”31 Puhuttelut ja neuvonta”, Yleiskäsikirja: Palveleminen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa, 2020.

”31 Puhuttelut ja neuvonta”, Yleiskäsikirja.

Puhuttelut ja neuvonta

31.1

Puhuttelut

Jokainen vaarnanjohtaja ja piispa on tuomari Israelissa (ks. OL 107:72). Tällä valtuudella hän pitää kelvollisuuspuhutteluja ja pappeuspuhutteluja. Näitä puhutteluja pitäessään hän edustaa Herraa. Niinpä hänen tulee pyrkiä siunaamaan jäseniä ja auttamaan heitä elämään Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan.

31.1.1

Yleisiä ohjeita kelvollisuuspuhuttelujen pitämisestä

Vaarnanjohtajat ja piispat sekä heidän neuvonantajansa (silloin kun heillä on siihen valtuus) pitävät kelvollisuuspuhutteluja, kuten tässä luvussa esitetään. Heidän tulee valmistautua hengellisesti, niin että he voivat saada Hengen johdatusta näiden puhuttelujen aikana. Heidän tulee myös tavoitella erottamisen lahjaa. Tämä on hengellinen lahja, joka auttaa heitä näkemään totuuden sekä jäsenen tarpeet (ks. OL 46:27–28).

Kelvollisuuspuhuttelujen tulee olla yksityisiä. Puhuteltavana oleva henkilö voi kuitenkin kutsua jonkun toisen aikuisen olemaan paikalla.

Kelvollisuuspuhuttelujen aikana on tärkeää kuunnella tarkkaavaisesti. Vaarnan johtokunnan tai piispakunnan jäsenen tulee kiinnittää huomionsa jakamattomasti ja vilpittömästi puhuteltavaan henkilöön. Puhuttelija varmistaa myös, että jäsen ymmärtää esitettävät kysymykset. Hän varaa tarpeeksi aikaa pitääkseen puhuttelun arvokkaasti ja kiireettömästi.

31.1.2

Yleisiä ohjeita pappeuspuhuttelujen pitämisestä

Vaarnanjohtajat, piispat ja heidän neuvonantajansa keskustelevat säännöllisesti niiden pappeusjohtajien kanssa, jotka raportoivat heille. Näiden puhuttelujen yhtenä tarkoituksena on saada selonteko puhuteltavan johtohenkilön vastuista. Toinen tarkoitus on auttaa johtohenkilöä asettamaan tavoitteita ja tekemään suunnitelmia niiden saavuttamiseksi. Tarpeen mukaan näissä puhutteluissa käydään läpi myös talousarvioita ja menoja.

Pappeuspuhuttelua pitävän henkilön tulee antaa ohjeita sekä kannustaa ja innoittaa johtohenkilöitä näiden pyrkimyksissä hoitaa tehtävänsä. Hänen tulee myös ilmaista kiitollisuutta ja vahvistaa johtohenkilöä tämän henkilökohtaisessa elämässä sekä perhe-elämässä.

31.1.3

Puhuttelut, jotka vaarnanjohtaja pitää

Vaarnanjohtaja pitää vaarnan jäsenille puhutteluja seuraavissa tilanteissa:

Temppelisuositusta annetaan henkilölle, joka on saamassa oman endaumentin tai on menossa vihittäväksi tai sinetöitäväksi temppelissä (ks. 26.3.1).
Henkilöä suositetaan kokoaikaiseksi lähetyssaarnaajaksi (ks. 24.4.2).
Kokoaikainen lähetyssaarnaaja vapautetaan hänen palattuaan kotiin (ks. 24.8.2).
Henkilö kutsutaan palvelemaan neuvonantajana vaarnan johtokunnassa, patriarkkana tai piispana vaarnanjohtajan saatua siihen valtuuden.
Henkilö kutsutaan palvelemaan vanhinten koorumin johtajana, vaarnan Apuyhdistyksen johtajana tai vaarnan kirjurina.
Jäsentä autetaan tekemään parannus vakavista synneistä (ks. luku 32).

