1 Ja tapahtui, että kun Moosia oli tehnyt, niin kuin hänen isänsä oli käskenyt häntä, ja antanut kuulutuksen kautta koko maan, että ihmiset kokoontuivat yhteen kautta koko maan mennäkseen ylös temppelille kuulemaan sanoja, jotka kuningas Benjamin puhuisi heille.

2 Ja heitä oli suuri joukko, jopa niin paljon, ettei heitä laskettu; sillä he olivat lisääntyneet suuresti ja tulleet suureksi maassa.

3 Ja he ottivat myös katraidensa esikoisia uhratakseen teuras- ja polttouhreja Mooseksen lain mukaisesti;

4 ja myös kiittääkseen Herraa, Jumalaansa, joka oli tuonut heidät pois Jerusalemin maasta ja joka oli pelastanut heidät heidän vihollistensa käsistä ja nimittänyt vanhurskaita miehiä heidän opettajikseen ja myös vanhurskaan miehen heidän kuninkaakseen, joka oli vakiinnuttanut rauhan Sarahemlan maassa ja joka oli opettanut heitä pitämään Jumalan käskyt, jotta he voisivat riemuita ja täyttyä rakkaudesta Jumalaa ja kaikkia ihmisiä kohtaan.

5 Ja tapahtui, että kun he tulivat ylös temppelille, he pystyttivät telttansa ympäriinsä, kukin mies perheensä mukaan, johon kuuluivat hänen vaimonsa ja hänen poikansa ja tyttärensä ja heidän poikansa ja heidän tyttärensä vanhimmasta aina nuorimpaan asti, kunkin perheen ollessa erillään toisistaan.

6 Ja he pystyttivät telttansa temppelin ympärille, kukin mies telttansa ovi temppeliin päin, jotta he siten voisivat jäädä telttoihinsa ja kuulla sanat, jotka kuningas Benjamin puhuisi heille;

7 sillä koska väkijoukko oli niin suuri, että kuningas Benjamin ei voinut opettaa heitä kaikkia temppelin seinien sisäpuolella, hän käski sen vuoksi pystyttää tornin, jotta hänen kansansa kuulisi sanat, jotka hän puhuisi sille.

8 Ja tapahtui, että hän alkoi puhua kansallensa tornista; eivätkä he kaikki voineet kuulla hänen sanojaan väkijoukon suuruuden tähden; sen tähden hän kirjoitutti ne sanat, jotka hän puhui, ja lähetti ne niiden keskuuteen, jotka eivät olleet hänen äänensä kuuluvilla, jotta hekin saisivat hänen sanansa.

9 Ja nämä ovat ne sanat, jotka hän puhui ja kirjoitutti, sanoen: Veljeni, kaikki te, jotka olette kokoontuneet yhteen, te jotka voitte kuulla minun sanani, jotka puhun teille tänä päivänä; sillä minä en ole käskenyt teitä tulemaan tänne ylös suhtautuaksenne kevytmielisesti niihin sanoihin, jotka minä puhun, vaan jotta te kuuntelisitte minua ja aukaisisitte korvanne, jotta kuulisitte, ja sydämenne, jotta ymmärtäisitte, ja mielenne, jotta Jumalan salaisuudet voitaisiin paljastaa nähdäksenne.

10 Minä en ole käskenyt teitä tulemaan tänne ylös, jotta te pelkäisitte minua tai jotta te ajattelisitte, että minä itse olen enemmän kuin kuolevainen ihminen.

11 Vaan minä olen teidän kaltaisenne, altis kaikenlaisille ruumiin ja mielen heikkouksille; kuitenkin tämä kansa on valinnut ja isäni on vihkinyt minut, ja Herran käsi on sallinut minun olla tämän kansan hallitsijana ja kuninkaana; ja hänen verraton voimansa on suojellut ja varjellut minua palvellakseni teitä koko siitä väkevyydestä, mielestä ja voimasta, jonka Herra on suonut minulle.

12 Minä sanon teille, että koska minun on sallittu viettää elämäni päivät teidän palveluksessanne aina tähän aikaan asti, enkä ole tavoitellut teiltä kultaa enkä hopeaa enkä minkäänlaisia rikkauksia;

13 enkä ole sallinut teitä suljettavan vankityrmiin, enkä teidän tekevän toisistanne orjia, enkä murhaavan tai ryöstävän tai varastavan tai tekevän aviorikoksia, enkä tosiaankaan ole sallinut teidän harjoittaa minkäänlaista jumalattomuutta, vaan olen opettanut teille, että teidän tulee pitää Herran käskyt kaikessa, mitä hän on käskenyt teidän tehdä –

14 ja minä olen tosiaankin itse tehnyt työtä omin käsin palvellakseni teitä ja jotta teitä ei rasitettaisi veroilla ja jotta teidän päällenne ei tulisi mitään, mikä olisi raskasta kantaa – ja kaikesta tästä, mitä olen puhunut, te itse olette todistajina tänä päivänä.

