Esikoinen

Esikoispoika sai muinaisten patriarkkojen aikaan esikoisoikeuden (1. Moos. 43:33), ja siten periytyi suvun johto isän kuoltua. Esikoisen oli oltava kelvollinen saadakseen tämän vastuullisen aseman (1. Aik. 5:1–2), ja hän saattoi menettää esikoisoikeutensa harjoittamalla vääryyttä.

Mooseksen lain mukaan esikoispojan katsottiin kuuluvan Jumalalle. Esikoinen sai kaksinkertaisen osuuden isänsä omaisuudesta (5. Moos. 21:17). Isänsä kuoleman jälkeen hän oli vastuussa äitinsä ja sisartensa huolenpidosta.

Myös karjaeläinten urospuoliset esikoiset kuuluivat Jumalalle. Puhtaat eläimet käytettiin uhriksi, kun taas saastaiset eläimet saatettiin lunastaa omaksi tai myydä tai tappaa (2. Moos. 13:2, 11–13; 34:19–20; 3. Moos. 27:11–13, 26–27).

Esikoinen oli vertauskuva Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen maanpäällisestä palvelutyöstään ja muistutti ihmisiä siitä, että suuri Messias oli tuleva (Moos. 5:4–8; 6:63).

Jeesus oli esikoinen taivaallisen Isämme henkilasten joukossa, Isän Ainosyntyinen lihassa ja ensimmäinen, joka nousi kuolleista ylösnousemuksessa (Kol. 1:13–18). Uskollisista pyhistä tulee Esikoisen kirkon jäseniä iankaikkisuudessa (OL 93:21–22).