä menettelyä piispan tai vaarnanjohtajan voi olla tarpeen rajoittaa henkilön jäsenoikeuksia kirkossa joksikin aikaa. Joissakin tilanteissa hänen voi olla tarpeen peruuttaa henkilön jäsenyys joksikin aikaa.
Jäsenyysrajoitusten asettamisen tai jäsenyyden peruuttamisen tarkoituksena ei ole rangaista. Ennemminkin nämä toimenpiteet ovat toisinaan välttämättömiä, jotta henkilöä autetaan tekemään parannus ja kokemaan sydämenmuutos. Ne myös antavat henkilölle aikaa valmistautua hengellisesti, jotta hän voi jälleen uudistaa liittonsa ja pitää ne.
Jäsenyysrajoitusten tai jäsenyyden peruuttamisen kolme tarkoitusta ovat seuraavat.
32.2.1
Auttaa muiden suojelemisessa
Ensimmäisenä tarkoituksena on auttaa muiden suojelemisessa. Toisinaan henkilö on fyysisenä tai hengellisenä uhkana. Muita vaarantava käytös, ruumiinvamman tuottaminen, seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö, päihteiden käyttö, petos ja luopumus ovat muutamia esimerkkejä siitä, kuinka tätä voi tapahtua. Innoituksen avulla piispa tai vaarnanjohtaja toimii muiden suojelemiseksi, kun joku on uhkana näillä tai muilla vakavilla tavoilla (ks. Alma 5:59–60).
32.2.2
Auttaa henkilöä pääsemään osalliseksi Jeesuksen Kristuksen lunastavasta voimasta parannuksen avulla
Toisena tarkoituksena on auttaa henkilöä pääsemään osalliseksi Jeesuksen Kristuksen lunastavasta voimasta parannuksen avulla. Tällä tavoin hänestä voi jälleen tulla puhdas ja kelvollinen saamaan kaikki Jumalan siunaukset.
32.2.3
Suojata kirkon loukkaamattomuutta
Kolmantena tarkoituksena on suojata kirkon loukkaamattomuutta. Jäsenyysrajoitusten asettaminen tai kirkon jäsenyyden peruuttaminen saattaa olla tarpeen, jos henkilön käytös aiheuttaa merkittävää vahinkoa kirkolle (ks. Alma 39:11). Kirkon loukkaamattomuutta ei suojata peittelemällä tai vähättelemällä vakavia syntejä – vaan käsittelemällä ne.
32.3
Tuomarien tehtävä Israelissa
Piispat ja vaarnanjohtajat kutsutaan ja erotetaan toimimaan tuomareina Israelissa (ks. OL 107:72–74). Heillä on pappeuden avaimet edustaa Herraa autettaessa kirkon jäseniä tekemään parannus (ks. OL 13:1; 107:16–18).
Usein piispat ja vaarnanjohtajat auttavat parannuksenteossa henkilökohtaisen neuvonnan avulla. Tähän auttamiseen voi sisältyä kirkon joidenkin jäsenoikeuksien epävirallinen rajoittaminen joksikin aikaa.
Joidenkin vakavien syntien kohdalla johtohenkilöt auttavat parannuksenteossa pitämällä jäsenyysneuvoston (ks. 32.6). Tähän auttamiseen voi sisältyä kirkon joidenkin jäsenoikeuksien virallinen rajoittaminen tai henkilön jäsenyyden peruuttaminen joksikin aikaa.
Piispat ja vaarnanjohtajat ovat rakastavia ja huolehtivia, kun he auttavat jäseniä tekemään parannusta. Oppaana on Vapahtajan kanssakäyminen aviorikoksesta tavatun naisen kanssa (ks. Joh. 8:3–11). Vaikka Hän ei sanonutkaan, että naisen synnit olisi annettu anteeksi, Hän ei tuominnut naista. Sen sijaan Hän sanoi naiselle: ”Äläkä enää tee syntiä” – Hän kehotti naista tekemään parannuksen ja muuttamaan elämänsä.
Nämä johtohenkilöt opettavat, että ”yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan [taivaassa]” (Luuk. 15:7). He ovat kärsivällisiä, antavat tukea ja ovat myönteisiä. He innoittavat tuntemaan toivoa. He opettavat ja todistavat, että Vapahtajan sovitusuhrin ansiosta kaikki voivat tehdä parannuksen ja tulla puhtaiksi.
Piispat ja vaarnanjohtajat tavoittelevat Hengen johdatusta tietääkseen, kuinka auttaa kutakin henkilöä tekemään parannuksen. Ainoastaan vakavimpien syntien osalta kirkolla on tietty normisto siihen, mitä kirkon johtohenkilöiden tulee tehdä (ks. 32.6). Ei ole olemassa kahta samanlaista tilannetta. Johtohenkilöiden antaman neuvonnan ja heidän edistämänsä parannuksenteon täytyy olla innoitettua, ja se voi olla erilaista kunkin henkilön kohdalla.
