Kiivaus Pyhissä kirjoituksissa sana kiivaus merkitsee palavuutta ja herkkä- ja voimakastunteisuutta jotakuta tai jotakin kohtaan. Minä, Herra, olen kiivas Jumala, 2. Moos. 20:5 (5. Moos. 5:9; 6:15; Moosia 11:22). Minä puolustan kiivaasti pyhän nimeni kunniaa, Hes. 39:25. Minä rakastan palavasti Jerusalemia, Sak. 1:14.