Vanhin

Sanaa vanhin käytetään Raamatussa eri merkityksissä. Vanhassa testamentissa se tarkoittaa usein heimon vanhoja miehiä, joille hallintoasiat yleensä oli uskottu (1. Moos. 50:7; Joos. 20:4; Ruut 4:2). Heidän ikänsä ja kokemuksensa tekivät heidän neuvoistaan arvokkaita. Heidän asemansa ei ollut välttämättä pappeuskutsumus.

Vanhan testamentin aikoina oli myös Melkisedekin pappeuteen asetettuja vanhimpia (2. Moos. 24:9–11). Uudessa testamentissa vanhin mainitaan kirkon pappeusvirkana (Jaak. 5:14–15). Myös nefiläisten keskuudessa oli vanhimmiksi asetettuja pappeudenhaltijoita (Alma 4:7, 16; Moroni 3:1). Joseph Smith ja Oliver Cowdery asetettiin tämän taloudenhoitokauden ensimmäisiksi vanhimmiksi (OL 20:2–3).

Nykyisin vanhin on nimitys, jota käytetään kaikista Melkisedekin pappeuden haltijoista. Esimerkiksi miespuolisia lähetyssaarnaajia puhutellaan vanhimmiksi. Myös apostoli on vanhin, ja on oikein käyttää tätä nimitystä kahdentoista ja seitsemänkymmenen koorumien jäsenistä puhuttaessa (OL 20:38; 1. Piet. 5:1). Asetettujen vanhinten velvollisuudet nykyajan kirkossa on annettu myöhempien aikojen ilmoituksessa (OL 20:38–45; 42:44; 46:2; 107:12).