Edistä uutteraa oppimista

Oli varmasti ällistyttävää nähdä Vapahtajan kävelevän vettä pitkin. Mutta se ei riittänyt Pietarille. Hän halusi tehdä, mitä Vapahtaja teki, olla siellä, missä Hän oli, ja saada saman kokemuksen itse. ”Käske minun tulla luoksesi vettä pitkin”, hän sanoi. Vapahtaja vastasi yksinkertaisella kutsulla: ”Tule!” Niinpä Pietari hyppäsi veneen turvasta ja osoitti meille, ettei opetuslapseus ole passiivinen kokemus (ks. Matt. 14:24–33). Se edellyttää uskoa Kristukseen ja uutteria ponnisteluja. Mutta se tuo myös Vapahtajan kanssa kulkemisen runsaan palkinnon.

”Tule.” ”Tulkaa, niin näette.” ”Tule – – ja seuraa minua.” ”Mene ja tee sinä samoin.” (Matt. 14:29; Joh. 1:39; Luuk. 18:22; 10:37.) Palvelutyönsä alusta asti Vapahtaja kutsui seuraajiaan kokemaan itse niitä totuuksia, sitä voimaa ja rakkautta, joita Hän tarjosi. Hän teki niin, koska juuri sitä oppiminen todella on. Se ei ole vain kuuntelemista tai lukemista. Se on myös muuttumista, parannuksen tekemistä ja edistymistä. Vapahtajan sanojen mukaan oppiminen tulee ”tutkimalla ja myös uskon kautta” (OL 88:118, korostus lisätty). Ja uskoon kuuluu se, että toimimme omasta puolestamme emmekä ole pelkästään toiminnan kohteita (ks. 2. Nefi 2:26).

Kun noudatamme Vapahtajan esimerkkiä, me kutsumme niitä, joita opetamme, pyytämään, etsimään ja kolkuttamaan – ja sitten löytämään (ks. Matt. 7:7–8). Ja me otamme tuon kutsun vastaan itse. Yhdessä – uskomalla itse kukin Kristukseen ja uutterasti ponnistelemalla – me opimme tietämään omakohtaisesti, mitä Hänen kanssaan kulkeminen tarkoittaa.

Näin edistät uutteraa oppimista

• Auta oppilaita ottamaan vastuu omasta oppimisestaan.

• Kannusta oppilaita oppimaan tuntemaan Vapahtaja tutkimalla evankeliumia päivittäin.

• Kutsu oppilaita valmistautumaan oppimiseen.

• Kannusta oppilaita kertomaan totuuksista, joita he oppivat.

• Kutsu oppilaita elämään oppimansa mukaan.

Vapahtaja auttoi muita ottamaan vastuun omasta oppimisestaan

Sellaisen laivan rakentaminen, joka ylittäisi turvallisesti valtameriä, olisi vaikea tehtävä kenelle tahansa. ”Herran käsi ohjasi [Jeredin veljeä] alati” (Et. 2:6), ja hän sai ohjeita laivojen muodosta ja siitä, kuinka niihin saa virtaamaan raikasta ilmaa. Mutta mitä huomaat siitä, kuinka Herra vastasi, kun Jeredin veli kysyi valon saamisesta laivoihin? (Ks. Et. 2:22–25.) Kuinka kutsu osoittaa uskoa tällä tavoin siunasi Jeredin veljeä? (Ks. Et. 3:1–16.)

Saattaisi tuntua helpommalta vain kertoa oppilaille kaikki se, mitä sinun mielestäsi heidän pitäisi tietää. Vanhin David A. Bednar on kuitenkin neuvonut: ”Tarkoituksemme ei pitäisi olla: ’Mitä minä heille sanon?’ Sen sijaan meidän pitäisi kysyä itseltämme: ’Mitä voin kutsua heidät tekemään? Mitä sellaisia innoitettuja kysymyksiä voin esittää, että jos he ovat halukkaita vastaamaan kutsuun, ne alkavat tuoda Pyhän Hengen vaikutusta heidän elämäänsä?’” (Ilta johtavan auktoriteetin seurassa, 7. helmikuuta 2020, broadcasts.ChurchofJesusChrist.org.)

Mieti, kuinka voit kutsua oppilaita ottamaan vastuun oppimisestaan. Voisit esimerkiksi kutsua heitä esittämään omia kysymyksiään, etsimään vastauksia, pohtimaan ajatuksiaan ja tuntemuksiaan sekä kertomaan niistä tai kirjoittamaan niitä muistiin. Kun he tekevät niin, he vahvistavat uskoaan, löytävät totuuksia Jumalan sanasta ja saavat omia kokemuksiaan näistä totuuksista. Kun otamme vastuun omasta oppimisestamme, voimme sanoa, kuten Joseph Smith sanoi: ”Olen saanut tietää omalta osaltani” (JS–H 1:20).