Vaarnanjohtaja pitää myös säännöllisesti puhuttelun jokaiselle piispalle kannustaakseen ja opastaakseen häntä. Hän pitää puhuttelun vaarnan patriarkalle vähintään kaksi kertaa vuodessa (ks. 5.6.4).

31.1.4

Puhuttelut, jotka vaarnanjohtaja tai tehtävän saanut neuvonantaja pitää

Vaarnanjohtaja tai tehtävän saaneet neuvonantajat pitävät vaarnan jäsenille puhutteluja seuraavissa tilanteissa. Ennen henkilön puhuttelua alla luetelluissa tarkoituksissa vaarnan johtokunnan jäsen varmistaa, että piispa tai tehtävän saanut neuvonantaja on pitänyt henkilölle puhuttelun tai selvittänyt hänen kelvollisuutensa.

Temppelisuositusta uusitaan (ks. 26.3.1).
Henkilö asetetaan vanhimman tai ylipapin virkaan (ks. 38.2.5.1).
Henkilö kutsutaan palvelemaan kirkon tehtävissä, kuten esitetään Tehtävätaulukossa (30.7).
Henkilöä suositetaan opiskelemaan kirkon yliopistossa tai korkeakoulussa (ks. 15.3).
Henkilöä suositetaan jatkuvan koulutusrahaston lainaohjelmaan siellä missä ohjelma on hyväksytty (ks. 22.13).

Jos puhuttelussa tulee esiin vakavia asioita, kuten tunnustamista edellyttäviä rikkomuksia, neuvonantaja vaarnan johtokunnassa ohjaa jäsenen viipymättä piispan puheille.

31.1.5

Puhuttelut, jotka piispa pitää

Piispa pitää seurakunnan jäsenille puhutteluja seuraavissa tilanteissa:

Temppelisuositusta annetaan henkilölle, joka on saamassa oman endaumentin tai on menossa vihittäväksi tai sinetöitäväksi temppelissä (ks. 26.3.1).
Rajatun käytön suositusta annetaan uudelle käännynnäiselle (ks. 26.4.2).
Henkilöä suositetaan lähetystyöhön (ks. 24.4.2).
Henkilö asetetaan vanhimman tai ylipapin virkaan, kun vaarnan johtokunta on antanut siihen valtuuden (ks. 38.2.5.1).
Vuosittaisessa kymmenysselvittelyssä (ks. 34.4.1.5).
Henkilö kutsutaan palvelemaan seurakunnan järjestön johtajana.
Henkilö asetetaan papin virkaan (ks. 38.2.5.2).
Miespuolinen käännynnäinen asetetaan Aaronin pappeuden virkaan (ks. 38.2.5.2).
Henkilö kutsutaan palvelemaan apulaisena pappien koorumissa.
Nuorille (ks. 31.1.7).
Henkilölle annetaan paastouhriapua (ks. 22.2.2).
Henkilöä suositetaan aloittamaan opinnot tai jatkamaan niitä kirkon yliopistossa tai korkeakoulussa (ks. 15.3).
Jäsentä autetaan tekemään parannus vakavista synneistä (ks. luku 32).

Piispa tapaa säännöllisesti myös vanhinten koorumin johtajan ja Apuyhdistyksen johtajan sekä erikseen että yhdessä (ks. 8.3.1 ja 9.3.1).

31.1.6

Puhuttelut, jotka piispa tai tehtävän saanut neuvonantaja pitää

Piispa tai tehtävän saanut neuvonantaja pitää seurakunnan jäsenille puhutteluja seuraavissa tilanteissa. Näissä puhutteluissa ainoastaan piispa käsittelee huolenaiheita, jotka koskevat siveyttä, siihen liittyviä moraaliseikkoja sekä muita vakavia syntejä. Jos esiin tulee vakavia asioita, kuten tunnustamista edellyttäviä syntejä, neuvonantaja ohjaa jäsenen viipymättä piispan puheille.

