9

Ole sinnikäs

Pohtikaa:Kuinka opimme jatkamaan tehtävän parissa, kunnes työ on tehty?

”Only a Stonecutter” [Pelkkä kivenhakkaaja] (Ei videota? Lukekaa seuraavalla sivulla oleva teksti.)

Keskustelkaa:Kuinka opimme jatkamaan kulkuamme silloinkin kun se on rankkaa? Kuinka Herraan turvaaminen vaikuttaa kykyymme olla sinnikkäitä?

Lukekaa:Presidentti Faustin toteamus; Hepr. 12:1; OL 58:4 (oikealla)

”Sinnikkyyttä osoittavat ne, jotka – – eivät luovuta silloinkaan, kun muut sanovat: ’Ei se onnistu.’”

James E. Faust, ”Sinnikkyys”, Liahona, toukokuu 2005, s. 51

”Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme.”

Hepr. 12:1

”Paljon ahdingon jälkeen tulevat siunaukset.”

OL 58:4

Toteuttakaa:Tehkää työtä yhdessä oppiaksenne tämän mallin olla sinnikkäitä ja voittaa haasteita:

• Lukekaa yhdessä ryhmänä alla olevan mallin jokainen vaihe.

• Käänny jonkun ryhmän jäsenen puoleen. Kysykää toisiltanne, onko teillä jokin sellainen työ tai tehtävä, joka on todella vaikea.

• Auttakaa toisianne käymään läpi alla olevat neljä vaihetta samalla kun puhutte tästä vaikeasta työstä tai tehtävästä.

• Luvatkaa toisillenne, että olette sinnikkäitä – että jatkatte tekemistä, kunnes työ tai tehtävä on suoritettu kunnolla.

➊

Asennoidu myönteisesti

Luettele siunauksesi.

➋

Muista työskennellä yhdessä muiden kanssa

Pyydä apua ystäviltä, ikätovereilta, ryhmän jäseniltä ja muilta.

➌

Korvaa pelko uskolla

Vältä epäilyksiä. Muista, että Herralla on kaikki valta. Käänny Herran puoleen ja hyväksy Hänen tahtonsa.

➍

Kulje eteenpäin kärsivällisesti ja rohkeasti

Älä koskaan, koskaan, koskaan anna periksi; kestä uskossa.

”Älkää langetko houkutukseen, joka sai Lamanin ja Lemuelin ansaan. Aikakirjojen mukaan he nurisivat saadessaan pelottavan tehtävän hankkia Labanin levyt. He sanoivat, että tehtävä, joka heidän käskettiin suorittaa, oli vaikea. Ja he menettivät tilaisuutensa ja palkintonsa. Asennoitukaa sen sijaan samoin kuin heidän veljensä Nefi: ’Minä menen ja teen sen, mitä Herra on käskenyt.’ (Ks. 1. Nefi 3:5–7.)”

Thomas S. Monson, Teachings of Thomas S. Monson, 2011, s. 54

Toteuttakaa:Valitse jokin perheelläsi olevista haasteista. Käytä edellä olevaa mallia ja nimeä kaksi tai kolme tapaa, joilla voitte kulkea eteenpäin uskossa luottaen siihen, että Jumala huolehtii perheestänne:

Sitoutukaa:Sitoudu viikon aikana suorittamaan seuraavat tehtävät. Laita rasti ruutuun, kun olet suorittanut kyseisen tehtävän:

• Ole sinnikäs yllä mainitsemillasi tavoilla.

• Opeta tätä periaatetta perheellesi.

• Toteuta edelleen myös edellisiä perustuksen periaatteita.

”Tehtävämme on nousta keskinkertaisuudesta erinomaisuuteen, epäonnistumisesta saavutukseen. Tehtävämme on tulla parhaaksi omaksi itseksemme. Yksi Jumalan suurimmista lahjoista meille on ilo yrittää uudelleen, sillä minkään epäonnistumisen ei tarvitse olla lopullinen.”

Thomas S. Monson, ”The Will Within”, Ensign, toukokuu 1987, s. 68

Pelkkä kivenhakkaaja

Ellette voi katsoa tätä videota, lukekaa oheinen teksti.

VANHIN HOLLAND: John R. Moyle oli englantilainen pioneeri, joka kulki halki Yhdysvaltojen käsikärryjä vetäen. Hän asettui asumaan Alpineen Utahiin noin 35 kilometrin päähän Suolajärven temppelistä.

Brigham Young kutsui veli Moylen Suolajärven temppelin rakennustyömaalle muuraustöiden ylimmäksi esimieheksi.

Ollakseen varmasti maanantaisin työpaikallaan aamukahdeksalta veli Moyle aloitti 35 kilometrin kävelymatkansa kahden maissa yöllä. Hän päätti työviikkonsa perjantaina viideltä iltapäivällä ja aloitti kävelymatkansa kotiin saapuen sinne vähän ennen keskiyötä. Joka viikko lähes 20 vuoden ajan kun temppeliä rakennettiin, hänellä oli sama aikataulu.

Kerran, kun veli Moyle oli kotonaan viikonloppuna, yksi hänen lehmistään pillastui lypsettäessä ja potkaisi häntä jalkaan murskaten luun juuri polven alapuolelta.

Maatilalla ei ollut saatavissa kunnollista lääketieteellistä apua, joten hänen perheenjäsenensä ja ystävänsä nostivat oven saranoiltaan ja sitoivat hänet tälle leikkauspöydän korvikkeelle. Sitten he ottivat kaarisahan, jota he olivat käyttäneet lähellä kasvaneen puun oksien katkaisemiseen, ja amputoivat hänen jalkansa vain muutama tuuma polven alapuolelta.

Kun jalantynkä vihdoin alkoi parantua, veli Moyle otti kappaleen puuta ja veisti siitä tekojalan. Ensin hän käveli sisällä talossa. Sitten hän käveli ympäriinsä pihalla. Lopulta hän uskaltautui kävelemään maatilallaan.

Kun hän uskoi pystyvänsä kestämään tuskan, hän sitoi puujalkansa kiinni, käveli 35 kilometriä Suolajärven temppelille, kiipesi rakennustelineille ja hakkasi taltta kädessään julistuksen: ”Herralle pyhitetty.”

(Ks. myös Jeffrey R. Holland, ”Kuin kyyhkyt ikkunoille”, Liahona, heinäkuu 2000, s. 92–93.)