32.4
Tunnustaminen, luottamuksellisuus ja ilmoittaminen viranomaisille
32.4.1
Tunnustaminen
Parannuksen tekeminen edellyttää syntien tunnustamista taivaalliselle Isälle. Jeesus Kristus sanoi: ”Tästä te voitte tietää, tekeekö ihminen parannuksen synneistänsä – katso, hän tunnustaa ne ja hylkää ne” (OL 58:43; ks. myös Moosia 26:29).
Kun kirkon jäsen syyllistyy vakaviin synteihin, hänen parannuksentekoonsa sisältyy myös synnin tunnustaminen omalle piispalle tai vaarnanjohtajalle. Sitten piispa tai vaarnanjohtaja voi käyttää parannuksen evankeliumin avaimia hänen hyväkseen (ks. OL 13:1; 84:26–27; 107:18, 20). Tämä auttaa jäsentä parantumaan ja palaamaan evankeliumin polulle Vapahtajan sovituksen voimalla.
Tunnustamisen tarkoituksena on kannustaa jäseniä pääsemään irti kuormista, jotta he voivat täysin tavoitella Herran apua muuttua ja parantua. Tunnustaminen auttaa saamaan ”särkyneen sydämen ja murtuneen mielen” (ks. 2. Nefi 2:7). Vapaaehtoinen tunnustaminen osoittaa, että henkilö haluaa tehdä parannuksen.
Kun jäsen tunnustaa synnin, piispa tai vaarnanjohtaja noudattaa neuvontaan liittyviä ohjeita kohdassa 32.8. Hän tavoittelee rukoillen johdatusta siihen, mikä on sopiva tapa auttaa jäsentä tekemään parannus. Hän harkitsee, olisiko jäsenyysneuvostosta hyötyä. Mikäli kirkon menettelytavat vaativat jäsenyysneuvoston, hän selittää tämän (ks. 32.6).
Toisinaan jäsen on toiminut väärin puolisoa tai toista aikuista henkilöä kohtaan. Osana parannusta hänen tulee tavallisesti tunnustaa kyseiselle henkilölle ja tavoitella anteeksiantoa. Nuorta, joka syyllistyy vakavaan syntiin, kannustetaan tavallisesti neuvottelemaan vanhempiensa kanssa.
32.4.4
Luottamuksellisuus
Piispoilla, vaarnanjohtajilla ja heidän neuvonantajillaan on pyhä velvollisuus suojella kaikkia heille annettuja luottamuksellisia tietoja. Näitä tietoja voidaan saada puhutteluissa, neuvonnassa ja tunnustamisen yhteydessä. Sama velvollisuus luottamuksellisuuteen koskee kaikkia, jotka osallistuvat jäsenyysneuvostoihin. Luottamuksellisuus on välttämätöntä, koska jäsen ei ehkä tunnusta syntejä tai pyydä ohjausta, mikäli sitä, mitä hän kertoo, ei pidetä luottamuksellisena. Luottamuksellisuuden rikkominen loukkaa jäsenen luottamusta ja saa hänet menettämään luottamuksensa johtajiinsa.
Luottamuksellisuuteen liittyvän velvollisuutensa mukaisesti piispa, vaarnanjohtaja tai heidän neuvonantajansa voivat antaa näitä tietoja muille vain seuraavissa tapauksissa:
-
Hänen pitää neuvotella jäsenyysneuvoston pitämisestä tai siihen liittyvistä asioista jäsenen vaarnanjohtajan, lähetysjohtajan tai piispan kanssa.
-
Henkilö muuttaa uuteen seurakuntaan (tai pappeusjohtaja vapautetaan) sinä aikana, kun jäsenyyttä koskeva toimenpide on kesken tai muita vakavia huolenaiheita on ratkaisematta.
-
Piispa tai vaarnanjohtaja saa tietää, että kirkon jäsen, joka asuu seurakunnan tai vaarnan ulkopuolella, on ehkä ollut osallisena vakavassa synnissä.
-
Tietoja on välttämätöntä paljastaa jäsenyysneuvoston aikana.
-
Jäsen päättää antaa kirkon johtohenkilölle luvan jakaa tietoa tietyille henkilöille.
-
Saattaa olla tarpeen jakaa rajallinen määrä tietoa jäsenyysneuvoston päätöksestä.
Kirkko auttaa johtohenkilöitä suojelemaan muita ja noudattamaan lakia tarjoamalla apua koulutetuilta ammattilaisilta. Johtohenkilöt saavat tätä ohjausta soittamalla viipymättä kirkon väkivaltatapausten palvelupuhelimeen, missä se on käytettävissä (ks. 38.6.2.1). Missä sitä ei ole käytettävissä, vaarnanjohtaja ottaa yhteyttä vyöhykkeen lakimieheen vyöhyketoimistossa.
