Apostolien teot 12:1–19

Apostolit kohtasivat vastustusta yrittäessään viedä Vapahtajan työtä eteenpäin. Jaakob kärsi marttyyrikuoleman Herodeksen käskystä. Pietari puolestaan vangittiin, mutta enkeli vapautti hänet vastauksena kirkon jäsenten rukouksiin. Tämän oppiaiheen tarkoituksena on auttaa sinua vahvistamaan luottamustasi taivaalliseen Isään ja siihen, että Hän vastaa rukouksiin.

Erilaisia lopputuloksia

Mieti, millä eri tavoilla ihmiset saattaisivat suhtautua seuraaviin tilanteisiin:

Nuori mies rukoilee monta vuotta tunnollisesti, että hänen isänsä parantuisi syövästä, mutta isä ei toivu.

Nuori nainen rukoilee hartaasti, että hänen äitinsä parantuisi syövästä, ja vuosien kamppailun jälkeen äiti toipuu ihmeellisellä tavalla.

• Milloin sinä olet (tai joku muu on) rukoillut jotakin eikä rukouksiin ole vastattu toivotulla tavalla?

• Kuinka suhtauduit siihen?

• Kuinka se, miten paljon luotit taivaalliseen Isään, vaikutti suhtautumiseesi?

Kirjoita opiskelupäiväkirjaasi, millaisia ihmeitä tai siunauksia tavoittelet. Mieti, kuinka luottamuksesi vahvistaminen Jumalaan voisi vaikuttaa elämääsi myönteisellä tavalla. Etsi tätä oppiaihetta tutkiessasi totuuksia ja esimerkkejä, jotka voivat auttaa sinua vahvistamaan luottamustasi taivaalliseen Isään ja siihen, että Hän vastaa rukouksiin.

Kirkon jäsenten vainoaminen

Samaan aikaan kun evankeliumi levisi, roomalaiset ja juutalaiset johtajat vainosivat kirkon jäseniä ja johtajia. Joitakin kirkon johtajia Jumala pelasti ihmeellisellä tavalla, kuten Pietarin ja Johanneksen (ks. Ap. t. 5:17–21), mutta joitakin ei, kuten Stefanosta (ks. Ap. t. 7:54–60).

Kun luet jakeita Ap. t. 12:1–4, kuvittele olevasi kirkon jäsen näiden tapahtumien aikaan. Jae 4 tarkoittaa, että Herodes asetti 16 sotilasta vartioimaan Pietaria ja aikoi myöhemmin julkisesti teloittaa hänet.

• Mitä tuntemuksia ja kysymyksiä mielessäsi olisi saattanut liikkua, jos olisit ollut kirkon jäsen tuohon aikaan?

Lue Ap. t. 12:5 ja pane merkille, kuinka kirkon jäsenet reagoivat.

• Miksi saattoi olla haasteellista osoittaa uskoa rukoilemalla Pietarin puolesta?

• Mitähän sellaista kirkon jäsenet ymmärsivät taivaallisesta Isästä, mikä kannusti heitä tekemään niin?

Lue Ap. t. 12:6–11 ja pane merkille, kuinka kirkon jäsenten rukouksiin vastattiin.

1. Kirjoita opiskelupäiväkirjaasi vastaukset seuraaviin kysymyksiin.

• Mitä tuntemuksia tai ajatuksia sinussa olisi mahtanut herätä, jos olisit itse nähnyt tämän vastauksen rukoukseen?

• Kuinka tällainen tapahtuma mahtaisi vaikuttaa luottamukseen, jota tunnet taivaallista Isää kohtaan?

• Mitä rukousta koskevia totuuksia voimme oppia tästä kertomuksesta?

Vilpitön ja palava rukous

Yksi totuus, jonka voimme oppia tästä kertomuksesta, on se, että meidän vilpittömät ja palavat rukouksemme kutsuvat Jumalan ihmeitä ja siunauksia omaan elämäämme ja muiden elämään.

Uskollisesta rukouksesta koituvat ihmeet ovat usein ennemminkin pieniä ja yksinkertaisia kuin suuria ja dramaattisia.

Voisit katsoa katkelman videosta ”Watch Ye Therefore, and Pray Always” [Pysykää siis alati valveilla ja rukoilkaa] (aikakoodi 12.17–13.07), joka on sivustolla ChurchofJesusChrist.org, tai lukea seuraavan lausunnon, niin näet esimerkin rukouksen tuomasta ihmeestä, jonka presidentti M.Russell Ballard kahdentoista apostolin koorumista on kokenut elämässään.

Pysykää siis alati valveilla ja rukoilkaa

Presidentti Ballard opettaa meitä rukoilemaan turvaa ja rauhaa kansakunnillemme, perheillemme ja kirkkomme johtajille.

Tiedän rukouksen voiman omasta kokemuksestani. Hiljattain olin yksin toimistossani. Käteeni oli juuri tehty kirurginen toimenpide. Käteni oli sinertävän musta ja turvonnut, ja sitä särki. Kun istuin työpöytäni ääressä, en pystynyt keskittymään tärkeisiin ja olennaisiin asioihin, koska tämä kipu häiritsi ajatuksiani.

Polvistuin rukoukseen ja pyysin Herraa auttamaan minua keskittymään, jotta voisin täyttää työni. Nousin seisomaan ja palasin työpöydälläni olevan paperipinon ääreen. Miltei välittömästi mieleni kirkastui ja terävöityi ja pystyin suorittamaan edessäni olevat kiireelliset tehtävät.