Kysymyksiä pohdittavaksi: Miksi on tärkeää, että oppilaat ovat oppimisessaan aktiivisia eivätkä passiivisia? Kuinka voit auttaa heitä ottamaan vastuun omasta oppimisestaan? Millä tavoin opettajat ovat auttaneet sinua tekemään niin? Mitä esimerkkejä pyhistä kirjoituksista tulee mieleesi siitä, kun ihmisiä kutsuttiin oppimaan itse? Kuinka nämä esimerkit vaikuttavat siihen, kuinka opetat?

Pyhistä kirjoituksista: 1. Nefi 11; OL 9:7–8; 58:26–28; 88:118–125; JS–H 1:11–20

Vapahtaja kannusti muita tulemaan tuntemaan Hänet tutkimalla Hänen sanaansa

Kun Vapahtajan tuli aika järjestää kirkkonsa virallisesti myöhempinä aikoina, Hän sanoi palvelijoilleen: ”[Luottakaa] niihin asioihin, jotka on kirjoitettu” (OL 18:3). Tosiaankin Mormonin kirja, jonka kääntäminen oli lähes valmis, sisälsi hyödyllistä opetusta tätä tehtävää varten, kuten kuinka kastaa, kuinka siunata sakramentti, ja muita arvokkaita tietoja. Mutta Vapahtaja halusi palvelijoidensa myös näkevän Hänen ilmoituksensa tilaisuutena kuulla Häntä ja tulla tuntemaan Hänet syvällisemmin. Samassa ilmoituksessa Hän sanoi heille: ”Minun ääneni puhuu [nämä sanat] teille – –; sen tähden te voitte todistaa, että te olette kuulleet minun ääneni ja että te tunnette minun sanani” (OL 18:35–36).

Ajattele ihmisiä, joita opetat. Kuinka he näkevät pyhien kirjoitusten tutkimisen? Miten muuten sinä itse näet sen? Onko se enemmän kuin päivittäinen velvoite? Kun tutkit pyhiä kirjoituksia, tunnetko Vapahtajan puhuvan suoraan sinulle? Presidentti Russell M. Nelson on opettanut: ”Minne me voimme mennä kuullaksemme Häntä? Me voimme mennä pyhien kirjoitusten ääreen. – – Päivittäinen uppoutuminen Jumalan sanaan on ratkaisevan tärkeää hengelliselle selviytymiselle, etenkin näinä yhä suurempien mullistusten päivinä. Kun kestitsemme itseämme Kristuksen sanoilla päivittäin, Kristuksen sanat kertovat meille, kuinka vastata vaikeuksiin, joita emme koskaan uskoneet kohtaavamme.” (”Kuule Häntä”, Liahona, toukokuu 2020, s. 90.) Kun opetat, kannusta oppilaita tutkimaan pyhiä kirjoituksia tarkoituksenaan löytää Vapahtaja – ei vain, jotta he löytäisivät Hänestä jakeita tai tosiasioita vaan jotta he löytäisivät Hänet. Herran äänen kuuleminen joka päivä pyhissä kirjoituksissa on perusta elinikäiselle, uutteralle, itsenäiselle evankeliumin oppimiselle.

Kysymyksiä pohdittavaksi: Mieti omia pyhien kirjoitusten tutkimistottumuksiasi. Kuinka Jumalan sanan tutkiminen on vahvistanut suhdettasi Häneen? Mitä voit tehdä parantaaksesi tutkimistasi? Kuinka innoitat muita tutkimaan Jumalan sanaa uutterasti ja säännöllisesti? Mitä siunauksia he saavat, kun he tekevät niin?

Pyhistä kirjoituksista: Joos. 1:8; 2. Tim. 3:15–17; 2. Nefi 32:3; MK Jaak. 2:8; 4:6; OL 33:16

Vapahtaja kutsui muita valmistautumaan oppimiseen

Parhaatkaan siemenet eivät voi kasvaa kovassa, kivisessä tai ohdakkeisessa maaperässä. Eikä edes kallisarvoisin ja uskoa vahvistavin oppi todennäköisesti muuta sydäntä, joka ei ole valmistautunut ottamaan sitä vastaan. Se on osa sanomaa Vapahtajan vertauksessa kylväjästä, siemenistä ja erilaisista maaperän olosuhteista. Juuri ”hyvässä maassa” – sydämessä, joka on pehmennyt ja raivattu hengellisistä kivistä ja ohdakkeista – Jumalan sana kantaa elämää antavaa hedelmää (ks. Matt. 13:1–9, 18–23).

