1 Aavikko iloitsee, autiomaa iloitsee,aro riemuitsee, se puhkeaa kukkaan!Kuin lilja kukkikoon maa,

2 se riemuitkoon,huutakoon ääneen!Sen osaksi tulee Libanonin kunnia,Karmelin ja Saaronin ihanuus.Kaikki saavat katsella Herran kunniaa,meidän Jumalamme ihanuutta.

3 Voimistakaa uupuneet kädet,vahvistakaa horjuvat polvet,

4 sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät:”Olkaa lujat, älkää pelätkö.Tässä on teidän Jumalanne!Kosto lähestyy,tilinteon hetki.Jumala itse tulee ja pelastaa teidät.”

5 Silloin aukenevat sokeiden silmätja kuurojen korvat avautuvat,

6 rampa hyppii silloin kuin kauris,mykän kieli laulaa riemuaan.Lähteitä puhkeaa autiomaahan,vuolaina virtaavat purot arolla.

7 Hehkuva hiekka muuttuu lammikoiksi,janoinen maa pulppuaviksi lähteiksi.Siellä, missä hyeenat lepäilivät,kasvaa silloin rantakaislaa ja papyrusta.

8 Ja sinne syntyy tie, valtatie,sitä kutsutaan Pyhäksi tieksi.Epäpyhä ei saa sille astua:Herran tien kulkijoille se kuuluu, heille yksin.Siellä ei tyhmäkään eksy.

9 Leijona ei nouse sille tielle,ei yksikään raateleva peto,ei yksikään.Vain vapaiksi lunastetut sitä vaeltavat.

10 Herran vapaiksi ostamat palaavatja saapuvat riemuiten Siioniin.He kantavat päänsä päällä ikuista iloa.Ilo ja riemu astuvat portista,huoli ja huokaus pakenevat kauas.