Johanneksen ilmestys

Uuden testamentin viimeinen kirja, joka käsittää apostoli Johannekselle annetun ilmoituksen. Hänen sallittiin nähdä maailman tuleva historia, etenkin viimeiset ajat (Ilm. 1:1–2; 1. Nefi 14:18–27; OL 77). Johanneksen ilmestystä sanotaan myös Ilmestyskirjaksi ja Apokalypsiksi.

Johannes sai tämän ilmestyksen Herran päivänä Patmossaarella (Ilm. 1:9–10), joka sijaitsee Vähän-Aasian rannikolla lähellä Efesoa. Ilmestyksen saamisen tarkkaa vuosilukua ei tiedetä.

Tietoja kirjan ymmärtämiseksi on kohdissa 1. Nefi 14:18–27 ja OL 77 (Et. 4:15–16).

Luvuissa 1–3 on kirjan johdanto ja kirjeet seitsemälle Aasian seurakunnalle. Johannes kirjoitti kirjeet auttaakseen pyhiä selvittämään tietyt ongelmat. Luvuissa 4 ja 5 on Johanneksen saamia näkyjä Jumalan ja Kristuksen majesteetillisuudesta ja vanhurskaasta voimasta. Luvuissa 6–9 ja 11 Johannes kertoo nähneensä seitsemällä sinetillä suljetun kirjan, jonka sineteistä jokainen kuvaa tuhatta vuotta maan ajallisesta historiasta. Näissä luvuissa käsitellään ensisijaisesti seitsemännen sinetin tapahtumia (ks. Ilm. 8–9; 11:1–15). Luvussa 10 kerrotaan Johanneksen syömästä kirjasta. Kirja kuvaa Johanneksen myöhemmin suorittamaa tehtävää. Luvussa 12 on näky pahuudesta, joka alkoi taivaassa, kun Saatana kapinoi ja hänet karkotettiin. Siellä alkanutta sotaa käydään edelleen maan päällä. Luvuissa 13, 17–19 Johannes kuvaa Saatanan valvomia jumalattomia maanpäällisiä valtakuntia ja kertoo niiden kohtalosta ja pahuuden lopullisesta tuhosta. Luvuissa 14–16 kuvataan pyhien vanhurskautta pahuuden keskellä juuri ennen Kristuksen toista tulemista. Luvuissa 20–22 kuvataan tuhatvuotista valtakuntaa, Uuden-Jerusalemin kaunista kaupunkia sekä maan historian viimeisiä tapahtumia.