1 Kuningas ja Haman menivät kuningatar Esterin pitoihin.

2 Nyt toisena pitopäivänä viiniä juotaessa kuningas kysyi jälleen Esteriltä: ”Mitä haluat saada, kuningatar Ester? Saat kaiken mitä haluat. Vaikka pyytäisit puolta valtakuntaa, saat sen.”

3 Kuningatar Ester sanoi: ”Jos olen sinulle mieluinen, kuningas, ja jos niin suvaitset, anna minun pitää henkeni ja salli kansani elää, sillä sitä minä pyydän ja toivon.

4 Minut ja kansani on myyty tuhottavaksi, tapettavaksi ja hävitettäväksi. Jos meidät olisi myyty orjiksi, en olisi mitään sanonutkaan, sillä sellainen tapahtuma ei olisi aiheuttanut kuninkaalle vahinkoa.”

5 Kuningas kysyi kuningatar Esteriltä: ”Kuka aikoo tehdä tuollaista? Missä hän on?”

6 Ester vastasi: ”Se vainooja ja vihollinen on tuo paha Haman!” Haman alkoi vavista pelosta kuninkaan ja kuningattaren edessä.

7 Kuningas nousi vihoissaan kesken juominkien ja meni sisäpihan puutarhaan, kun taas Haman jäi paikalle rukoillakseen kuningatarta säästämään hänen henkensä, sillä hän käsitti, että kuningas oli jo päättänyt hänen kohtalostaan.

8 Kun kuningas palasi sisäpihan puutarhasta pitosaliin, Haman oli juuri vaipunut sohvalle, jolla kuningatar Ester lepäsi. Silloin kuningas sanoi: ”Yritätkö sinä tehdä väkivaltaa kuningattarelle minun läsnä ollessani?” Tuskin oli kuningas saanut tämän sanotuksi, kun palvelijat jo peittivät Hamanin kasvot.

9 Harbona, yksi kuningasta palvelevista eunukeista, sanoi: ”Onhan Hamanilla pihassaan valmiina viisikymmentä kyynärää korkea hirsipuu. Sen hän pystytti Mordokaita varten, joka kerran teki kuninkaalle suuren palveluksen.” Kuningas sanoi: ”Hirttäkää Haman siihen.”

10 Vasta kun Haman oli ripustettu hirsipuuhun, jonka hän oli pystyttänyt Mordokaita varten, lauhtui kuninkaan viha.