15 Kuitenkaan, veljeni, en ole tehnyt tätä kerskuakseni, enkä kerro tätä syyttääkseni sillä teitä, vaan kerron teille tämän, jotta te tietäisitte, että minä voin vastata puhtaalla omallatunnolla Jumalan edessä tänä päivänä.

16 Katso, minä sanon teille, että sanoessani teille viettäneeni elinaikani teidän palveluksessanne, en halua kerskua, sillä minä olen ollut vain Jumalan palveluksessa.

17 Ja katso, minä kerron teille tämän, jotta te oppisitte viisautta; jotta oppisitte, että kun olette lähimmäistenne palveluksessa, olette pelkästään Jumalanne palveluksessa.

18 Katso, te olette kutsuneet minua kuninkaaksenne; ja jos minä, jota te kutsutte kuninkaaksenne, teen työtä palvellakseni teitä, niin eikö teidän pitäisi tehdä työtä palvellaksenne toisianne?

19 Ja myös katso, jos minä, jota te kutsutte kuninkaaksenne, ja joka on viettänyt elämänsä päivät teidän palveluksessanne ja ollut kuitenkin Jumalan palveluksessa, ansaitsen mitään kiitosta teiltä, oi kuinka teidän pitäisikään kiittää taivaallista Kuningastanne!

20 Minä sanon teille, veljeni, että vaikka te antaisitte kaiken kiitoksen ja ylistyksen, mihin koko sielunne kykenee, sille Jumalalle, joka on luonut teidät ja on suojellut ja varjellut teitä ja on antanut teille aihetta riemuita ja on suonut teidän elää rauhassa keskenänne –

21 minä sanon teille, että vaikka te palvelisitte häntä, joka on luonut teidät alusta alkaen ja varjelee teitä päivästä päivään suomalla teille hengen, jotta te voisitte elää ja liikkua ja toimia oman tahtonne mukaisesti, ja vieläpä ylläpitämällä teitä hetkestä toiseen – minä sanon, että vaikka te palvelisitte häntä koko täydestä sielustanne, te olisitte kuitenkin arvottomia palvelijoita.

22 Ja katso, hän ei vaadi teiltä muuta kuin että pidätte hänen käskynsä; ja hän on luvannut teille, että jos te pidätte hänen käskynsä, te menestytte maassa; eikä hän koskaan poikkea siitä, mitä hän on sanonut; sen tähden, jos te pidätte hänen käskynsä, hän siunaa teitä ja antaa teidän menestyä.

23 Ja nyt, ensiksikin hän on luonut teidät ja suonut teille teidän elämänne, josta te olette hänelle velkaa.

24 Ja toiseksi hän vaatii, että te teette, niin kuin hän on käskenyt teitä, minkä vuoksi hän siunaa teitä heti, jos niin teette; ja sen tähden hän on maksanut teille. Ja te olette yhä velkaa hänelle ja olette ja tulette olemaan aina ja ikuisesti; mitä kerskailemista teillä siis on?

25 Ja nyt minä kysyn: Voitteko te sanoa mitään itsestänne? Minä vastaan teille: Ette. Te ette voi sanoa olevanne edes sen veroisia kuin maan tomu; kuitenkin teidät luotiin maan tomusta; mutta katso, se kuuluu hänelle, joka teidät loi.

26 Enkä minä, tosiaankaan minä, jota te kutsutte kuninkaaksenne, ole yhtään parempi kuin te itse olette, sillä minäkin olen tomusta. Ja te näette, että minä olen vanha ja luovutan kohta tämän kuolevaisen ruumiin äidillensä maalle.

27 Ja nyt, kuten sanoin teille palvelleeni teitä vaeltaen puhtaalla omallatunnolla Jumalan edessä, niin olen tällä hetkellä käskenyt teidän kokoontua yhteen, jotta minut voitaisiin havaita nuhteettomaksi ja jotta teidän verenne ei tulisi minun päälleni, kun seison Jumalan tuomittavana siitä, mitä käskyjä hän on antanut teistä minulle.

28 Minä sanon teille, että olen käskenyt teidän kokoontua yhteen, jotta voisin puhdistaa vaatteeni teidän verestänne tänä ajankohtana, kun menen kohta hautaani, jotta voisin mennä rauhassa ja kuolematon henkeni voisi yhtyä ylhäisten kuorojen lauluun oikeamielisen Jumalan ylistykseksi.

