Pappeuden antaminen ja virkaan asettaminen

Tämän toimituksen suorittaminen edellyttää valtuutusta pappeusjohtajalta, jolla on asianmukaiset avaimet tai joka toimii saatuaan tehtävän henkilöltä, jolla on ne avaimet.

Kun tarvittavat puhuttelut ja hyväksynnät on tehty,

1. vaarnanjohtaja (tai joku häneltä tehtävän saaneena) voi asettaa henkilön vanhimman virkaan tai hän voi valtuuttaa jonkun toisen Melkisedekin pappeuden haltijan tekemään sen; piirissä saa seistä vain Melkisedekin pappeuden haltijoita

2. vaarnanjohtaja (tai joku häneltä tehtävän saaneena) voi asettaa henkilön ylipapin virkaan tai hän voi valtuuttaa jonkun toisen ylipapin tekemään sen; piirissä saa seistä vain ylipappeja

3. piispa (tai joku häneltä tehtävän saaneena) voi asettaa henkilön diakonin, opettajan tai papin virkaan; vain papit ja Melkisedekin pappeuden haltijat voivat lausua toimituksen tai seistä piirissä.

Osallistuakseen virkaan asettamiseen 1) henkilön täytyy olla pappi tai Melkisedekin pappeuden haltija ja 2) hänellä tulee olla sama tai korkeampi pappeuden valtuus kuin se, joka annetaan toimituksessa. Esimerkiksi vanhimman ei pidä seistä piirissä, kun ylipappia asetetaan tai kun miestä erotetaan virkaan, joka edellyttää hänen olevan ylipappi.

Suorittaakseen pappeuteen asettamisen yksi tai useampi valtuutettu pappeudenhaltija asettaa kätensä kevyesti henkilön pään päälle. Sitten pappeudenhaltija, joka suorittaa asettamisen,

1. kutsuu henkilöä nimeltä käyttäen tämän koko nimeä

2. lausuu, millä valtuudella asettaminen suoritetaan (Aaronin tai Melkisedekin pappeuden valtuudella)

3. antaa Aaronin tai Melkisedekin pappeuden, ellei sitä ole vielä annettu

4. asettaa henkilön virkaan Aaronin tai Melkisedekin pappeudessa ja antaa tuon viran oikeudet, voimat ja valtuuden (pappeuden avaimia ei anneta, kun henkilölle annetaan pappeus tai hänet asetetaan johonkin näistä viroista)

5. lausuu siunauksen sanoja Hengen ohjauksen mukaisesti

6. päättää asettamisen Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Asettaminen suo mahdollisuuden siunauksen antamiseen. Yksityiskohtaisia neuvoja ja ohjeita annetaan yleensä silloin, kun henkilölle opetetaan hänen velvollisuuksiaan, eikä asetettaessa.

Asettamista ei pidä laajentaa viralliseksi kokoukseksi. Kun joku asetetaan pappeuteen, ei ole tarpeellista pitää rukouksia, lausua todistuksia tai antaa ohjeita.