Pettäminen Katso myös Valehteleminen; Vilppi Pyhissä kirjoituksissa pettäminen tarkoittaa sitä, että joku saadaan uskomaan johonkin sellaiseen, mikä ei ole totta. Herran vuorelle saa nousta se, joka ei vanno väärää valaa, Ps. 24:3–4. Pelasta minut petollisten kynsistä, Ps. 43:1. Voi niitä, jotka sanovat pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi, Jes. 5:20 (2. Nefi 15:20). Älköön vain kukaan pettäkö itseään, 1. Kor. 3:18. Älkää antako kenenkään pettää itseänne tyhjillä puheilla, Ef. 5:6. Petkuttajat eksyttävät muita ja eksyvät itse, 2. Tim. 3:13. Saatana, koko ihmiskunnan eksyttäjä, syöstiin maan päälle, Ilm. 12:9. Saatana pantiin kahleisiin. Enää hän ei saa johtaa kansoja harhaan, Ilm. 20:1–3. Herraa ei voi pettää, 2. Nefi 9:41. Jos te seuraatte Poikaa osoittamatta mitään petollisuutta Jumalan edessä, te saatte Pyhän Hengen, 2. Nefi 31:13. Serem tunnusti, että Paholaisen voima oli pettänyt hänet, MK Jaak. 7:18. Kuningas Nooan kansaa petettiin mielistelevillä sanoilla, Moosia 11:7. Viisaat ovat ottaneet Pyhän Hengen oppaakseen eivätkä ole eksyneet, OL 45:57. Voi niitä, jotka ovat eksyttäjiä, OL 50:6. Hänestä tuli Saatana, kaikkien valheiden isä, joka eksyttää ja sokaisee ihmisiä, Moos. 4:4.