Pidätteleekö menneisyytesi sinua?
Vapahtaja on jo maksanut hinnan. Tartu Hänen käteensä ja jatka eteenpäin.
Jokin aika sitten piispa pyysi seurakuntaamme pohtimaan jotakin heikkoutta tai syntiä, jonka voisimme kuvaannollisesti jättää sakramenttipöydän ääreen niin että Jeesus Kristus ottaisi sen meiltä pois. Minulla on syntejä, joita olen kantanut koko ajan ollessani nuori aikuinen. Olen yrittänyt päästä niistä voitolle, mutta en ole onnistunut voittamaan niitä rukoilemalla tai omalla tahdonvoimallani. Vaikka olen kasvanut vuosien myötä, tiesin, etten voisi jatkaa kehittymistä ennen kuin pääsisin niiden yli.
Piispan antaman haasteen jälkeisenä sunnuntaina päätin, että jättäisin vain yhden synneistäni sakramenttipöydän ääreen, joka kuvaa Vapahtajaa ja Hänen sovitusuhriaan. Kun valmistauduin nauttimaan sakramentin, muistin, että sitä peittävä kangas edustaa Hänen käärinliinojaan ja että leipä ja vesi edustavat Hänen ruumistaan ja vertaan.
Uudistin kasteenliittoni vilpittömästi ja täydestä sydämestä ja lausuin sydämessäni rukouksen, jossa pyysin taivaallista Isää auttamaan minua ja sitouduin jättämään tämän synnin taakseni. Sitten tapahtui jotakin, mitä en ollut lainkaan odottanut: haluni tehdä syntiä katosi täysin. Kokeilin tätä muutaman kerran, ja sama tapahtui muiden syntien kanssa. Oliko se liian hyvää ollakseen totta?
Oman tahtoni mukauttaminen Hänen tahtoonsa
Seuraavalla viikolla tiesin, minkä synnin halusin jättää sakramenttipöydän ääreen, mutta en tuntenut olevani valmis hylkäämään sitä. Näin jälkeenpäin ajatellen ymmärrän, ettei sydämeni ollut vielä valmis. En ollut tarpeeksi vilpitön sitoutuakseni muutokseen. Mutta ymmärsin, miten paljon synti satuttaa taivaallista Isää. Tiesin, että voisin vapautua vain, jos mukauttaisin tahtoni Hänen tahtoonsa ja pitäisin Hänet elämäni keskipisteenä. Tein siis parhaani, jotta niin tapahtuisi.
Välttelin houkutuksia, jotka voisivat johtaa tähän syntiin. Muutin tapaani lukea pyhiä kirjoituksia päivittäin ja todellakin pohdin niitä ja sovelsin niitä omaan elämääni. Keskityin olemaan vilpitön sitoumuksessani muuttua ja pyrin joka päivä saamaan selville Herran tahdon omani sijaan. Asetin Hänet etusijalle, sillä tiesin, etten voisi jättää tätä syntiä taakseni ilman Vapahtajan sovituksen voimaa. Koska asetin Hänet yhä etusijalle, pystyin luopumaan tästä synnistä sakramenttipöydän ääressä. Olin vihdoin vapaa sellaisesta, mikä oli pidätellyt minua vuosia.
Tämän prosessin avulla pääsin lähemmäksi taivaallista Isääni ja Vapahtajaani. Kuvittelin, että He olivat tarkkailleet minua kaikki nämä vuodet kärsivällisesti ja rakkaudella – He tiesivät, että lopulta luopuisin synneistä, jotka haittasivat hengellistä edistymistäni. Ja kun olisin valmis luopumaan niistä, Jeesus Kristus nostaisi minua – Hän tarttuisi käteeni, antaisi minulle anteeksi ja soisi minulle voimaa. Hän on jo järjestänyt minulle keinon vapautua synneistäni sovituksensa kautta. Hän on maksanut heikkouksieni, virheideni ja syntieni hinnan. Minun täytyi vain luottaa Häneen.
Voit jatkaa eteenpäin
Tänä aikana luin kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Richard G. Scottin (1928–2015) sanat, joista sain tarvitsemaani rohkaisua: ”Jos elämäsi on epäjärjestyksessä ja koet olosi epämukavaksi ja arvottomaksi – –, älä ole huolissasi. Hän tietää jo sen kaiken. Hän odottaa, että polvistut nöyränä ja otat ensimmäiset askeleet. Rukoile voimaa. – – Rukoile, että Vapahtajan rakkaus täyttäisi sydämesi.”1
Kun seuraavalla viikolla lauloimme ”Oi Jeesuksen laupeus”, joka on lempilauluni, jokainen sana kuulosti todelta. Jeesuksen laupeus todella tuntui ihmeelliseltä – olin ihmeissäni siitä, että olin vapaa asioista, joiden kanssa olin kamppaillut yli kymmenen vuotta. Ihmeissäni siitä, että Vapahtajan sovituksen voiman kautta pystyin jatkamaan eteenpäin. Että Hän voi parantaa kaikki synnit ja haavat niin ettei niistä jää mitään jälkeä. Että menneisyyteni ei pidätellyt minua.
Minulla on vielä paljon opittavaa ja voitettavaa, mutta elämäni etenee oikeaan suuntaan. Tunnen enemmän iloa ja rauhaa. Ilmaisen enemmän kiitollisuutta. Pääsen lähemmäksi taivaallista Isää ja Vapahtajaa ja vahvistan todistustani Heistä. Joka päivä, kun päätän yrittää uudelleen, olen askeleen lähempänä Heitä ja sitä ihmistä, jonka He tietävät minun voivan olla.