Temppelisuositusta tai rajatun käytön suositusta uusitaan (ks. 26.3, 26.4 ja 26.5).
Henkilö kutsutaan palvelemaan kirkon tehtävissä, kuten esitetään Tehtävätaulukossa (30.7.5).
Kasteelle ja konfirmoitavaksi on menossa 8-vuotias lapsi, josta on jäsenkortti tai josta ei ole jäsenkorttia mutta jonka vanhemmista tai huoltajista ainakin toinen on kirkon jäsen (ks. 38.2.3.3).
Henkilö kutsutaan palvelemaan diakonien tai opettajien koorumin johtajana, neuvonantajana tai sihteerinä, pappien koorumin sihteerinä tai Nuorten Naisten luokan johtajana, neuvonantajana tai sihteerinä. Kuitenkin vain piispa voi erottaa tehtävään diakonien ja opettajien koorumin johtajan.
Kun 11 vuotta täyttäneet lapset siirtyvät pois Alkeisyhdistyksestä. Tämän puhuttelun aikana piispa tai tehtävän saanut neuvonantaja selvittää myös, ovatko nuoret miehet kelvollisia ja valmiita saamaan Aaronin pappeuden. Hän pitää puhutteluja nuorille naisille valmistaakseen heitä siirtymään Nuorten Naisten ohjelmaan.
Kun henkilö asetetaan diakonin tai opettajan virkaan (ks. 38.2.5.2).
Nuorille ja nuorille naimattomille aikuisille (ks. 31.1.7 ja 31.1.8).
Kun henkilö on saamassa patriarkallisen siunauksen (ks. 38.2.12).
Kun pappeudenhaltija haluaa suorittaa toimituksen toisessa seurakunnassa, mutta hänellä ei ole temppelisuositusta. Jos henkilö on kelvollinen, piispakunnan jäsen täyttää ja allekirjoittaa lomakkeen Todistus valtuudesta suorittaa pyhä toimitus.
Kun jäsen lähtee asepalvelukseen (ks. 38.9.2).
Henkilöä suositetaan jatkuvan koulutusrahaston lainaohjelmaan siellä missä ohjelma on hyväksytty (ks. 22.13).

31.1.7

Ohjeita puhuttelujen pitämisestä nuorille

31.1.7.1

Vanhempien tehtävä

Vanhemmilla on ensisijainen vastuu opettaa lapsilleen Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. He auttavat lapsiaan kasvamaan hengellisesti ja valmistautumaan tekemään pyhiä liittoja ja pitämään ne. Vanhemmat keskustelevat lastensa kanssa myös kelvollisuudesta ja auttavat heitä tekemään parannusta ja kehittymään. Piispat ja muut kirkon johtohenkilöt tukevat vanhempia näissä pyrkimyksissä.

31.1.7.2

Piispan puhutteluihin liittyvä yhteydenpito

Kun nuori nainen valmistautuu liittymään Nuorten Naisten järjestöön ja kun nuori mies valmistautuu vastaanottamaan Aaronin pappeuden, piispa kertoo nuorille ja heidän vanhemmilleen seuraavat puhutteluihin liittyvät tiedot. Hän voi tehdä sen osana vuosittaista temppeliin ja pappeuteen valmistautumisen kokousta tai muina aikoina tarpeen mukaan.

Vanhemmilla on ensisijainen vastuu lastensa opettamisesta ja hoivaamisesta.
Piispa tai toinen hänen neuvonantajistaan puhuttelee nuorta miestä tai nuorta naista vähintään kaksi kertaa vuodessa syistä, jotka on esitetty kohdassa 31.1.7.3. Piispakunnan jäsen voi myös tavata nuoria vastatakseen kysymyksiin, tarjotakseen tukea tai antaakseen tehtäviä.
Jotta nuoria autettaisiin valmistautumaan hengellisesti, puhuttelut ovat välttämättömiä sellaisia pyhiä asioita kuten temppelisuosituksia, pappeuteen asettamisia ja lähetystyökutsuja varten. Johtohenkilöt työskentelevät yhdessä vanhempien kanssa valmistaakseen nuoria näihin puhutteluihin.
Vanhemmat kannustavat lapsiaan keskustelemaan piispan kanssa lasten tarvitessa hänen apuaan hengellisen ohjauksen saamiseksi tai tehdäkseen parannusta.
Jos nuori haluaa, hän voi pyytää vanhempaansa tai muuta aikuista olemaan läsnä keskustellessaan piispan tai tämän neuvonantajan kanssa.