(M. Russell Ballard, ”Pysykää siis alati valveilla ja rukoilkaa”, Liahona, marraskuu 2020, s. 79)

2. Kirjoita opiskelupäiväkirjaasi vastaukset seuraaviin kysymyksiin.

• Mitä kokemuksia sinulla tai muilla on ollut siitä, että Jumala vastaa rukouksiin?

• Mitä nämä kokemukset ovat opettaneet sinulle taivaallisen Isän toiveista ja tunteista sinua ja muita kohtaan?

• Kuinka nämä kokemukset ovat vaikuttaneet haluusi ja kykyysi luottaa taivaalliseen Isään?

Jumalaan luottaminen

Lue Ap. t. 12:12–17, niin näet, kuinka tämä kertomus päättyy. Pidä mielessä, että Jaakob, joka mainitaan jakeessa 17, ei ole sama kuin Jaakob, joka mainitaan jakeessa 2.

Rukouksiin ei aina vastata toivomallamme tavalla. Jaakobin marttyyrikuolema saattaa olla yksi esimerkki siitä. Tuon ajan pyhät olivat luultavasti rukoilleet myös Jaakobin puolesta, mutta Herodes mestautti hänet siitä huolimatta (ks. Ap. t. 12:2).

Pohdi oppiaiheen alussa esitettyjä esimerkkitilanteita sekä oman elämäsi tilanteita, joissa Jumala ei ole vastannut rukouksiin toivomallasi tavalla.

• Mitä sellaista tiedät taivaallisesta Isästä, mikä voi auttaa sinua luottamaan Häneen näissä tilanteissa?

Presidentti Dallin H. Oaks ensimmäisestä presidenttikunnasta on opettanut jotakin, mistä voi olla apua silloin kun rukouksiimme ei ehkä vastata toivomallamme tavalla. Voisit katsoa videon ”Healing the Sick” [Sairaiden parantaminen] (aikakoodi 15.19–16.55) tai lukea seuraavan lausunnon.

Healing the Sick

We have this priesthood power, and we should all be prepared to use it properly.

Jumalan lapsina, tietoisina Hänen suuresta rakkaudestaan ja siitä, että Hän tietää parhaiten, mikä on parasta iankaikkiselle hyvinvoinnillemme, me luotamme Häneen. Evankeliumin ensimmäinen periaate on usko Herraan Jeesukseen Kristukseen, ja usko tarkoittaa luottamusta. Tunsin tuota luottamusta puheessa, jonka serkkuni piti vakavaan sairauteen kuolleen teini-ikäisen tytön hautajaisissa. Hän lausui nämä sanat, jotka ensin hämmästyttivät minua ja sitten rakensivat minua: ”Minä tiedän, että oli Herran tahto, että hän kuolee. Hän sai hyvää sairaanhoitoa. Hänelle annettiin pappeuden siunauksia. Hänen nimensä oli rukousluettelossa temppelissä. Hänen tervehtymisensä puolesta lausuttiin satoja rukouksia. Ja minä tiedän, että tässä perheessä on niin paljon uskoa, että hän olisi parantunut, ellei Herran tahto olisi ollut ottaa häntä tässä vaiheessa kotiin.” Tunsin tuon saman luottamuksen erään toisen hienon teini-ikäisen tytön isän sanoissa tytön kuoltua syöpään. Hän julisti: ”Perheemme uskoo Jeesukseen Kristukseen, eikä se riipu lopputuloksesta.” Nuo opetukset kuulostavat minusta tosilta. Me teemme kaiken voitavamme rakkaan ihmisen parantumiseksi ja sitten luotamme lopputuloksen suhteen Herraan.

(Dallin H. Oaks, ”Sairaiden parantaminen”, Liahona, toukokuu 2010, s. 50)

• Mitä sellaista presidentti Oaks opetti, mikä sinun mielestäsi olisi tärkeää muistaa? Miksi?

3. Toimi seuraavasti.

Kirjoita tänään oppimasi pohjalta päiväkirjamerkintä, jossa käsittelet yhtä tai useampaa seuraavista aiheista:

1. Mitä sellaista opit taivaallisesta Isästä, mikä lisää luottamustasi Häneen

2. Mitä sellaista opit rukouksesta, minkä haluat muistaa

3. Vaikutelmia, joita sait Pyhältä Hengeltä siitä, kuinka voit parantaa omia rukouksiasi tai kuinka voisit pyrkiä vahvistamaan luottamustasi taivaalliseen Isään

Valinnainen: Haluatko oppia lisää? 

Mitä meidän pitää ymmärtää silloin kun tuntuu, että rukoukseen ei vastata?

Vanhin Richard G. Scott kahdentoista apostolin koorumista selitti:

Kun vastauksia hellittämättömiin rukouksiin ei näytä tulevan, se voi johtua siitä, että emme ymmärrä joitakin totuuksia rukouksesta tai emme huomaa vastauksia, kun ne tulevat. – –

Hän kuulee jokaisen rukouksen ja vastaa niihin omalla tavallaan.

(Richard G. Scott, ”Miten opimme huomaamaan vastaukset rukouksiimme”, Valkeus, tammikuu 1990, s. 28–29)

Kuinka rukoukseni voivat siunata kirkon johtajia nykypäivänä?

Pyhissä kirjoituksissa kerrotaan, että ensimmäistä presidenttikuntaa tukee kirkon luottamus, usko ja rukous (ks. OL 107:22). Palvellessaan kirkon presidenttinä Thomas S. Monson (1927–2018) totesi: ”Kuten olen maininnut aiemmissa konferensseissa, kiitän teitä siitä, että rukoilette puolestani. Minä tarvitsen rukouksianne. Minä tunnen ne.” (”Herra olkoon tiellä kanssasi”, Liahona, marraskuu 2012, s. 111.)