Luku 34
Jeremia ilmoittaa Sidkian kohtalon
1 Jeremialle tuli Herralta sana, kun Babylonian kuningas Nebukadnessar sotajoukkoineen, yhdessä kaikkien hallitsemiensa valtakuntien ja kansojen sotajoukkojen kanssa, piiritti Jerusalemia ja muita Juudan kaupunkeja.
2 ”Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Mene Juudan kuninkaan Sidkian luo ja puhu hänelle näin: Herra sanoo: Minä annan tämän kaupungin Babylonian kuninkaan käsiin, ja hän polttaa sen.
3 Sinä, Sidkia, et pääse häntä pakoon, vaan sinut vangitaan ja luovutetaan hänelle. Joudut kohtaamaan hänet silmästä silmään ja puhumaan kasvotusten hänen kanssaan. Sitten sinut viedään Babyloniaan.
4 Kuule kuitenkin, Sidkia, Juudan kuningas, mitä minä sinulle sanon! Näin minä, Herra, olen päättänyt sinusta: Miekkaan sinä et kuole.
5 Saat kuolla rauhassa, ja sinulle poltetaan suitsuketta, niin kuin on poltettu esi-isillesikin, Juudan aikaisemmille kuninkaille. Sinulle pidetään valittajaiset ja huudetaan: ’Voi, herramme!’ Tämän minä, Herra, lupaan.”
6 Tämän kaiken profeetta Jeremia kertoi Jerusalemissa Juudan kuninkaalle Sidkialle,
7 samaan aikaan kun Babylonian kuninkaan sotajoukko piiritti Jerusalemia ja jäljellä olevia Juudan kaupunkeja Lakisia ja Asekaa. Nämä olivat ainoat linnoitetut Juudan kaupungit, jotka vielä eivät olleet kukistuneet.
Sopimus orjien vapauttamisesta rikotaan
8 Jeremialle tuli Herralta sana, kun kuningas Sidkia oli tehnyt Jerusalemin asukkaiden kanssa sopimuksen orjien vapauttamisesta.
9 Sopimuksen mukaan jokaisen, jolla oli heprealainen orja tai orjatar, tuli päästää tämä vapaaksi. Kukaan ei saanut enää pitää orjanaan Juudan kansalaista, omaa maanmiestään.
10 Päämiehet ja kansa, kaikki, joita sopimus koski, tekivät niin kuin olivat luvanneet ja vapauttivat orjansa ja orjattarensa.
11 Mutta myöhemmin he muuttivat mielensä, ottivat heidät takaisin ja panivat heidät uudelleen orjantyöhön.
12 Silloin Jeremialle tuli Herralta tämä sana:
13 ”Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Silloin kun minä vein teidän isänne pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä, annoin heille tämän käskyn:
14 ’Joka seitsemäs vuosi päästäköön kukin heprealaisen maanmiehensä vapaaksi. Vapauta se, jonka on täytynyt myydä itsensä orjaksi ja joka on palvellut sinua kuusi vuotta.’ Mutta isänne eivät kuunnelleet minua, eivät ottaneet kuuleviin korviinsa, mitä minä sanoin.
15 Te teitte nyt aluksi toisin kuin he. Teitte oikein: julistitte maanmiehillenne vapautuksen, kuten olitte luvanneet minun edessäni, minun nimelleni omistetussa temppelissä.
16 Mutta sitten te muutittekin mielenne, ja niin te tuotatte häpeää minun nimelleni. Jokainen teistä on ottanut takaisin orjansa ja orjattarensa, vaikka jo olitte päästäneet heidät vapaiksi. Te olette panneet heidät uudelleen orjantyöhön.
17 ”Sen tähden minä, Herra, sanon teille: Koska te ette totelleet minua ettekä julistaneet vapautusta maanmiehillenne, lähimmäisillenne, minä, Herra, julistan vapautuksen nyt teille. Minä vapautan teidät – miekkaan, ruttoon ja nälkään! Kaikki maailman kansat kauhistelevat nähdessään, mitä teille tapahtuu.
18–19 Juudan ja Jerusalemin päämiehet, hovin virkamiehet, papit ja koko kansa tekivät tuon sopimuksen minun edessäni, halkaisivat vasikan kahtia ja kulkivat sen puolikkaiden välistä. Mutta sitten he rikkoivat sopimuksen eivätkä enää noudattaneet sitä.
20 Sen vuoksi minä annan heidät kaikki heidän vihollistensa käsiin ja niiden armoille, jotka tavoittelevat heidän henkeään. Heidän ruumiinsa joutuvat haaskalintujen ja villieläinten ruoaksi.
21 Myös Juudan kuninkaan Sidkian ja kaikki päämiehet minä annan vihollisten käsiin, niiden armoille, jotka tavoittelevat heidän henkeään. Minä annan heidät Babylonian kuninkaan sotajoukon käsiin, vaikka se onkin jo lähtenyt pois teidän kimpustanne.
22 Minä, Herra, käsken hänet takaisin ja käännän hänen joukkonsa uudestaan tätä kaupunkia vastaan. Ne piirittävät Jerusalemin, valloittavat sen ja polttavat sen. Kaikki Juudan kaupungit minä teen autioiksi, niin ettei kukaan niissä enää asu.”