Johannes, Sebedeuksen poika
Uudessa testamentissa yksi kahdestatoista apostolista, Sebedeuksen poika ja Jaakobin veli. Oli aikaisemmin elämässään kalastaja (Mark. 1:17–20). Hän on luultavasti nimeltä mainitsematon Johannes Kastajan opetuslapsi kohdassa Joh. 1:40. Jeesus Kristus kutsui hänet myöhemmin omaksi opetuslapsekseen (Matt. 4:21–22; Luuk. 5:1–11). Hän kirjoitti Johanneksen evankeliumin, kolme kirjettä ja Ilmestyskirjan. Hän oli yksi kolmesta, jotka olivat Herran kanssa, kun tämä herätti Jairoksen tyttären (Mark. 5:35–42) sekä kun Herra oli Kirkastusvuorella (Matt. 17:1–9) ja Getsemanessa (Matt. 26:36–46). Omissa kirjoituksissaan hän sanoo itseään opetuslapseksi, joka oli Jeesukselle rakas (Joh. 13:23; 21:20), ja ”toiseksi” opetuslapseksi (Joh. 20:2–8). Jeesus kutsui häntä ja hänen veljeään myös nimellä Boanerges, ”ukkosenjylinän pojat” (Mark. 3:17). Häneen viitataan usein ristiinnaulitsemis- ja ylösnousemuskertomuksissa (Luuk. 22:8; Joh. 18:15; 19:26–27; 20:2–8; 21:1–2). Myöhemmin Johannes karkotettiin Patmossaarelle, missä hän kirjoitti Ilmestyskirjan (Ilm. 1:9).
Johannes mainitaan usein myöhempien aikojen ilmoituksissa (1. Nefi 14:18–27; 3. Nefi 28:6; Et. 4:16; OL 7; 27:12; 61:14; 77; 88:141). Nämä kohdat vahvistavat Raamatun kertomuksen Johanneksesta ja osoittavat myös hänen suuruutensa sekä sen työn merkityksen, jonka Herra antoi hänen tehtäväkseen maan päällä Uuden testamentin aikoina ja viimeisinä aikoina. Myöhempien aikojen pyhät kirjoitukset vahvistavat, että Johannes ei kuollut vaan sai jäädä palvelemaan maan päälle Herran toiseen tulemiseen asti (Joh. 21:20–23; 3. Nefi 28:6–7; OL 7).
Johanneksen kirjeet
Vaikka näiden kolmen kirjeen kirjoittaja ei mainitse nimeään, kieli on niin samanlaista kuin apostoli Johanneksen kieli, että hänen oletetaan kirjoittaneen ne.
Ensimmäisen Johanneksen kirjeen luvussa 1 pyhiä kehotetaan elämään Jumalan yhteydessä. Luvussa 2 tähdennetään, että pyhät oppivat tuntemaan Jumalan olemalla kuuliaisia, ja kielletään rakastamasta maailmaa. Luvussa 3 kaikkia kutsutaan tulemaan Jumalan lapsiksi ja rakastamaan toisiaan. Luvussa 4 selitetään, että Jumala on rakkaus ja asuu niissä, jotka häntä rakastavat. Luvussa 5 selitetään, että pyhät syntyvät Jumalasta uskon kautta Kristukseen.
Toinen Johanneksen kirje on ensimmäisen kaltainen. Siinä Johannes riemuitsee ”valitun äidin” lasten uskollisuudesta.
Kolmannessa Johanneksen kirjeessä kiitetään Gaius-nimistä miestä hänen uskollisuudestaan ja siitä, että tämä on tukenut niitä, jotka rakastavat totuutta.
Johanneksen evankeliumi
Apostoli Johannes todistaa tässä Uuden testamentin kirjassa, että 1) Jeesus on Kristus eli Messias ja että 2) Jeesus on Jumalan Poika (Joh. 20:31). Hänen kuvaamansa Jeesuksen elämän tapahtumat on valittu ja järjestetty tarkoin tätä tavoitetta silmällä pitäen. Kirja alkaa selvityksellä Kristuksen asemasta kuolevaisuutta edeltävässä olemassaolossa: hän oli Jumalan luona, hän oli Jumala, ja hän oli kaiken Luoja. Hän syntyi lihaan Isän ainosyntyisenä Poikana. Johannes seuraa Jeesuksen palvelutyön kulkua, tähdentää voimakkaasti hänen jumalallisuuttaan ja ylösnousemustaan kuolleista. Hän vakuuttaa selvästi, että Jeesus on Jumalan Poika, mistä ihmeteot, todistajat, profeetat ja Kristuksen oma ääni ovat todistaneet. Johannes opettaa asettamalla vastakkain valon ja pimeyden, totuuden ja erheen, hyvän ja pahan, Jumalan ja Paholaisen. Jeesuksen pyhyyttä ja juutalaisten hallitusmiesten epäuskoisuutta ei ehkä julisteta missään muussa kirjassa yhtä selvästi.
Johannes kirjoittaa enimmäkseen Kristuksen palvelutyöstä Juudeassa, etenkin hänen kuolevaisuudessa tekemänsä palvelutyön viimeisestä viikosta, kun taas Matteus, Markus ja Luukas kirjoittivat enimmäkseen hänen palvelutyöstään Galileassa. Useita tämän evankeliumin kohtia on selvennetty myöhempien aikojen ilmoituksella (OL 7 ja OL 88:138–141).
Katso luetteloa Johanneksen evankeliumissa kerrotuista Vapahtajan elämän tapahtumista liitteen kohdasta Evankeliumiharmonia.