31.1.7.3

Puhuttelujen tarkoituksia

Piispoilla ja heidän neuvonantajillaan on pyhä vastuu johtaa, opettaa ja innoittaa nuoria. Tehokkaat henkilökohtaiset puhuttelut ovat yksi tärkeä tapa tehdä sitä. Näissä puhutteluissa piispa ja hänen neuvonantajansa opettavat nuorille, kuinka tulla Vapahtajan opetuslapsiksi. He auttavat nuoria miettimään, kuinka hyvin nämä seuraavat Vapahtajaa ja Hänen opetuksiaan. Puhuttelujen tulee olla kohottavia hengellisiä kokemuksia.

Puhuttelut tarjoavat tilaisuuden vahvistaa kunkin nuoren rajattomia mahdollisuuksia Jumalan lapsena. Puhuttelut tarjoavat myös tilaisuuden innoittaa nuoria laatimaan suunnitelmia päästä lähemmäksi taivaallista Isää ja kehittyä kaikilla elämänsä alueilla.

Vapahtajan edustajina piispat ovat Jumalan nimittämiä tuomareita Israelissa. Tässä tehtävässään he pitävät puhutteluja määrittääkseen kelvollisuutta ja auttaakseen nuoria tekemään parannusta rikkomuksista.

Niiden, jotka pitävät puhutteluja, tulee ilmaista rakkautensa ja kuunnella tarkkaavaisesti. Heidän tulee mieluummin kannustaa nuorta puhumaan kuin olla itse suurimmaksi osaksi äänessä.

31.1.7.4

Puhuttelujen pitämistiheys

Piispa pitää puhuttelun jokaiselle nuorelle miehelle ja nuorelle naiselle vähintään kerran vuodessa. Mikäli mahdollista, hän pitää puhuttelun jokaiselle 16–17-vuotiaalle kaksi kertaa vuodessa. Ellei se ole mahdollista, hän antaa toiselle neuvonantajistaan tehtävän pitää osan näistä puhutteluista.

Kun piispa on pitänyt vuosittaisen puhuttelun, jokaisella 11–15-vuotiaalla nuorella miehellä ja nuorella naisella on tavallisesti jonakin muuna ajankohtana vuoden aikana puhuttelu sen piispakunnassa palvelevan neuvonantajan kanssa, joka valvoo sitä Aaronin pappeuden koorumia tai Nuorten Naisten luokkaa, johon nuori kuuluu.

Innoitusta ja viisautta käyttäen piispat voivat mukauttaa näiden puhuttelujen pitämistiheyttä. Jotkut nuoret saattavat tarvita enemmän huomiota, kun taas toisille on tarpeen pitää puhutteluja ehdotettua harvemmin, vaikka kaikille tulee pitääkin puhuttelu vähintään kerran vuodessa. Seurakunnan koko, maantieteellinen sijainti, aikataulut ja muut olosuhteet voivat myös vaikuttaa puhuttelujen pitämistiheyteen.

31.1.7.5

Keskusteltavia asioita

Tärkeimpiin keskusteltaviin asioihin kuuluu se, kuinka nuoren todistus taivaallisesta Isästä, Jeesuksen Kristuksen tehtävästä ja sovitustyöstä sekä palautetusta evankeliumista kasvaa. Piispa ja hänen neuvonantajansa tähdentävät kasteenliiton lupausten pitämisen tärkeyttä. He auttavat nuoria valmistautumaan temppeliliittojen tekemiseen ja niiden pitämiseen elämällä vanhurskaasti päivittäin. Piispakunnan jäsenet kannustavat nuoria rukoilemaan säännöllisesti yksin ja yhdessä perheen kanssa sekä tutkimaan pyhiä kirjoituksia. He kannustavat nuoria myös pysymään läheisinä vanhempiensa kanssa.

Keskustellessaan käskyjen noudattamisesta piispa ja hänen neuvonantajansa käyttävät asianmukaisesti puhuttelukysymyksiä rajatun käytön temppelisuositusta varten sekä kirjasessa Nuorten voimaksi olevia tasovaatimuksia ja selityksiä. Johtohenkilöt soveltavat keskustelunaiheita nuorten ymmärryksen ja kysymysten mukaan. He varmistavat sen, etteivät keskustelut moraalisesta puhtaudesta herätä uteliaisuutta tai kokeilunhalua.

