Tähyilen jälleen kohti pyhää temppeliä
Kirjoittaja asuu Andhra Pradeshissa Intiassa.
Ymmärsin, että minun piti palata temppeliin ymmärtääkseni ja muistaakseni paremmin tekemäni liitot.
Neljä vuotta sitten instituuttiopettajani veli Suresh Natrajan kysyi kurssilaisilta: ”Kuinka moni teistä on käynyt temppelissä?” Koska vaimoni Anantha ja minä olimme tehneet kymmentuntisen matkan Hongkongin temppeliin Kiinaan ensimmäisen kerran vuotta aiemmin, nostin ylpeänä käteni. Sitten hän esitti toisen kysymyksen: ”Muistatteko, mitä liittoja teitte temppelissä?”
Hänen kysymyksensä oli ajatuksia herättävä. Ensimmäisellä kerrallani temppelissä oli todella paljon omaksuttavaa. Vaikka olin yrittänyt olla tarkkaavainen, niin tajusin, että tämän ajan kuluessa olin unohtanut liitot, jotka olin tehnyt temppelissä. Sillä samalla hetkellä tein päätöksen mennä temppeliin toisen kerran ja tällä kertaa kiinnittää huomiota tekemiini liittoihin ja muistaa ne sekä muut asiat, jotka ovat välttämättömiä pelastukselleni.
Aikaa kului. Minulla oli vakavia koettelemuksia elämässäni. Mutta olin mukana instituuttiluokassa, ja yhtenä päivänä meillä oli oppiaihe profeetta Joonasta. Joona ei halunnut tehdä sitä, mitä Herra oli käskenyt hänen tehdä. Yksi jakeista, joihin huomioni kiinnittyi, oli Joona 2:5: ”Minut on sysätty pois sinun silmiesi edestä. Kuitenkin minä yhä tähyilen pyhää temppeliäsi kohti.”
Tämä pyhien kirjoitusten kohta kosketti sydäntäni, ja rukoilin taivaallista Isää antamaan minulle ja vaimolleni uuden tilaisuuden käydä temppelissä.
Neljän vuoden jälkeen taivaallinen Isä siunasi meitä niin, että pääsimme jälleen Hänen huoneeseensa, tällä kertaa Taipein temppeliin Taiwaniin.
Manesh ja Anantha Vedurupaka Taipein temppelin edessä Taiwanissa.
Siellä ollessamme minulla oli tilaisuus tehdä toimituksia setäni puolesta, joka oli kuollut syöpään. Kun minut kastettiin hänen puolestaan, ajattelin niitä siunauksia, joita hän saisi tämän temppelitoimituksen myötä. Olin hyvin onnellinen ja ymmärsin, mitä temppelinjohtaja oli sanonut minulle, kun olin tullut temppeliin ensimmäisen kerran ja ollut hieman hämmennyksissäni. Hän oli sanonut minulle: ”Veli, et ehkä ymmärrä kaikkea, mitä teet juuri nyt, mutta tulee päivä, jolloin tunnet, että olet tehnyt täällä suuria asioita.”
Olin saanut vastaukseni. Minulta on vienyt neljä vuotta ymmärtää, ja se tapahtui käymällä temppelissä toisen kerran.
Nyt, kun nautin sakramentin joka ikinen viikko, muistan, kuinka voimallinen on Jeesuksen Kristuksen sovitus ja kuinka pyhiä ovat liitot, jotka olen tehnyt temppelissä.
Tänä vuonna on vaimoni ja minun kymmenes hääpäivä. Haluan juhlia sitä temppelissä suorittamalla sinetöimistoimituksia esivanhempieni puolesta. Jotta se olisi mahdollista, olen tehnyt toista työtä normaalin työni lisäksi – työtä, joka ei vaikuta perheeni kanssa viettämääni aikaan.
Tiedän ja tunnen, että temppelityö on todellista. Mikään ei voi korvata sitä, ja on minkä tahansa uhrauksen arvoista käydä temppelissä ja tehdä taivaallisen Isän työtä itsemme ja niiden sielujen hyväksi, jotka ovat verhon toisella puolen.