Heprealaiskirje 12:9
Jumala on meidän henkemme Isä
Mistähän syystä me puhumme niin paljon siitä, että olemme Jumalan lapsia? Kuinka tämä tieto voi vaikuttaa sinun elämääsi? Muistuttaessaan heprealaisia pyhiä kurituksesta, jota nämä saivat maallisilta isiltään, Paavali opetti heille taivaallisesta Isästä eli henkemme Isästä (ks. Hepr. 12:9). Tämän oppiaiheen tarkoituksena on auttaa sinua tuntemaan taivaallinen Isä paremmin ja ymmärtämään, kuinka tietosi Hänestä ja suhteesi Häneen voivat vaikuttaa elämääsi myönteisellä tavalla.
Mahdollisia oppimistoimintoja
Yllättävä opetus eläintarhan leijonilta
Maailmanlaajuisessa hartaustilaisuudessa nuorille aikuisille sisar Kathy Clayton, seitsemänkymmenen koorumin jäsenen, vanhin L. Whitney Claytonin vaimo, kertoi, mitä hän koki argentiinalaisessa eläintarhassa, jossa hän sai mennä eläinten aitauksiin ja pääsi tekemisiin villieläinten kuten leijonien kanssa. Kun sisar Clayton kysyi, miksi vaarallisia eläimiä päästettiin niin lähelle ihmisiä, hän oppi jotakin yllättävää. Voisit katsoa videon ”A Regal Identity” [Kuninkaallinen identiteetti] (aikakoodi 1.22–3.26), joka on sivustolla churchofjesuschrist.org, tai lukea seuraavan tekstin.
[Eläinten kouluttajat] kiinnittivät huomioni useisiin pieniin koiriin, jotka myös elivät niissä samoissa aitauksissa. He kertoivat minulle, että yksi asia, jonka he olivat tehneet, oli se, että he olivat kasvattaneet leijonia niin että koirat olivat jatkuvasti niiden rinnalla. Kun leijonat olivat pieniä pentuja, nuo räksyttävät koirat olivat suurempia kuin ne. Koirat uskoivat olevansa johtajia, joten ne jahtasivat leijonia armotta ja näykkivät kipeästi niiden takatassuja. Leijonanpennut tottuivat kyyristelemään nurkassa ja käyttäytymään aivan kuin ne pelkäisivät kamalasti noita ärsyttäviä pikku koiria.
Kun leijonat kasvoivat, ne kyyristelivät edelleen nurkassa ja pelkäsivät pieniä koiria. Mikä tahansa noista suurista leijonista olisi helposti yhdellä tassun heilautuksella voinut lennättää nuo koirat ulos aitauksesta, mutta leijonat eivät nähneet itseään sellaisina, mitä ne todella olivat. Ne olivat piinallisen tietämättömiä kuninkaallisesta identiteetistään. Ne olivat juuttuneet erheelliseen käsitykseen omista mahdollisuuksistaan, ja se rajoitti niitä. Ne luulivat olevansa pieniä ja heikkoja, joten ne antoivat ärsyttävien, hellittämättömien koirien hallita ja pelotella niitä.
(Kathy Kipp Clayton, ”A Regal Identity”, maailmanlaajuinen hartaustilaisuus nuorille aikuisille, 13. syyskuuta 2015, broadcasts.churchofjesuscrist.org)
-
Mitä hengellisiä vertailuja voimme tehdä sisar Claytonin kokemuksen pohjalta?
-
Millä tavoin me saatamme toisinaan olla kuin tämän eläintarhan leijonat?
Jumala on meidän henkemme Isä
Kirjoittaessaan heprealaisille siitä, kuinka suhtautua Jumalan antamaan kuritukseen eli ojennukseen (ks. Hepr. 12:6–8), Paavali opetti erään tärkeän totuuden suhteestamme taivaalliseen Isään. Kun tänään opiskelet, kiinnitä huomiota Hengen kuiskauksiin, jotka voivat auttaa sinua ymmärtämään paremmin tämän totuuden.