Piispa ja hänen neuvonantajansa voivat ottaa puheeksi myös seuraavia aiheita:

Pappeuteen asettaminen. Nuorten miesten kanssa he keskustelevat Aaronin pappeuteen liittyvistä siunauksista ja velvollisuuksista (ks. OL 20:46–60; 84:31–48; aiheeseen liittyvät viimeaikaiset yleiskonferenssipuheet sekä tämän käsikirjan kohdat 10.1.1 ja 10.1.2).

Seminaari. He kannustavat soveltuvan ikäisiä nuoria osallistumaan säännöllisesti seminaariin ja tähdentävät niitä siunauksia, joita tulee aktiivisesta osallistumisesta.

Lähetystyöpalvelu. He kiinnittävät erityistä huomiota siihen, että he valmistavat nuoria miehiä palvelemaan kokoaikaisessa lähetystyössä (ks. 24.4.2). Nuoria miehiä kannustetaan palvelemaan lähetystyössä, ja myös halukkaita nuoria naisia voidaan suosittaa palvelemaan (ks. 24.0). He keskustelevat hengellisestä valmistautumisesta, johon kuuluu kelvollisena oleminen, evankeliumin tutkiminen ja todistuksen vahvistaminen. He keskustelevat myös fyysisestä, henkisestä, emotionaalisesta ja taloudellisesta valmistautumisesta.

Kokoaikaiseen lähetystyöhön aikoville tarkoitetut puhuttelukysymykset ovat saatavana osoitteessa churchofjesuschrist.org/mss. Piispa käy nämä kysymykset läpi lähetystyöhön aikovien ja heidän vanhempiensa kanssa ennen lähetystyöpuhuttelua.

Piispakunnan jäsenten tulee suhtautua hienotunteisesti tilanteisiin, joiden perusteella nuoret miehet saavat kunniallisen vapautuksen velvollisuudesta lähteä kokoaikaiseen lähetystyöhön (ks. 24.3.3). Piispa keskustelee tarvittaessa nuorten miesten ja nuorten naisten kanssa mahdollisuuksista palvella kirkon palvelulähetystyössä (ks. 24.2.2).

Temppeli. He varmistavat, että nuoret ymmärtävät temppeliliittojen ja temppeliavioliiton siunaukset sekä näiden siunausten saamisen edellytykset. Antaakseen tai uudistaakseen temppelisuosituksen he esittävät puhuttelukysymykset rajatun käytön temppelisuositusta varten. He soveltavat kysymyksiä tarvittaessa nuorten iän ja olosuhteiden mukaan.

31.1.8

Puhuttelujen pitäminen nuorille naimattomille aikuisille

Piispa tai tehtävän saanut neuvonantaja pitää puhuttelun jokaiselle nuorelle naimattomalle aikuiselle. Nämä puhuttelut pidetään yleensä kerran vuodessa. Innoitusta ja viisautta käyttäen piispakunta voi kuitenkin mukauttaa näiden puhuttelujen pitämistiheyttä.

31.1.9

Puhuttelujen pitäminen kastamalla ja konfirmoimalla takaisin jäseneksi otettaville henkilöille

Ohjeita puhuttelujen pitämisestä henkilöille, joiden jäsenyys on peruutettu tai jotka ovat eronneet kirkosta ja jotka haluavat, että heidät otetaan takaisin jäseneksi kastamalla ja konfirmoimalla, on kohdassa 32.16.2.