Hengellisellä valmistautumisella on merkitystä – sinulle ja niille, joita opetat. Kuinka me siis osaltamme valmistamme sydäntämme niin, että se on ”hyvää maata” Jumalan sanalle? Mieti seuraavia valmistautumisen periaatteita, joita voit soveltaa omaan elämääsi ja joita voit edistää niiden elämässä, joita opetat. Rukoile, jotta saat selville, mitä Herra haluaa sinun oppivan. Elä tavalla, joka kutsuu Hänet elämääsi. Tee parannusta päivittäin. Vaali haluasi oppia esittämällä vilpittömiä kysymyksiä. Tutki Jumalan sanaa uskoen siihen, että Hän johdattaa sinut vastausten luo. Avaa sydämesi kaikelle, mitä Hän opettaa sinulle.

Kun oppilaat valmistautuvat oppimaan tällä tavalla, heillä on hengelliset silmät nähdä ja korvat kuulla, mitä Herra haluaa heidän tietävän (ks. Matt. 13:16).

Kysymyksiä pohdittavaksi: Mitä teet valmistautuaksesi oppimaan? Kuinka valmistautumisesi vaikuttaa siihen, miten näet, kuulet ja ymmärrät Jumalan sanaa? Kuinka voit innoittaa muita valmistautumaan oppimiseen? Mikä vaikutus sillä voi olla siihen, kuinka he ottavat vastaan evankeliumin totuudet?

Pyhistä kirjoituksista: En. 1:1–8; Alma 16:16–17; 32:6, 27–43; 3. Nefi 17:3

Oppilaat hyötyvät tilaisuuksista kertoa toisilleen, mitä he oppivat.

Vapahtaja kannusti muita kertomaan oppimistaan totuuksista

”Minä olen hidaspuheinen”, Henok valitti, kun Herra kutsui hänet saarnaamaan evankeliumia. Mutta kaunopuheisuus ei ole koskaan ollut vaatimuksena Herran palvelijalle. Sen sijaan Herra lupasi Henokille, että jos hänellä olisi riittävästi uskoa avata suunsa, sanat tulisivat. ”Minä annan sinulle sanat”, Hän sanoi. (Moos. 6:31–32.) Henok osoitti uskoaan, ja Herra todellakin puhui hänen kauttaan niin voimallisin sanoin, että ne saivat kansan vapisemaan (ks. Moos. 6:47). Itse asiassa ne saivat maankin vapisemaan. Vuoret kaikkosivat, vesivirrat muuttivat kulkuaan ja kansakunnat pelkäsivät Jumalan kansaa, sillä ”niin voimallinen oli Henokin sana, ja niin suuri oli sen kielen voima, jonka Jumala oli antanut hänelle” (Moos. 7:13).

Herra haluaa, että meillä kaikilla – ei vain Hänen profeetoillaan – on voima puhua Hänen sanaansa. Hän haluaa sitä meille kaikille, myös niille, joita opetat (ks. OL 1:20–21). Sanamme eivät ehkä siirrä vuoria tai käännä jokien virtausta, mutta ne voivat osaltaan muuttaa sydämiä. Siksi on niin tärkeää antaa oppilaille tilaisuuksia kertoa toisilleen, mitä he oppivat Vapahtajasta ja Hänen evankeliumistaan. Näin tekemällä autat heitä sisäistämään heille opetetut totuudet ja ilmaisemaan niitä. Se auttaa heitä myös saamaan luottamusta kykyynsä kertoa totuuksista muissa tilanteissa.

Kysymyksiä pohdittavaksi: Ajattele tilannetta, jolloin puhuit jostakin evankeliumin totuudesta jonkun kanssa. Mitä opit tuosta kokemuksesta? Milloin olet ollut kiitollinen siitä, että jollakulla oli rohkeutta kertoa ajatuksistaan ja uskonkäsityksistään? Kuinka ihmiset, joita opetat, hyötyvät tilaisuuksista puhua siitä, mitä he oppivat? Mitä tilaisuuksia voit luoda heille?

