1 Juudan kuningas Josafat palasi onnellisesti kotiinsa Jerusalemiin.

2 Näkijä Jehu, Hananin poika, tuli kuninkaan luo ja sanoi hänelle: ”Pitikö sinun auttaa jumalatonta? Sinähän olet Herran vihollisten ystävä. Tämän vuoksi sinua kohtaa Herran viha.

3 Mutta on sinussa sentään hyvääkin. Olet hävittänyt maasta asera-tarhat ja palvellut uskollisesti Jumalaa.”

4 Tämän jälkeen Josafat pysytteli omassa maassaan. Hän liikkui kuitenkin paljon kansan keskuudessa Beersebasta aina Efraimin vuoristoon asti ja sai kansan jälleen palvelemaan Herraa, isiensä Jumalaa.

5 Hän asetti maahan tuomareita, omat tuomarit kuhunkin Juudan linnoitettuun kaupunkiin.

6 Hän sanoi heille: ”Harkitkaa tarkoin, mitä teette, sillä te ette ole vastuussa ihmisille, vaan Herralle. Hän on mukana, kun te lausutte tuomion.

7 Pelätkää Herraa ja olkaa työssänne tunnollisia, sillä Herra, meidän Jumalamme, ei suvaitse vääryyttä, puolueellisuutta eikä lahjusten ottoa.”

8 Myös Jerusalemiin Josafat asetti leeviläisiä, pappeja ja Israelin sukujen päämiehiä antamaan tuomioita Herran lain mukaan ja ratkaisemaan Jerusalemin asukkaiden välisiä riita-asioita.

9 Hän antoi heille tällaiset määräykset: ”Ohjatkoon työtänne Herran pelko, toimikaa tunnollisesti ja vilpittömin mielin!

10 Kun muissa kaupungeissa asuvat virkaveljenne tuovat oikeusasioita teidän ratkaistaviksenne – olipa kysymyksessä murha tai tappo tai muu rikkomus lakia, käskyjä, säädöksiä tai ohjeita vastaan – varoittakaa heitä, jotta he pysyisivät nuhteettomina Herran edessä ja jotta Herran viha ei kohtaisi heitä ja teitä itseänne. Toimikaa näin, niin olette puhtaat Jumalan edessä.

11 Pappi Amarja on esimiehenne kaikissa Herran lakia koskevissa asioissa ja Juudan heimon päämies Sebadja, Ismaelin poika, kaikessa mikä koskee kuningasta. Leeviläiset saavat toimia teidän kirjureinanne. Ryhtykää tarmokkaasti työhön! Olkoon Herra niiden kanssa, jotka tekevät hyvää.”