31.2

Neuvonta

31.2.1

Yleisiä ohjeita

Vaarnanjohtaja ja piispa neuvovat vaarnan ja seurakunnan jäseniä, jotka haluavat hengellistä ohjausta, joilla on vaikeita henkilökohtaisia ongelmia, joilla on opillisia kysymyksiä tai jotka ovat syyllistyneet vakaviin synteihin. Vaarnanjohtaja ja piispa voivat delegoida osan tästä neuvonnasta neuvonantajilleen, vaikkakaan eivät silloin, kun jäsen on syyllistynyt vakaviin synteihin. Sopivissa tilanteissa, kuten kun perheellä on taloudellisia vaikeuksia, piispa tai vaarnanjohtaja voi myös delegoida osan neuvonnasta Melkisedekin pappeuden haltijoille, jotka ovat päteviä auttamaan. Henkilö, jolle piispa tai vaarnanjohtaja antaa tehtävän neuvoa jotakuta jäsentä, antaa säännöllisesti selonteon johtohenkilölle, jolta hän tehtävän sai. Hän myös säilyttää luottamuksellisuuden.

Kirkon jäsenten tulee ponnistella uutterasti, rukoilla vilpittömästi ja tutkia pyhiä kirjoituksia löytääkseen itse ratkaisuja ja vastauksia. Jos he silti tarvitsevat apua, heidän tulee keskustella ensin piispansa kanssa. Tarvittaessa piispa voi ohjata heidät vaarnanjohtajan luo. Paikallisten johtohenkilöiden tulee pyytää, etteivät jäsenet henkilökohtaisissa asioissa soita kirkon keskustoimistoon, käy siellä tai kirjoita sinne (ks. 38.8.26).

Vaarnanjohtajalla ja piispalla on oikeus erottamisen lahjaan ja innoitukseen, jota he tarvitsevat toimiakseen tällaista apua tarvitsevien seurakunnan jäsenten hengellisinä neuvojina ja ajallisina neuvonantajina. Heidän tulee valmistautua hengellisesti ennen jäsenen neuvomista tavoittelemalla erottamisen lahjaa sekä Hengen johdatusta. Tämä johdatus tulee yleensä vaikutelmina, ajatuksina tai tunteina. Usein Henki innoittaa johtohenkilöitä muistamaan pyhien kirjoitusten ja myöhempien aikojen profeettojen opetuksia.

Johtohenkilöiden tulee neuvoja antaessaan käyttää usein pyhiä kirjoituksia ja myöhempien aikojen profeettojen sanoja. Näitä innoitettuja sanoja tulee käyttää hienotunteisuudella, rakkaudella ja lämmöllä. Niitä tulee käyttää innoittamiseen ja rohkaisuun, ei pakottamiseen eikä pelon herättämiseen.

Johtohenkilöiden tulee varata riittävästi aikaa tapaamisiin. Jäsenille ei saa tulla sellaista tunnetta, että johtohenkilöt ovat liian kiireisiä ja voivat uhrata heille vain muutaman minuutin. Johtohenkilöiden tulee myös tapaamisen alkaessa auttaa jäseniä tuntemaan olonsa mukavaksi.

Jos vaarnanjohtaja tai piispa ei tunne itseään valmistautuneeksi neuvomaan jäsentä, hänen tulee sopia tapaamiselle toinen ajankohta. Tapaamisten välillä hän tavoittelee johdatusta tutkimalla ja rukoilemalla sekä tarvittaessa paastoamalla. Hän voi neuvotella myös pappeusjohtajansa kanssa.

31.2.2

Hengellinen omavaraisuus

Johtohenkilöt kannustavat jäseniä kehittämään hengellistä omavaraisuutta. Johtohenkilöt välttävät tekemästä päätöksiä neuvomiensa ihmisten puolesta. Sen sijaan johtohenkilöt auttavat heitä tekemään itse päätöksiä Herran johdatuksella.

Vaarnanjohtajan tai piispan tulee myös välttää välittömien ratkaisujen tarjoamista niille, joita hän neuvoo. Hän auttaa heitä erittelemään ja ratkaisemaan omia ongelmiaan tai kysymyksiään evankeliumin opin ja pelastussuunnitelman mukaisesti siinä määrin kuin mahdollista. Ihannetapauksessa hän opettaa jäsenille, kuinka nämä voivat itse löytää ratkaisuja ja voimaa pyhistä kirjoituksista.

31.2.3

Kysymykset ja kuunteleminen

Neuvoessaan vaarnanjohtaja tai piispa esittää kysymyksiä, jotka auttavat häntä ymmärtämään jäsenen tilanteen. Hän välttää tarpeetonta kyselemistä. Kysymysten tulee yleensä johdatella tunteiden ja ajatusten ilmaisemiseen mieluummin kuin kyllä- tai ei-vastauksiin. Jäsenten tulee olla pääasiallisesti äänessä.

