1–2 Herra oli puhunut Jesajalle, Amosin pojalle, ja kehottanut: ”Mene ja riisu pois säkkivaatteesi ja jalkineesi.” Jesaja oli tehnyt kuten Herra käski ja kulkenut vaatteetta ja paljain jaloin. Kun kolme vuotta oli kulunut, Assyrian kuninkaan Sargonin joukkojen ylipäällikkö marssi Asdodiin, piiritti kaupungin ja valloitti sen.

3 Nyt Herra sanoi:”Niin kuin palvelijani Jesaja on kolme vuotta kulkenut vaatteetta ja paljain jaloin, enteenä ja merkkinä Egyptille ja Nubialle,

4 niin kuljettaa Assyrian kuningas sotavankeja Egyptistä ja pakkosiirtolaisia Nubiasta, nuoria ja vanhoja, alastomina, jalat ja pakarat paljaina. Egypti ilki alasti!

5 Kauhun ja häpeän valtaan joutuvat silloin myös ne, jotka ovat toiveikkaina katselleet Nubiaan ja ylpeilleet Egyptin ystävyydestä.

6 Ja tämän rannikon asukkaat huokaavat sinä päivänä: ’Siinä meni meidän toivomme! Noin kävi sille maalle, josta me riensimme hakemaan apua pelastuaksemme Assyrian kuninkaan kynsistä! Kuinka me nyt selviydymme?’”