Luku 4
Piiritys ja tuho
1 Voi! Kadonnut on kullan loisto,himmennyt sen hohto!Pyhät, kalliit kivet on viskeltypitkin katuja.
2 Siionin rakkaat pojat olivat ennenpuhtaan kullan arvoisia.Nyt heitä kohdellaan kuin saviastioita,kuin savenvalajan töitä!
3 Sakaalitkin tarjoavat nisänsä,imettävät pentujaan.Mutta kansani tyttäret hylkäävät pienokaisensakuin strutsi poikasensa.
4 Imeväisen kieli kuivuu janosta,tarttuu kitalakeen.Lapset pyytävät leipää,kukaan ei anna.
5 Jotka ennen söivät herkkuja,nääntyvät nyt kaduilla.Jotka pukeutuivat purppuraan,tonkivat nyt tunkioita.
6 Sodoma hävitettiin hetkessäihmiskäden koskematta.Mutta suurempi kuin Sodoman syntion oman kansani rikos.
7 Siionin ruhtinaat olivat puhtaampia kuin lumi,valkoisempia kuin maito.He hohtivat kuin korallihelmet,loistivat kuin safiiri.
8 Nyt he ovat nokea mustempia,kadulla ei kukaan heitä tunne.Heidän ihonsa näivettyy luiden päällä,kuivuu kuin puu.
9 Onnellisempia ovat ne, jotka kaatuivat miekkaan,kuin ne, jotka nälästä lyyhistyvät maahanja riutuvat ja menehtyvätvailla pellon antimia.
10 Äidit, ennen hellät ja hyvät,keittivät omia lapsiaansaadakseen ruokaa hädän hetkellä,kansani luhistumisen päivänä.
11 Herra päästi kiivautensa purkautumaan,vuodatti koko hehkuvan vihansa.Hän sytytti Siionin tuleen,poltti sen perustuksia myöten.
12 Eivät uskoneet maanpiirin kuninkaat,ei tullut kenenkään mieleen,että jonakin päivänä vainooja ja vihollinentulisi sisään Jerusalemin porteista.
13 Tämä tapahtui profeettojen syntien tähden,pappien rikkomusten tähden.He vuodattivat kaupungissaviattomien verta.
14 Silmät sokeina he nyt harhailevat kaduillaveren tahrimissa vaatteissa.Vaatteita, joihin eivät saisi edes koskea,he kantavat yllään.
15 ”Pois tieltä! Saastainen tulee!” huudetaan heidän edellään.”Pois tieltä! Väistykää! Älkää koskeko heihin!”He pakenevat, harhailevat vieraissa maissa,ja sielläkin sanotaan: ”Tänne he eivät saa jäädä.”
16 Herra itse on karkottanut heidät,ei hän enää katso heidän puoleensa.Pappeja ei kunnioiteta,vanhimmille ei anneta arvoa.
17 Silmämme hämärtyivät ainaisesta tuijottamisesta,kun turhaan tähyilimme apua.Tähystyspaikoissa me odotimme auttajaa –kansaa, joka ei tullut.
18 Jokaista askeltamme tarkataan,emme voi liikkua ulkona.Päivämme ovat luetut, loppumme on lähellä,viimeinen hetkemme on tullut.
19 Nopeampia kuin taivaan kotkatolivat vainoojamme.Kiivaasti he ajoivat meitä takaa vuorilla,vaanivat autiomaassa.
20 Herran voideltu, kansamme elämä ja henki,joutui vangiksi heidän kuoppaansa.Olimme luulleet, että kuninkaamme suojassa saisimme elää,kansana kansojen joukossa.
21 Iloitse vain ja riemuitse, sinä Edomin kansa,joka asut Usin maassa.Kohta on sinunkin juotava Herran vihan malja,sinä juovut, ja pian olet alaston.
22 Tytär Siion, sinä olet jo kärsinyt synneistäsi rangaistuksen,enää ei Herra vie sinua pois maastasi.Mutta sinua, Edomin kansa, hän rankaisee,sinä joudut häväistyksi syntiesi tähden.