Pyhistä kirjoituksista: Alma 17:2–3; Moroni 6:4–6; OL 84:85; 88:122; 100:5–8

Vapahtaja kutsui muita elämään sen mukaan, mitä Hän opetti

”Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille.” ”Rakastakaa vihamiehiänne.” ”Pyytäkää, niin teille annetaan.” ”Menkää sisään ahtaasta portista.” (Matt. 5:16, 44; 7:7, 13.) Vapahtaja lausui joitakin koko maanpäällisen palvelutyönsä eläväisimpiä, mieleenpainuvimpia kutsuja opettaessaan opetuslapsiaan vuorenrinteellä, josta oli näkymä Galileanjärvelle. Vapahtajan tarkoituksena oli muuttaa ihmisten elämää, kuten Hän teki selväksi viimeisessä kutsussaan: ”Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle” (Matt. 7:24, korostus lisätty).

Sade lankeaa ja tulvia tulee ja tuulet puhaltavat jokaisen elämässä. Evankeliumin oppiminen ei riitä, jos oppilaat haluavat kestää kaikki kohtaamansa koettelemukset. Siksi meidän ei pidä epäröidä pyytää oppilaita miettimään, kuinka he voivat elää oppimansa mukaan. Kunnioituksesta muiden tahdonvapautta kohtaan monet kutsuistamme ovat yleisluonteisia: ”Mitä tunnette innoitusta tehdä?” Toisinaan kutsujemme pitää kenties olla tarkempia: ”Valitkaa yksi Vapahtajan ominaisuus, jota haluatte kehittää itsessänne.” Kun annat oppilaille tilaisuuksia kuulla ja tunnistaa Pyhän Hengen kehotuksia sekä kertoa niistä, Hän opettaa heille, mitä henkilökohtaisia tekoja heidän pitää tehdä. Auta oppilaita miettimään, mitä siunauksia seuraa, kun he toimivat oppimansa mukaan, ja kannusta heitä olemaan sinnikkäitä silloinkin kun se käy vaikeaksi. Totuuden mukaan eläminen on nopein tie suurempaan uskoon, todistukseen ja kääntymykseen. Kuten Vapahtaja sanoi, Isän opin mukaan eläminen on meille kaikille keino todella tietää, että oppi on totta (ks. Joh. 7:17).

Kysymyksiä pohdittavaksi: Milloin olet saanut innoitusta toimia, kun joku muu on kutsunut sinua siihen? Kuinka elämäsi muuttui sen johdosta? Huomaa kutsut, joita on annettu pyhissä kirjoituksissa ja joita kirkon johtohenkilöt ovat antaneet. Mitä sellaista opit, mikä voi auttaa sinua, kun kutsut muita toimimaan? Millä tavoin voit seurata edistymistä esittämiesi kutsujen pohjalta?

Pyhistä kirjoituksista: Luuk. 10:36–37; Joh. 7:17; Jaak. 1:22; Moosia 4:9–10; OL 43:8–10; 82:10

Joitakin tapoja soveltaa oppimaasi

• Pyydä muita tulemaan valmistautuneina kertomaan jostakin, mitä Pyhä Henki on opettanut heille, kuten jotakin merkityksellistä pyhien kirjoitusten kohtaa koskeva oivallus.

• Anna oppilaille tilaisuuksia opettaa osa oppiaiheesta.

• Kannusta oppilaita käymään läpi jokin video, pyhien kirjoitusten kohta tai puhe ennen kuin tapaatte.

• Vastusta taipumusta vastata jokaiseen kysymykseen. Ota muut mukaan vastausten etsimiseen.

• Ennen kuin kerrot oivalluksiasi jostakin pyhien kirjoitusten kohdasta, pyydä oppilaita kertomaan omia ajatuksiaan.

• Esitä kysymyksiä, jotka kannustavat oppilaita etsimään vastauksia Jumalan sanasta.

• Kutsu oppilaita esittämään omia kysymyksiä siitä, mitä he oppivat.

• Anna kaikille oppilaille aikaa pohtia jotakin kysymystä ennen kuin pyydät heitä kertomaan vastauksiaan.

• Voisit tilanteen mukaan jakaa oppilaat pieniin keskusteluryhmiin.

• Ilmaise selkeitä odotuksia auttaaksesi oppilaita kasvamaan.

• Esitä kutsuja, jotka innoittavat oppilaita kehittymään mutta eivät ole ylivoimaisia. Seuraa edistymistä ja kutsu oppilaita kertomaan kokemuksistaan.

• Auta oppilaita oppimaan pyhistä kirjoituksista

  • merkitsemällä halutessaan merkityksellisiä kohtia

  • kutsumalla ilmoitusta pohdiskelemalla ja rukoilemalla

  • kirjoittamalla muistiin hengellisiä vaikutelmia

  • pitämällä opiskelupäiväkirjaa

  • asettamalla tavoitteita toimia oppimansa mukaan.