Tuomitseminen

Pyhissä kirjoituksissa sanalla tuomitseminen on kaksi merkitystä: 1) Jumala tuomitsee syyllisen, ja 2) käyttäytymisen arvioiminen evankeliumin periaatteisiin nähden; asian ratkaiseminen; hyvän erottaminen pahasta.

Jumala tuomitsee syyllisen

Käyttäytymisen arvioiminen

Ikuisen Jumalan Poika oli maailman tuomittavana, 1. Nefi 11:32.
Karitsan kaksitoista apostolia tulevat tuomitsemaan Israelin kahtatoista heimoa, 1. Nefi 12:9 (OL 29:12).
Kuoleman ja helvetin ja Paholaisen ja kaikkien, jotka ovat niiden vallassa, on tultava tuomituiksi, 2. Nefi 28:23 (1. Nefi 15:33).
Jos te tuomitsette ihmisen, joka anoo teiltä omaisuuttanne, kuinka paljon oikeudenmukaisempi tuleekaan olemaan teidän tuomionne siitä, että pidätätte omaisuutenne, Moosia 4:22.
Ihmiset tuomitaan tekojensa mukaan, Alma 41:3.
Tuomitse vanhurskaasti, niin oikeudenmukaisuus palautetaan sinulle takaisin, Alma 41:14.
Maailma tuomitaan kirjoista, jotka kirjoitetaan, 3. Nefi 27:23–26 (Ilm. 20:12).
Jeesuksen tässä maassa valitsemat kaksitoista tuomitsevat tämän kansan jäännöksen, Morm. 3:18–20.
Mormon selitti, kuinka hyvä voidaan erottaa pahasta, Moroni 7:14–18.