Helvetti

Myöhempien aikojen ilmoituksissa helvetistä puhutaan ainakin kahdessa merkityksessä. Ensiksi, se on väliaikainen asuinsija henkimaailmassa niille, jotka ovat olleet tottelemattomia kuolevaisuudessa. Tässä merkityksessä helvetillä on loppu. Siellä oleville hengille opetetaan evankeliumia, ja joskus parannuksensa jälkeen he nousevat ylös siihen kirkkauden asteeseen, johon ovat arvollisia. Ne, jotka eivät tee parannusta mutta eivät ole myöskään kadotuksen poikia, jäävät helvettiin koko tuhatvuotisen valtakunnan ajaksi. Näiden tuhannen vaivan vuoden jälkeen he nousevat ylös telestiseen kirkkauteen (OL 76:81–86; 88:100–101).

Toiseksi, helvetti on niiden pysyvä paikka, joita Jeesuksen Kristuksen sovitus ei lunasta. Tässä merkityksessä helvetti on pysyvä. Se on niitä varten, jotka havaitaan ”yhä saastaisiksi” (OL 88:35, 102). Tämä on paikka, jossa Saatana, hänen enkelinsä ja kadotuksen pojat – ne, jotka ovat kieltäneet Pojan sen jälkeen kun Isä on ilmoittanut hänet – asuvat ikuisesti (OL 76:43–46).

Toisinaan helvettiin joutuvien sanotaan pyhissä kirjoituksissa menevän ulkoiseen pimeyteen.