29 Ja edelleen minä sanon teille, että olen käskenyt teidän kokoontua yhteen, jotta voisin julistaa teille, etten minä voi enää olla teidän opettajanne enkä teidän kuninkaanne;

30 sillä tälläkin hetkellä koko ruumiini vapisee tavattomasti yrittäessäni puhua teille; mutta Herra Jumala vahvistaa minua ja on sallinut minun puhua teille ja on käskenyt minun julistaa teille tänä päivänä, että poikani Moosia on teidän kuninkaanne ja hallitsijanne.

31 Ja nyt, veljeni, minä tahdon teidän tekevän, niin kuin olette tähänkin asti tehneet. Niin kuin olette pitäneet minun käskyni ja myös isäni käskyt ja olette menestyneet ja olette varjeltuneet joutumasta vihollistenne käsiin, niin jos te samoin pidätte poikani käskyt eli Jumalan käskyt, jotka annetaan teille hänen kauttaan, te menestytte maassa, eikä teidän vihollisillanne ole teihin valtaa.

32 Mutta oi kansani, varokaa, ettei keskuudessanne synny kiistoja ja ettette tahdo totella pahaa henkeä, josta isäni Moosia puhui.

33 Sillä katso, rangaistus on langetettu sille, joka tahtoo totella tuota henkeä; sillä jos hän tahtoo totella häntä ja pysyy ja kuolee synneissään, hän juo tuomion omalle sielulleen; sillä hän saa palkakseen ikuisen rangaistuksen, koska on rikkonut Jumalan lakia vastoin omaa tietoaan.

34 Minä sanon teille, ettei joukossanne ole ketään – paitsi pienet lapsenne, joille ei ole opetettu näitä asioita – joka ei tiedä, että teidän ikuisena velkananne taivaalliselle Isällenne on antaa hänelle kaikki, mitä teillä on ja mitä olette; ja teille on myös opetettu aikakirjoista, jotka sisältävät pyhien profeettojen puhumat profetiat aina siihen aikaan asti, kun meidän isämme Lehi lähti Jerusalemista;

35 ja myös kaikesta, mitä isämme ovat puhuneet tähän asti. Ja vielä, katso, he puhuivat sitä, mistä he saivat Herralta käskyn; sen tähden ne ovat oikeat ja todet.

36 Ja nyt, minä sanon teille, veljeni, että jos te sen jälkeen, kun te tiedätte ja teille on opetettu kaikki tämä, rikotte ja toimitte vastoin sitä, mitä on puhuttu, niin te vetäydytte pois Herran Hengestä, niin ettei sillä voi olla sijaa teissä teidän opastamiseksenne viisauden poluilla, jotta voisitte saada siunausta ja menestystä ja varjelusta –

37 minä sanon teille, että ihminen, joka näin tekee, kapinoi avoimesti Jumalaa vastaan; sen tähden hän tahtoo totella pahaa henkeä ja tulee kaiken vanhurskauden viholliseksi; sen tähden Herralla ei ole sijaa hänessä, sillä hän ei asu epäpyhissä temppeleissä.

38 Sen tähden, ellei se ihminen tee parannusta vaan pysyy ja kuolee Jumalan vihollisena, jumalallisen oikeudenmukaisuuden vaatimukset herättävät hänen kuolemattoman sielunsa elävään tietoisuuteen omasta syyllisyydestään, mikä saa hänet vetäytymään pois Herran luota ja täyttää hänen rintansa syyllisyydellä ja tuskalla ja piinalla, mikä on kuin sammumaton tuli, jonka liekki kohoaa ylös aina ja ikuisesti.

39 Ja nyt minä sanon teille, ettei armolla ole oikeutta siihen ihmiseen; sen tähden hänen lopullinen tuomionsa on kestää milloinkaan päättymätöntä piinaa.

40 Oi, kaikki te vanhat miehet ja myös te nuoret miehet ja te pienet lapset, jotka voitte ymmärtää sanani, sillä minä olen puhunut teille selkeästi, jotta te voisitte ymmärtää: Minä rukoilen, että te heräisitte muistamaan niiden kauhean tilanteen, jotka ovat langenneet rikkomukseen.

41 Ja edelleen minä tahdon teidän ajattelevan niiden siunattua ja onnellista tilaa, jotka pitävät Jumalan käskyt. Sillä katso, he ovat siunattuja kaikessa, sekä ajallisessa että hengellisessä; ja jos he pysyvät uskollisina loppuun asti, heidät otetaan vastaan taivaaseen, niin että he voivat siten asua Jumalan luona milloinkaan päättymättömän onnen tilassa. Oi muistakaa, muistakaa, että nämä asiat ovat totta; sillä Herra Jumala on ne puhunut.