Jäsenten puhuessa vaarnanjohtaja tai piispa kuuntelee tarkkaavaisesti osoittaen jakamatonta ja vilpitöntä huomiota. Kuunteleminen on ensiarvoisen tärkeää luottamuksen luomisen kannalta. Ihmiset tarvitsevat usein jonkun, johon he voivat luottaa, kuuntelemaan heitä, kun he yrittävät ratkaista haasteitaan ja ongelmiaan.

31.2.4

Parannus ja kiusausten vastustaminen

Jos jäsen on tehnyt vakavan synnin, vaarnanjohtaja tai piispa auttaa vakaasti ja rakastaen häntä tekemään parannuksen. Hän opettaa, että parannukseen kuuluu uskominen Jeesukseen Kristukseen, särkynyt sydän ja murtunut mieli, synnin myöntäminen ja hylkääminen, anteeksiannon etsiminen, hyvittäminen sekä uuden päättäväisyyden osoittaminen käskyjen pitämisessä. Tarvittaessa hän rajoittaa epävirallisesti joitakin kirkon jäsenoikeuksia. Hänen tulee olla selvillä tilanteista, jotka saattavat edellyttää kirkon jäsenyysneuvoston pitämistä, sekä siitä, kuinka se pannaan alulle (ks. luku 32).

Jäseniä neuvoessaan johtohenkilöt auttavat heitä ryhtymään ennalta ehkäiseviin toimiin, niin että he voivat vastustaa kiusauksia. Esimerkiksi jäseniä, jotka seurustelevat, joilla on avio-ongelmia, jotka ovat asumuserossa tai eronneet tai jotka kamppailevat lievien moraaliongelmien kanssa, voidaan suojella ja vahvistaa neuvonnalla, jonka tarkoituksena on varjella heitä rikkomuksilta. Johtavien virkailijoiden ei tarvitse odottaa, että jäsenet hakevat tällaista apua, vaan he voivat kutsua nämä luokseen neuvontaan.

31.2.5

Avioliitto, avioero ja asumusero

Kukaan pappeusvirkailija ei saa antaa henkilölle neuvoa, kenen kanssa tämän tulee mennä naimisiin, eikä hän saa neuvoa henkilöä eroamaan puolisostaan. Tällaisten päätösten on lähdettävä henkilöstä itsestään ja jäätävä hänen päätöksikseen.

Kun avioliitto päättyy avioeroon tai kun aviopuolisot muuttavat asumaan erilleen, puolisoiden tulee aina saada neuvontaa kirkon johtohenkilöiltä. Kirkon jäsenyysneuvosto saattaa olla välttämätön, jos he ovat syyllistyneet vakavaan syntiin avioeron tai asumuseron yhteydessä (ks. luku 32).

Jäsentä, joka on asumuserossa tai käy läpi avioeroa, tulee neuvoa olemaan ryhtymättä seurustelemaan, ennen kuin hänen avioeronsa on saanut lainvoiman.

31.2.6

Ammattiapu ja terapia

Piispojen ja muiden hänen valtuuttamiensa henkilöiden innoitetun avun lisäksi jäsenet voivat hyötyä asianmukaisesta ammattiavusta, mikäli sitä on saatavilla. Tämä neuvonta tai terapia voi auttaa jäseniä ymmärtämään elämän haasteita ja suhtautumaan niihin tervehenkisin tavoin.

Se, että tapaa ammattiauttajan saadakseen näkemystä ja taitoja, jotka edistävät emotionaalista omavaraisuutta, ei ole merkki heikkoudesta. Sen sijaan se voi olla merkki nöyryydestä ja voimasta.

Jäsenten tulee valita huolellisesti hyvämaineisia ammattiauttajia, joilla on asianmukainen toimilupa. Terapeuttien tulee kunnioittaa apua hakevien tahdonvapautta, arvoja ja uskonkäsityksiä. Näiden arvojen sisällyttäminen terapeuttiseen neuvontaan on eettisesti asianmukaista.

