1 Nyt Herra Jumala antoi nälänhädän tulla ankaraksi Urin maassa, niin että veljeni Haran kuoli; mutta isäni Terah eli vielä Kaldean Urin maassa.

2 Ja tapahtui, että minä, Abraham, otin Sarain vaimoksi, ja Nahor, veljeni, otti vaimoksi Milkan, joka oli Haranin tytär.

3 Nyt Herra oli sanonut minulle: Abraham, lähde maastasi, sukusi parista ja isäsi talosta maahan, jonka minä sinulle osoitan.

4 Sen tähden minä lähdin Kaldean Urin maasta mennäkseni Kanaaninmaahan; ja minä otin Lootin, veljeni pojan, ja hänen vaimonsa ja Sarain, vaimoni; ja myös isäni seurasi jäljessäni maahan, jolle me annoimme nimeksi Harran.

5 Ja nälänhätä lieveni; ja isäni jäi Harraniin ja asui siellä, koska Harranissa oli paljon katraita; ja isäni kääntyi takaisin epäjumalanpalvontaansa; sen tähden hän pysyi Harranissa.

6 Mutta minä, Abraham, ja Loot, veljeni poika, rukoilimme Herraa, ja Herra ilmestyi minulle ja sanoi minulle: Nouse ja ota Loot mukaasi, sillä minä olen päättänyt viedä sinut pois Harranista ja tehdä sinusta palvelijan kantamaan minun nimeäni vieraassa maassa, jonka minä annan sinun jälkeläisillesi sinun jälkeesi ikuiseksi omaisuudeksi, kun he kuulevat minun ääntäni.

7 Sillä minä olen Herra, sinun Jumalasi; minä asun taivaassa; maa on minun jalkojeni koroke; minä ojennan käteni meren yli, ja se tottelee minun ääntäni; minä teen tuulen ja tulen vaunuikseni; minä sanon vuorille: Väistykää tästä – ja katso, pyörretuuli vie ne pois hetkessä, yhtäkkiä.

8 Minun nimeni on Jehova, ja minä tunnen lopun alusta asti; sen tähden minun käteni on sinun päälläsi.

9 Ja minä teen sinusta suuren kansakunnan, ja minä siunaan sinua ylen määrin ja teen sinun nimesi suureksi kaikkien kansakuntien keskuudessa, ja sinä olet siunaukseksi jälkeläisillesi sinun jälkeesi, niin että he kantavat käsissänsä tämän palvelutyön ja pappeuden kaikille kansakunnille.

10 Ja minä siunaan heitä sinun nimesi kautta; sillä kaikkia, jotka ottavat vastaan tämän evankeliumin, kutsutaan sinun nimesi mukaan, ja heidät luetaan sinun jälkeläisiisi, ja he nousevat ja siunaavat sinua isänänsä;

11 ja minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat; ja sinussa (toisin sanoen pappeudessasi) ja sinun jälkeläisissäsi (toisin sanoen pappeudessasi) – sillä minä annan sinulle lupauksen, että tämä oikeus pysyy sinulla ja sinun jälkeläisilläsi sinun jälkeesi (toisin sanoen todellisilla jälkeläisillä eli ruumiin jälkeläisillä) – kaikki maan suvut tulevat siunatuiksi, nimittäin evankeliumin siunauksilla, jotka ovat pelastuksen siunauksia, nimittäin iankaikkisen elämän.

12 Nyt, kun Herra oli vetäytynyt pois puhumasta minulle ja vetänyt kasvonsa pois luotani, minä sanoin sydämessäni: Palvelijasi on etsinyt sinua vakavasti; nyt minä olen löytänyt sinut;

13 sinä lähetit enkelisi vapauttamaan minut Elkenan jumalilta, ja minun on hyvä kuulla sinun ääntäsi; nouskoon siis palvelijasi ja lähteköön rauhassa.

14 Niin minä, Abraham, lähdin, niin kuin Herra oli sanonut minulle, ja Loot minun kanssani; ja minä, Abraham, olin kuusikymmentäkaksi vuotta vanha, kun lähdin Harranista.

15 Ja minä otin Sarain, jonka olin ottanut vaimoksi, kun olin Urissa Kaldeassa, ja Lootin, veljeni pojan, ja kaiken omaisuutemme, jonka olimme koonneet, sekä ne sielut, jotka olimme voittaneet Harranissa, ja me lähdimme tielle Kanaaninmaahan ja asuimme teltoissa lähdettyämme matkaan;

16 ja nyt, iankaikkisuus oli meidän suojanamme ja kallionamme ja pelastuksenamme, kun matkasimme Harranista Jersonin tietä tullaksemme Kanaaninmaahan.

17 Nyt minä, Abraham, rakensin alttarin Jersonin maahan ja valmistin Herralle uhrin ja rukoilin, että nälkä väistyisi isäni talosta, jottei sen väki menehtyisi.

18 Ja sitten me kuljimme Jersonista maan halki aina Sikem-paikalle; se sijaitsi Moren tasangoilla, ja me olimme jo tulleet kanaanilaisten maan rajoille, ja minä uhrasin uhrin siellä Moren tasangoilla ja huusin hartaasti Herran puoleen, sillä me olimme jo tulleet tämän epäjumalia palvovan kansakunnan maahan.

19 Ja Herra ilmestyi minulle vastaukseksi rukouksiini ja sanoi minulle: Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan.

20 Ja minä, Abraham, nousin sen alttarin paikalta, jonka olin rakentanut Herralle, ja siirryin siitä vuorelle, joka oli Betelistä itään, ja pystytin telttani sinne, niin että Betel oli lännessä ja Ai idässä, ja sinne minä rakensin toisen alttarin Herralle ja huusin jälleen avuksi Herran nimeä.

21 Ja minä, Abraham, matkasin ja menin yhä kohti etelää; ja nälänhätä jatkui maassa; ja minä, Abraham, päätin mennä alas Egyptiin viipyäkseni siellä, sillä nälänhätä tuli hyvin ankaraksi.

22 Ja tapahtui, että kun minä olin tullut lähelle mennäkseni Egyptiin, Herra sanoi minulle: Katso, Sarai, vaimosi, on hyvin kaunis nainen katsoa;

23 sen tähden tapahtuu, että kun egyptiläiset näkevät hänet, he sanovat: Hän on hänen vaimonsa; ja he tappavat sinut, mutta he säästävät hänen henkensä; katso siis, että teette tällä tavalla:

24 Sarai sanokoon egyptiläisille, että hän on sinun sisaresi, niin sielusi saa elää.

25 Ja tapahtui, että minä, Abraham, kerroin vaimolleni Saraille kaiken, mitä Herra oli sanonut minulle: Sano siis heille, rukoilen sinua, että olet minun sisareni, niin että minun käy sinun takiasi hyvin ja sieluni saa elää sinun ansiostasi.