Ainoastaan yhdenlaisessa tilanteessa piispan tai vaarnanjohtajan tulee paljastaa luottamuksellista tietoa pyytämättä ensin ohjausta näiltä asiantuntijoilta. Tämä on silloin, kun tietojen paljastaminen on välttämätöntä henkeä uhkaavan vahingon tai vakavan vamman ehkäisemiseksi eikä ole aikaa pyytää ohjausta. Näissä tapauksissa velvollisuus suojella muita on tärkeämpi kuin velvollisuus luottamuksellisuuteen. Johtohenkilöiden tulee heti ottaa yhteys viranomaisiin.
32.6
Synnin vakavuus ja kirkon menettelytavat
Synnin vakavuus on tärkeä huomioon otettava seikka päätettäessä siitä, mikä tapa 1) auttaa suojelemaan muita ja 2) auttaa henkilöä tekemään parannuksen. Herra on sanonut, ettei Hän ”voi suvaita syntiä vähäisimmässäkään määrin” (OL 1:31; ks. myös Moosia 26:29). Hänen palvelijansa eivät saa jättää huomiotta todisteita vakavasta synnistä.
Vakavat synnit ovat tietoisia ja isoja rikkomuksia Jumalan lakeja vastaan. Seuraavassa luetellaan vakavien syntien ryhmät:
-
väkivalta ja hyväksikäyttö
-
seksuaalinen moraalittomuus
-
petokset
-
luottamuksen rikkominen
-
jotkin muut teot
Milloin jäsenyysneuvosto on pakollinen tai saattaa olla tarpeen
Synnin laji |
Jäsenyysneuvosto on pakollinen |
Jäsenyysneuvosto saattaa olla tarpeen |
---|---|---|
Synnin laji Väkivalta ja hyväksikäyttö | Jäsenyysneuvosto on pakollinen
| Jäsenyysneuvosto saattaa olla tarpeen |
Synnin laji Seksuaalinen moraalittomuus | Jäsenyysneuvosto on pakollinen
| Jäsenyysneuvosto saattaa olla tarpeen
|
Synnin laji Petokset | Jäsenyysneuvosto on pakollinen
| Jäsenyysneuvosto saattaa olla tarpeen
|
Synnin laji Luottamuksen rikkominen | Jäsenyysneuvosto on pakollinen
| Jäsenyysneuvosto saattaa olla tarpeen
|
Synnin laji Jotkin muut teot | Jäsenyysneuvosto on pakollinen
| Jäsenyysneuvosto saattaa olla tarpeen
|
32.6.3
Milloin vaarnanjohtaja neuvottelee vyöhykkeen johtokunnan kanssa siitä, ovatko jäsenyysneuvosto tai muut toimenpiteet tarpeen
Jotkin asiat edellyttävät erityistä ymmärtäväisyyttä ja ohjausta. Jotta vaarnanjohtaja tietää, kuinka auttaa parhaiten, hänen täytyy neuvotella vyöhykkeen johtokunnan kanssa tämän luvun tilanteista.
32.6.3.2
Luopumus
Luopumusta koskevat ongelmat vaikuttavat usein myös seurakunnan tai vaarnan rajojen ulkopuolelle. Ne pitää käsitellä viipymättä muiden suojelemiseksi.
Piispa neuvottelee vaarnanjohtajan kanssa, jos hän katsoo, että jäsenen toimia voidaan pitää luopumuksena.
Luopumuksella tarkoitetaan tässä jäsenen osallistumista johonkin seuraavista:
-
toistuvasti, selvästi ja tarkoituksellisesti vastustaa julkisesti kirkkoa, sen oppia, sen menettelytapoja tai sen johtajia
-
opettaa itsepintaisesti kirkon oppina sellaista, mikä ei ole kirkon oppia, senkin jälkeen kun piispa tai vaarnanjohtaja on häntä ojentanut
-
osoittaa toistuvasti pyrkivänsä tarkoituksellisesti heikentämään kirkon jäsenten uskoa ja toimintaa
-
jatkaa luopiolahkojen opetusten noudattamista senkin jälkeen kun piispa tai vaarnanjohtaja on häntä ojentanut
-
liittyy virallisesti toiseen kirkkoon ja edistää sen opetuksia.
32.6.3.3
Kirkon varojen kavaltaminen
Mikäli jäsen kavaltaa kirkon varoja tai varastaa arvokasta kirkon omaisuutta, vaarnanjohtaja neuvottelee vyöhykkeen johtokunnan kanssa siitä, voisiko jäsenyysneuvosto tai muu toimenpide olla tarpeen.