Kirkko vastustaa kaikenlaista väkivaltaisille käytännöille altistavaa terapiaa – myös seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin liittyvää konversio- tai eheytysterapiaa. (Ks. ”Samaan sukupuoleen kohdistuva viehtymys” ja ”Transsukupuoliset henkilöt”.)

Yhdysvalloissa ja Kanadassa piispat ja vaarnanjohtajat voivat ottaa yhteyttä perhepalveluihin löytääkseen tahoja, jotka tarjoavat ammattiapua sopusoinnussa evankeliumin periaatteiden kanssa. Yhteystiedot:

1 801 240 1711

1 800 453 3860, alanumero 2 1711

familyservices.churchofjesuschrist.org

Muualla johtohenkilöt voivat ottaa yhteyttä perhepalvelujen henkilöstöön tai vyöhyketoimiston huoltotyö- ja omavaraisuuspäällikköön ja pyytää neuvontaa.

Mikäli jäsen ei pysty maksamaan ammattiapua itse tai vakuutuksen kautta, piispalla on mahdollisuus auttaa maksuissa paastouhrien kautta. Katso kirkon avun antamisen periaatteita kohdasta 22.4.

31.2.7

Pappeuden siunaukset

Vaarnanjohtaja tai piispa voi antaa pappeuden siunauksen, jos neuvottava jäsen sitä vilpittömästi haluaa.

31.3

Luottamuksellisuuden säilyttäminen

Johtohenkilöiden tulee pitää puhuttelujen ja neuvonnan aikana keskustellut asiat luottamuksellisina sekä palveluaikanaan että sen jälkeen. Luottamuksellisuuden pettäminen voi vahingoittaa luottamusta, todistusta ja uskoa. Johtohenkilö ei saa keskustella luottamuksellisista asioista muiden kanssa – mukaan lukien hänen neuvonantajansa ja vaimonsa – ellei hän saa suostumusta siihen siltä henkilöltä, jolle hän on pitämässä puhuttelua tai antamassa neuvoja.

Jos piispan tai vaarnanjohtajan neuvonantaja kohtaa asioita, joista täytyy keskustella piispan tai vaarnanjohtajan kanssa, hän selittää tämän jäsenelle ja ohjaa jäsenen viipymättä piispan tai vaarnanjohtajan luo.

Jos jäsen muuttaa uuteen seurakuntaan tai vaarnaan, sen yksikön johtavan virkailijan, josta hän muutti, saattaa olla tarpeen kertoa jäsenyyttä koskevista toimista tai muista vakavista keskeneräisistä asioista henkilön uudelle johtavalle virkailijalle (ks. myös 32.4.4). Sitä ei pidetä luottamuksellisuuden rikkomisena. Johtavan virkailijan ei kuitenkaan pidä kertoa synneistä, jotka on selvitetty.

31.4

Suojautuminen väärinymmärryksiä vastaan

Kun piispakunnan tai vaarnan johtokunnan jäsen tai joku muu tehtävän saanut johtohenkilö keskustelee lapsen, nuoren tai naisen kanssa, hänen tulee pyytää toista vanhemmista tai jotakuta muuta aikuista olemaan viereisessä huoneessa, käytävässä tai eteisaulassa. Jos puhuteltavana oleva henkilö niin haluaa, toista aikuista voidaan pyytää olemaan paikalla puhuttelussa. Johtohenkilöiden tulee välttää kaikkia olosuhteita, jotka voitaisiin ymmärtää väärin.

31.5

Väkivaltaan puuttuminen

Kun pappeusjohtaja pitää puhuttelua jollekulle tai antaa tälle neuvoja, hänen tietoonsa saattaa tulla lapseen, puolisoon tai johonkuhun muuhun henkilöön kohdistuneita väkivaltatapauksia. Väkivalta ei ole hyväksyttävää missään muodossa. Ohjeita väkivallasta ilmoittamisesta ja siihen puuttumisesta on kohdassa 38.6.2.1.

Tietoa neuvonnasta raiskauksen tai muun seksuaalisen väkivallan uhreille on kohdassa 38.6.18.2.