Ristiinnaulitseminen

Uuden testamentin aikaan yleinen roomalainen teloitustapa, jossa ihminen surmattiin sitomalla tai naulitsemalla hänet ristinpuuhun käsistä ja jaloista. Yleensä vain orjat ja alhaisimmat rikolliset ristiinnaulittiin. Sitä ennen teloitettavaa tavallisesti ruoskittiin (Mark. 15:15). Ristiinnaulittava pantiin yleensä itse kantamaan oma ristinsä teloituspaikalle (Joh. 19:16–17). Teloituksen toimeenpanevat sotilaat ottivat yleensä teloitettavan vaatteet (Matt. 27:35). Risti upotettiin maahan, niin että teloitettavan jalat olivat vain noin 30–60 cm maan pinnasta. Sotilaat vartioivat ristiä, kunnes teloitettava kuoli, mihin kului joskus kolmekin päivää (Joh. 19:31–37).

Jeesus Kristus ristiinnaulittiin, koska joukko epäuskoisia syytti häntä valheellisesti kapinasta keisaria vastaan ja jumalanpilkasta, koska hän oli sanonut olevansa Jumalan Poika. Jeesusta häväistiin pukemalla hänet purppuranpunaiseen viittaan (Joh. 19:2), painamalla hänen päähänsä orjantappurakruunu ja muilla tavoilla (Matt. 26:67; Mark. 14:65).