Alkuperäisessä kreikankielisessä tekstissä käytetty sana merkitsee ’kastaa’ tai ’upottaa’. Valtuutetun henkilön veteen upottamalla suorittama kaste on evankeliumin alkutoimitus ja välttämätön Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseneksi pääsemiseksi. Sitä edeltää usko Jeesukseen Kristukseen ja parannus. Jotta se olisi täydellinen, sen jälkeen täytyy saada Pyhän Hengen lahja (2. Nefi 31:13–14). Vesikaste ja Hengen kaste ovat välttämättömiä, ennen kuin ihminen voi päästä selestiseen valtakuntaan. Ensimmäinen ihminen, joka kastettiin, oli Aadam (Moos. 6:64–65). Myös Jeesus kastettiin Jumalan vanhurskaan tahdon täyttämiseksi ja esimerkiksi kaikille ihmisille (Matt. 3:13–17; 2. Nefi 31:5–12).
Koska kaikilla ihmisillä ei ole maan päällä mahdollisuutta ottaa vastaan evankeliumia kuolevaisuudessa, Herra on antanut valtuuden suorittaa sijaiskasteita kuolleiden puolesta. Sen tähden ne, jotka ottavat evankeliumin vastaan henkimaailmassa, voivat päästä Jumalan valtakuntaan.