Lue Hepr. 12:9 . Voisit merkitä sanoja ja ilmauksia, jotka opettavat suhteestamme taivaalliseen Isään. Huomaa, että sana ”alistua” viittaa siihen, että antaa jonkun vaikuttaa itseensä.
Tästä jakeesta me opimme, että Jumala on henkemme Isä.
-
Kuinka tämän totuuden tietäminen vaikuttaa siihen, mitä tunnet itseäsi ja muita kohtaan?
Vanhin Tad R. Callister seitsemänkymmenen koorumista on kertonut esimerkin siitä, kuinka meihin voi vaikuttaa se, että muistamme identiteettimme Jumalan lapsina:
Eräässä äskettäisessä johtavien auktoriteettien koulutuskokouksessa esitettiin kysymys: ”Kuinka voimme auttaa niitä, jotka kamppailevat pornografian kanssa?”
Vanhin Russell M. Nelson nousi ja vastasi: ”Opettakaa heille heidän identiteettiään ja tarkoitustaan.”
Tuo vastaus kosketti minua – ei pelkästään vastauksena tuohon nimenomaiseen kysymykseen vaan myös sopivana vastauksena useimpiin haasteisiin, joita kohtaamme elämässä.
(Tad R. Callister, ”Our Identity and Our Destiny”, Brigham Youngin yliopiston hartaustilaisuus, 14. elokuuta 2012, s. 1, speeches.byu.edu)
-
Kuinka ymmärrys identiteetistämme Jumalan lapsina voi auttaa meitä, kun kohtaamme haasteita?
-
Mitkä maailmalliset vaikutteet voivat estää meitä muistamasta jumalallista identiteettiämme?
-
Mikä voi auttaa meitä muistamaan jumalallisen identiteettimme ja kunnioittamaan sitä?
Oikea tieto taivaallisesta Isästä
Pohdi hetki omaa ymmärrystäsi taivaallisesta Isästä ja suhdettasi Häneen. Mieti, mitä siunauksia olet kokenut ja mitä voit kokea tulevaisuudessa, koska olet Hänen lapsensa. Mieti, mikä elämässäsi voisi olla toisin, jos tuntisit Hänet paremmin ja tuntisit olevasi lähempänä Häntä.
Veli Brian K. Ashton, joka oli aiemmin pyhäkoulun ylimmässä johtokunnassa, on tähdentänyt, mikä vaikutus voi olla sillä, että meillä on oikea ymmärrys taivaallisesta Isästä ja suhteestamme Häneen:
Oikea käsitys taivaallisen Isän luonteesta, täydellisyydestä ja ominaisuuksista on välttämätöntä, jotta voi osoittaa riittävästi korotuksen saamiseen tarvittavaa uskoa [ks. Lectures on Faith, 1985, s. 38]. Oikea ymmärrys taivaallisen Isän luonteesta voi muuttaa sen, kuinka näemme itsemme ja muut, ja auttaa meitä ymmärtämään Jumalan valtavaa rakkautta lapsiaan kohtaan ja Hänen suurta haluaan auttaa meitä tulemaan Hänen kaltaisikseen. Virheellinen käsitys Hänen luonteestaan voi jättää meille tunteen, ettemme koskaan kykene pääsemään takaisin Hänen luokseen.
(Brian K. Ashton, ”Isä”, Liahona, marraskuu 2018, s. 94)
Yksi tapa, jolla voimme saada oikean ymmärryksen taivaallisesta Isästämme, on tutkia Hänestä kertovia pyhiä kirjoituksia.
Käytä muutama minuutti siihen, että luet ja pohdit muutamia pyhien kirjoitusten kohtia, joissa opetetaan Jumalan luonteesta. Voisit käyttää seuraavia pyhien kirjoitusten viitteitä tai etsiä muita viitteitä Pyhien kirjoitusten oppaan hakusana-artikkelista ”Jumala, jumaluus” (ks. alaotsikko Isä Jumala). Kirjoita opiskelupäiväkirjaasi luettelo siitä, mitä nämä pyhien kirjoitusten kohdat opettavat sinulle taivaallisen Isän luonteesta ja ominaisuuksista sekä suhteestasi Häneen.
