Pyhien kirjoitusten mukaan sovittaminen on synninteon rangaistuksen kärsimistä, niin että synnin vaikutukset poistetaan parannuksen tehneestä synnintekijästä ja hän voi päästä sovintoon Jumalan kanssa. Jeesus Kristus oli ainoa, joka kykeni tekemään täydellisen sovituksen koko ihmiskunnan puolesta. Hän kykeni siihen, koska hänet oli valittu ja asetettu ennalta suuressa neuvonpidossa ennen maailman muovaamista (Et. 3:14; Moos. 4:1–2; Abr. 3:27), koska hän oli Jumalan Poika ja koska hänen elämänsä oli synnitön. Hänen sovitukseensa kuului hänen kärsimisensä ihmiskunnan syntien tähden, hänen verensä vuodattaminen sekä hänen kuolemansa ja haudasta ylösnousemuksensa (Jes. 53:3–12; Luuk. 22:44; Moosia 3:5–11; Alma 7:10–13; OL 19:16–19). Sovituksen vuoksi kaikki ihmiset nousevat kuolleista kuolemattomassa ruumiissa (1. Kor. 15:22). Sovitus tarjoaa meille myös keinon saada syntimme anteeksi ja elää ikuisesti Jumalan luona. Mutta ihminen, joka on saavuttanut vastuullisen iän ja saanut lain, voi saada nämä siunaukset vain, jos hän uskoo Jeesukseen Kristukseen, tekee parannuksen synneistään, ottaa vastaan pelastuksen toimitukset ja noudattaa Jumalan käskyjä. Ne, jotka eivät saavuta vastuullista ikää, ja vailla lakia olevat lunastetaan sovituksen kautta (Moosia 15:24–25; Moroni 8:22). Pyhät kirjoitukset opettavat selvästi, että ellei Kristus olisi sovittanut meidän syntejämme, ei mikään laki, toimitus eikä uhri tyydyttäisi oikeudenmukaisuuden vaatimuksia, eikä ihminen voisi milloinkaan päästä takaisin Jumalan eteen (2. Nefi 2; 9).