Daniel
Vanhassa testamentissa olevan Danielin kirjan päähenkilö; Jumalan profeetta ja suuren uskon mies.
Hänen vanhemmistaan ei tiedetä mitään, vaikka hän näyttääkin olleen kuninkaallista sukua (Dan. 1:3). Hänet vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin, missä hän sai nimen Beltesassar (Dan. 1:6–7). Daniel ja kolme muuta vankia kieltäytyivät syömästä kuninkaan ruokaa uskonnollisista syistä (Dan. 1:8–16).
Daniel saavutti Nebukadnessarin ja Dareioksen suosion kyvyllään tulkita unia (Dan. 2; 4; 6). Hän luki ja tulkitsi myös seinäkirjoituksen (Dan. 5). Hänen vihamiehensä juonittelivat häntä vastaan, ja hänet heitettiin leijonien luolaan, mutta Herra säästi hänen henkensä (Dan. 6).
Danielin kirja
Kirjassa on kaksi osaa: luvuissa 1–6 on kertomuksia Danielista ja hänen kolmesta toveristaan, luvuissa 7–12 on Danielin näkemiä profeetallisia näkyjä. Kirja opettaa, että on tärkeää olla uskollinen Jumalalle, ja osoittaa, että Herra siunaa sellaisia.
Tärkeätä kirjassa on kuningas Nebukadnessarin unen tulkinta. Jumalan valtakuntaa viimeisinä aikoina kuvaa unessa kivi, joka irtoaa vuoresta. Kivi vierii eteenpäin, kunnes se täyttää koko maan (Dan. 2; katso myös OL 65:2).