-
Mitkä Jumalasta oppimasi totuudet ovat sinulle merkityksellisimpiä? Miksi ne ovat merkityksellisiä?
-
Kuinka oppimasi voisi vaikuttaa siihen, mitä ajattelet siitä, kuka olet ja mitä sinusta voi tulla?
-
Mitä tunnet innoitusta tehdä sen pohjalta, mitä olet oppinut ja tuntenut tänään?
Selityksiä ja taustatietoja
Kuinka tieto siitä, että olen Jumalan lapsi, voi auttaa minua?
Presidentti Dallin H. Oaks ensimmäisestä presidenttikunnasta on opettanut:
Ajatelkaapa sen ajatuksen voimaa, jota opetetaan rakastetussa laulussamme ”Oon lapsi Jumalan” [MAP-lauluja, 187]. – – Tässä on vastaus yhteen elämän suurista kysymyksistä: ”Kuka minä olen?” Minä olen Jumalan lapsi, jonka hengellä on taivaalliset vanhemmat. Se, että meillä on taivaalliset vanhemmat, määrää meidän iankaikkiset mahdollisuutemme. Tuo voimallinen ajatus ehkäisee tehokkaasti masennusta. Se voi vahvistaa jokaista meistä, niin että teemme vanhurskaita valintoja ja tavoittelemme parasta, mitä meissä on.
(Dallin H. Oaks, ”Voimalliset ajatukset”, Valkeus, tammikuu 1996, s. 26)
Miksi emme puhu enemmän taivaallisesta Äidistämme?
”Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko opettaa, että kaikki ihmiset, miehet ja naiset, ovat taivaallisten vanhempien, taivaallisen Isän ja taivaallisen Äidin, rakkaita henkilapsia. – –
Kuten monien evankeliumin totuuksien kohdalla, meidän tämänhetkinen tietomme taivaallisesta Äidistä on rajoittunutta. Siitä huolimatta meille on annettu tarpeeksi tietoa voidaksemme arvostaa tämän opin pyhyyttä ja ymmärtääksemme jumalallisen järjestyksen, joka meille on laadittu taivaallisten vanhempien lapsina.” (Evankeliumiaiheisia tutkielmia, ”Äiti taivaassa”, churchofjesuschrist.org.)
Millä tavoin Jeesuksen Kristuksen elämä opettaa taivaallisen Isän luonteesta?
Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on opettanut:
Kaikessa, mitä Jeesus tuli sanomaan ja tekemään, mukaan luettuna ja nimenomaan sovituskärsimyksessään ja -uhrissaan, Hän näytti meille lisää siitä, kuka ja millainen Jumala, iankaikkinen Isämme, on, kuinka täysin Hän on omistautunut lapsilleen kaikkina aikoina ja kaikkien kansojen keskuudessa. Jeesus yritti sanoin ja teoin ilmoittaa meille ja tehdä meille henkilökohtaiseksi Isänsä, meidän taivaallisen Isämme, todellisen luonteen.– –
Niinpä ruokkimalla nälkäisiä, parantamalla sairaita, tuomitsemalla ulkokultaisuuden, rukoilemalla uskoa – siten Kristus näytti meille Isän tavan, Hänen, joka on ’armelias ja laupias, hidas vihaan, kärsivällinen ja täynnä hyvyyttä’ [Lectures on Faith, 1985, s. 42]. Kristus julisti elämällään ja varsinkin kuolemallaan: ”Tämä, mitä teille osoitan, on Jumalan laupeutta, samoin kuin itseni.” Täydellisen Pojan osoittamassa täydellisen Isän huolenpidossa, Heidän yhteisessä kärsimyksessään ja jaetussa surussaan meidän muiden syntien ja murheiden vuoksi, me näemme tämän julistuksen lopullisen merkityksen: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.” [ Joh. 3:16–17 .]
(Jeffrey R. Holland, ”Jumalan valtasuuruus”, Liahona, marraskuu 2003, s. 70, 72)