Erityisvaarnat ja -seurakunnat

37.0

Johdanto

Vaarnanjohtaja voi ehdottaa, että erityisvaarnoja ja erityisseurakuntia muodostetaan palvelemaan jäseniä, kuten tässä luvussa esitetään.

37.1

Kielikohtaiset seurakunnat

Vaarnanjohtaja voi ehdottaa kielikohtaisen seurakunnan muodostamista vaarnan jäsenille, 1) jotka eivät puhu paikallista kieltä tai 2) jotka käyttävät viittomakieltä.

37.7

Ryhmät vaarnoissa, lähetyskentillä ja vyöhykkeillä

Ryhmät ovat pieniä, valtuutettuja jäsenten joukkoja, joita valvoo piispa, seurakunnanjohtaja tai lähetysjohtaja. Vaarnanjohtaja tai lähetysjohtaja voi suosittaa ryhmän muodostamista seuraavissa olosuhteissa:

Sen mahdollisten jäsenten on vaikea matkustaa seurakunnan kokouksiin.
Pieni joukko jäseniä puhuu kieltä, joka eroaa seurakunnan muiden jäsenten kielestä.
Armeijan palveluksessa olevia jäseniä palvellaan parhaiten ryhmässä.

Ryhmässä täytyy olla ainakin kaksi jäsentä. Toisen täytyy olla kelvollinen pappi Aaronin pappeudessa tai kelvollinen Melkisedekin pappeuden haltija.

Vaarnoissa vaarnanjohtaja antaa ryhmän muodostamisen ja valvomisen jonkun piispan tai seurakunnanjohtajan tehtäväksi. Lähetyskentillä lähetysjohtaja antaa ryhmän muodostamisen ja valvomisen jonkun seurakunnanjohtajan tehtäväksi.

Vaarnanjohtaja, lähetysjohtaja, piispa tai seurakunnanjohtaja kutsuu ryhmänjohtajan ja erottaa hänet tehtävään. Ryhmänjohtaja järjestää ja johtaa ryhmän kokoukset, joihin sisältyy sakramenttitoimitus.

Ryhmänjohtajalla ei ole pappeuden avaimia, eikä hänellä ole valtuutta

vastaanottaa kymmenyksiä ja uhrilahjoja
neuvoa jäseniä vakavasta synnistä
asettaa epävirallisia tai virallisia jäsenyysrajoituksia
suorittaa muita velvollisuuksia, jotka edellyttävät pappeuden avaimia.

Yleensä ryhmät noudattavat perusyksikköohjelmaa.

Ryhmän jäsenten jäsenkortit pidetään siinä seurakunnassa, joka valvoo ryhmää.

Kirkon keskustoimisto ei anna ryhmille yksikkönumeroa.