Luku 7
Herran temppeli – rosvojen luola!
1 Jeremia sai Herralta tämän sanan:
2 ”Mene Herran temppelin portille ja julista näin: Kuulkaa Herran sana, kaikki te Juudan asukkaat, jotka käytte näistä porteista sisälle rukoilemaan Herraa!”
3 Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala:”Hylätkää väärät tienne ja tehkää hyvää! Silloin minä annan teidän asua tässä paikassa.
4 Älkää luottako valheen puhujiin, jotka hokemalla hokevat: ’Tämä on Herran temppeli, Herran temppeli, Herran temppeli!’
5 Kääntykää vihdoin oikealle tielle ja tehkää hyvää, kohdelkaa aina oikeudenmukaisesti toisianne.
6 Älkää sortako vierasheimoisia, älkää orpoja älkääkä leskiä. Älkää surmatko syyttömiä tässä maassa. Älkää seuratko muita jumalia, sillä se on teille turmioksi.
7 Jos tottelette minua, niin saatte asua tässä maassa, jonka annoin teidän isillenne ikuisiksi ajoiksi.
8 ”Mutta te luotatte valheellisiin hokemiin. Eivät ne teitä auta.
9 Tällaisia ovat teidän tekonne: te varastatte, murhaatte, teette aviorikoksia, vannotte väärin, uhraatte Baalille ja juoksette muiden jumalien perässä, joita ette edes tunne!
10 Sitten te tulette tähän pyhäkköön, joka on minun nimelleni omistettu, ja sanotte minun edessäni: ’Me olemme turvassa!’ Kuitenkaan ette luovu kauhistuttavista teoistanne.
11 Rosvojen luolanako te pidätte tätä temppeliä, joka on minulle omistettu? Siltä se minustakin näyttää, sanoo Herra.
12 ”Menkää Siloon siihen paikkaan, jonka kerran otin nimeni asuinsijaksi. Katsokaa, mitä olen tehnyt sille kansani Israelin pahuuden tähden!
13 Minä, Herra, sanon teille, että teidän tekonne ovat yhtä pahoja kuin isiennekin teot. Te ette kuunnelleet minua, vaikka minä uudelleen ja taas uudelleen puhuin teille. Te ette vastanneet minulle, vaikka minä kutsuin teitä.
14 Sen vuoksi minä teen tälle temppelille, joka on minun nimelleni omistettu ja johon te luotatte, samalla tavalla kuin tein Silolle. Näin minä teen tälle paikalle, jonka annoin teille ja teidän isillenne.
15 Minä karkotan teidät pois silmieni edestä, niin kuin olen jo karkottanut teidän veljenne, koko Efraimin heimon.
Kansa ei ole halunnut kuunnella Herraa
16 ”Älä rukoile, Jeremia, tämän kansan puolesta. Älä astu eteeni anoen ja rukoillen, älä vaivaa minua enää kansani vuoksi, sillä minä en kuuntele sinua.
17 Etkö näe, mitä Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla tehdään?
18 Lapset keräävät puita, miehet sytyttävät tulen, ja naiset alustavat taikinan valmistaakseen uhrikakkuja Taivaan kuningattarelle*. He vuodattavat viiniä uhriksi muille jumalille ja loukkaavat näin minua.
19 Mutta minä, Herra, kysyn: Minuako he muka loukkaavat, eivätkö pikemminkin itseään? Itsensä he häpäisevät!
20 Kuulkaa, mitä minä, Herra Jumala, olen päättänyt: Minä vuodatan hehkuvan vihani tämän paikan päälle. Minun vihani palaa kuin sammumaton tuli, ja sen alle joutuvat ihmiset ja eläimet, metsän puut ja pellon sato.”
21 Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala:”Turha teidän on erotella polttouhrien ja teurasuhrien lihoja, syökää vain itse ne kaikki!
22 Kun minä vein teidän isänne pois Egyptistä, en minä antanut heille määräyksiä poltto- ja teurasuhreista.
23 Tämän käskyn minä annoin heille: kuunnelkaa minua, niin minä olen teidän Jumalanne ja te olette minun kansani; kulkekaa aina sitä tietä, jota minä käsken teidän kulkea, niin teidän käy hyvin!
24 Mutta eivät he totelleet minua, eivät ottaneet käskyäni kuuleviin korviinsa, vaan kulkivat omien ajatustensa, oman pahan ja paatuneen sydämensä mukaan. Eivät he kääntäneet kasvojaan minun puoleeni, selkänsä he käänsivät minulle.
25 Kerran toisensa jälkeen olen lähettänyt teidän luoksenne palvelijoitani, profeettoja, siitä alkaen kun teidän isänne lähtivät Egyptistä ja aina tähän päivään asti.
26 Sittenkään te ette ole minua totelleet. Olette sulkeneet korvanne, kovettaneet mielenne ja tehneet pahaa vielä enemmän kuin isänne.
27 ”Kun sinä, Jeremia, puhut heille kaiken tämän, niin eivät he kuuntele sinua, ja kun kutsut heitä, eivät he sinulle vastaa.
28 Sano siis heille: Tässä on kansa, joka ei ole kuunnellut Herraa, Jumalaansa, eikä ole ottanut kurituksesta opikseen. Totuus on kadonnut, siitä ei enää edes puhuta.”
29 – Sinä Siion, leikkaa hiuksesi murheen tähdenja heitä ne pois!Viritä itkuvirsi paljailla kukkuloilla!Herra on vihassaan hylännyt tämän sukupolvenja heittänyt sen luotaan.
30 ”Totisesti, Juudan asukkaat ovat loukanneet minua pahoilla teoillaan”, sanoo Herra. ”He ovat asettaneet inhottavia jumalankuviaan temppeliin, joka on minun nimelleni omistettu, ja saastuttaneet näin minun pyhäkköni.
31 He ovat rakentaneet Ben-Hinnomin laaksoon uhripaikkoja, Tofetin uhrikukkuloita, polttaakseen siellä poikiaan ja tyttäriään.* Sitä minä en ole käskenyt tehdä, sellainen ei tulisi mieleenikään!”
32 Kuulkaa siis, mitä Herra sanoo:”Tulee aika, jolloin kukaan ei enää puhu Tofetista eikä Ben-Hinnomin laaksosta vaan puhutaan Murhalaaksosta. Tofetin uhripaikoille haudataan tämän kansan vainajia, kun muualla ei enää ole tilaa.
33 Kenenkään hätistelemättä saavat haaskalinnut ja villieläimet syödä kuolleiden ruumiita.
34 Minä vaiennan Juudan kaupungeista ja Jerusalemin kaduilta ilon ja riemun huudot, sulhasen äänen ja morsiamen äänen. Tämä maa muuttuu rauniokasaksi.