1 Ja minä, Herra Jumala, puhuin Moosekselle sanoen: Tuo Saatana, jota sinä olet käskenyt minun Ainosyntyiseni nimessä, on sama, joka on ollut alusta asti, ja hän tuli minun eteeni ja sanoi: Katso, tässä olen, lähetä minut, minä olen poikasi ja lunastan koko ihmissuvun, niin ettei yksikään sielu huku, ja totisesti minä teen sen; anna siis minulle kunniasi.

2 Mutta katso, rakas Poikani, joka on ollut Rakkaani ja Valittuni alusta asti, sanoi minulle: Isä, sinun tahtosi tapahtukoon, ja kunnia olkoon sinun ikuisesti.

3 Ja nyt, koska Saatana kapinoi minua vastaan ja pyrki hävittämään ihmisen tahdonvapauden, jonka minä, Herra Jumala, olin antanut hänelle, ja koska hän myös pyrki siihen, että antaisin hänelle oman voimani, Ainosyntyiseni voimalla minä käskin syöstä hänet alas;

4 ja hänestä tuli Saatana, niin, nimittäin Paholainen, kaikkien valheiden isä, eksyttämään ja sokaisemaan ihmisiä ja johdattamaan heitä vankeina tahtonsa mukaan, vieläpä kaikkia, jotka eivät kuule minun ääntäni.

5 Ja nyt käärme oli kavalampi kuin mikään maan eläin, jonka minä, Herra Jumala, olin tehnyt.

6 Ja Saatana pani sen käärmeen sydämeen (sillä hän oli vetänyt mukaansa monia), ja hänen pyrkimyksenään oli myös pettää Eevaa, sillä Saatana ei tuntenut Jumalan mieltä; sen vuoksi hän pyrki hävittämään maailman.

7 Ja hän sanoi naiselle: Niin, onko Jumala sanonut: Te ette saa syödä kaikista puutarhan puista? (Ja hän puhui käärmeen suulla.)

8 Ja nainen sanoi käärmeelle: Me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä,

9 mutta sen puun hedelmästä, jonka näet keskellä puutarhaa, Jumala on sanonut: Älkää syökö sitä, älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi.

10 Ja käärme sanoi naiselle: Ette te suinkaan kuole,

11 sillä Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te syötte siitä, silloin silmänne avautuvat ja te tulette olemaan kuin jumalat, tietäen hyvän ja pahan.

12 Ja kun nainen näki, että puusta oli hyvä syödä ja että se kävi mieluisaksi silmille ja oli haluttava puu, joka antaisi hänelle ymmärrystä, hän otti sen hedelmää ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mies söi.

13 Ja heidän kumpaisenkin silmät avautuivat, ja he huomasivat olleensa alasti. Ja he sitoivat yhteen viikunanlehtiä ja tekivät itsellensä esiliinat.

14 Ja he kuulivat Herran Jumalan äänen kävellessään puutarhassa päivän viiletessä; ja Aadam ja hänen vaimonsa menivät Herran Jumalan luota piiloon puutarhan puiden sekaan.

15 Ja minä, Herra Jumala, huusin Aadamia ja sanoin hänelle: Minne sinä menet?

16 Ja hän sanoi: Minä kuulin sinun äänesi puutarhassa ja minua pelotti, koska näin olevani alasti, ja minä piilouduin.

17 Ja minä, Herra Jumala, sanoin Aadamille: Kuka sinulle sanoi, että olit alasti? Oletko syönyt puusta, josta minä kielsin sinua syömästä ja sanoin, että jos söisit, olisit kuoleman oma?

18 Ja mies sanoi: Nainen, jonka annoit minulle ja jonka käskit pysyä kanssani, hän antoi minulle puun hedelmää, ja minä söin.

19 Ja minä, Herra Jumala, sanoin naiselle: Mitä sinä olet tehnyt? Ja nainen sanoi: Käärme petti minut, ja minä söin.

20 Ja minä, Herra Jumala, sanoin käärmeelle: Koska tämän teit, olet kirottu ennen kaikkia karjaeläimiä ja ennen jokaista maan eläintä; vatsallasi sinun on kuljettava ja tomua sinun on syötävä koko elinaikasi;

21 ja minä panen vihan sinun ja naisen välille, sinun jälkeläistesi ja hänen jälkeläistensä välille; hänen jälkeläisensä on iskevä pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.

22 Naiselle minä, Herra Jumala, sanoin: Minä teen sangen suureksi sinun raskautesi murheen. Murheella sinä olet synnyttävä lapsia, ja tunnet halua mieheesi, ja hän vallitsee sinua.

23 Ja Aadamille minä, Herra Jumala, sanoin: Koska kuulit vaimosi ääntä ja söit sen puun hedelmää, josta minä kielsin sinua sanoen: Älä syö siitä, kirottu olkoon maa sinun takiasi; murheella sinun on syötävä siitä koko elinaikasi.

24 Vielä, orjantappuroita ja ohdakkeita se kasvaa sinulle, ja maan kasveja sinun on syötävä.

25 Kasvot hiessä sinun on syötävä leipäsi, kunnes palaat maahan – sillä sinä olet kuoleman oma – sillä siitä sinut on otettu: sillä tomua sinä olit, ja tomuun sinä palaat.

26 Ja Aadam antoi vaimolleen nimeksi Eeva, sillä hän oli kaikkien elävien äiti, sillä näin minä, Herra Jumala, olen nimittänyt ensimmäistä kaikista naisista, joita on paljon.

27 Minä, Herra Jumala, tein Aadamille ja myös hänen vaimolleen vaatteet nahasta ja puin heidät.

28 Ja minä, Herra Jumala, sanoin Ainosyntyiselleni: Katso, ihmisestä on tullut kuin yksi meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan; ja jottei hän nyt ojenna kättänsä ja ota myös elämän puusta ja syö ja elä ikuisesti,

29 sen tähden minä, Herra Jumala, lähetän hänet pois Eedenin puutarhasta viljelemään maata, josta hänet on otettu;

30 sillä niin totta kuin minä, Herra Jumala, elän, niin eivät myöskään minun sanani voi palata tyhjinä, sillä sellaisina, kuin ne lähtevät ulos suustani, niiden on toteuduttava.

31 Niin minä ajoin pois ihmisen ja asetin Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit ja leimuavan, joka suuntaan kääntyvän miekan vartioimaan elämän puun tietä.

32 (Ja nämä ovat sanat, jotka minä puhuin palvelijalleni Moosekselle, ja ne ovat totta, niin kuin minä tahdon; ja minä olen puhunut ne sinulle. Katso, ettet näytä niitä yhdellekään ihmiselle, kunnes minä annan sinulle käskyn, paitsi niille, jotka uskovat. Aamen.)