Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille
Mitä tarvitaan, jotta vanhurskaat toiveemme toteutuisivat
Kun köyhyys koetteli perhettäni, en todellakaan tiennyt, kykenisinkö ikinä palvelemaan lähetystyössä.
Kauan ennen kuin minut kastettiin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon, minulla oli halu palvella Herraa. Sanoin aina itselleni, että omistaisin kaiken aikani Hänelle, tapahtui mitä tahansa. Unelmani oli, että palvelisin Häntä koko elämäni. Ja kun liityin Jeesuksen Kristuksen kirkkoon, sain entistä paremman mahdollisuuden tavoitella unelmaani.
Minut kastettiin joulukuussa 2017. Se oli elämäni hienoin päivä. Evankeliumi opetti minua ajattelemaan eri tavoin, innoittamaan muita, voittamaan pelkoni sekä kehittämään kykyjäni ja löytämään uusia. Ennen pitkää kuulin myös mahdollisuudesta palvella kokoaikaisessa lähetystyössä. Tiesin heti, että juuri niin halusin tehdä. Siispä päivä toisensa jälkeen tein töitä valmistautuakseni. Luin pyhiä kirjoituksia, osallistuin instituuttiin ja pidin kunniassa kirkon tehtävääni. Perheessäni oli kuitenkin yksi ongelma, jonka vuoksi olin hyvin epävarma tulevaisuuden suhteen.
Köyhyys.
Kun täytin 18 vuotta, perheeseemme iski köyhyys. Meillä oli hädin tuskin varaa syödä, käydä koulua tai edes maksaa kulkeminen kirkkoon. Ainoa asia, joka meille jäi kiinnekohdaksi, oli uskomme. Tämä tilanne hidasti todella paljon valmistautumistani lähetystyöhön. Avauduin äidille kertoen toiveestani, mutta hän toisti saman, mitä hän oli usein sanonut minulle: ”Käy koulu loppuun ja seuraa sitten unelmiasi.” Taloudellisen tilanteemme johdosta minulla ei ollut juurikaan valinnanvaraa. Niinpä tein lujasti töitä saadakseni koulun käytyä.
Viimein sain päättötodistuksen ja olin lopultakin valmis lähtemään palvelemaan Herraa. Mutta köyhyys vaikutti yhä meihin.
Olin turhautunut.
Ajattelin: ”Olen käynyt koulun loppuun ja tehnyt kaiken voitavani. Miksi asiat eivät siltikään järjesty?” En halunnut odottaa unelmani toteutumista enää kauempaa, mutta vaikka olin alamaissa, luotin siihen, että asiat järjestyisivät ajan myötä.
Päätin tehdä erityisen lujasti töitä ansaitakseni kaikki lähetystyökuluihini tarvittavat rahat. Rukoilin joka päivä, kävin tapaamisissa lähetyssaarnaajien kanssa mahdollisimman paljon ja vahvistin todistustani tutkimalla kirkon aineistoa.
Monet sukulaisistani vastustivat unelmaani palvella lähetystyössä. He sanoivat minulle, että palveleminen lähetystyössä vain pahentaisi omaa ja perheeni tilannetta. Mutta minä pidin pintani. Tiesin, että halusin palvella lähetystyössä ja että taivaallinen Isä järjestäisi keinon.
Oltuani pitkään töissä ja säästettyäni pitkään rahaa lähetin viimein lähetystyöpaperini. Kun piispani soitti ja kertoi, että kutsuni oli tullut, huusin ja hypin ilosta! Lähdin heti vaarnan toimistoon ja sain kutsukirjeen. Sinä iltana avasin lähetystyökutsuni ja ilmoitin perheelleni, että minut oli kutsuttu palvelemaan Cabanatuan lähetyskentällä Filippiineillä.
Sinä iltana vuodatin ilon kyyneliä. Huolimatta kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut, olin osoittanut uskoa, tehnyt lujasti töitä, luottanut Herraan ja saanut tehtyä kaiken, mitä minun piti voidakseni palvella lähetystyössä ja toteuttaa unelmani. Olen oivaltanut, että ellen olisi kokenut noita vaikeuksia ennen lähetystyötäni, en ehkä olisi ollut niin täysin valmis fyysisesti, emotionaalisesti, hengellisesti, henkisesti ja taloudellisesti. Mutta olosuhteideni vuoksi pystyin kasvamaan todella monin tavoin.
Minä tiedän, että taivaallisella Isällä on suunnitelma meitä kaikkia varten. Kaikessa siinä, mitä joudut kokemaan, ei kenties toisinaan tunnu olevan järkeä, ja haluat ehkä, että asiat tapahtuisivat mieluummin ennemmin kuin myöhemmin, mutta luota Hänen ajoitukseensa äläkä omaasi. Jos turvaamme Häneen, osoitamme uskoa ja teemme lujasti töitä, niin Hän johtaa meitä saavuttamaan vanhurskaat toiveemme oikeaan aikaan ja auttaa meitä kasvamaan siinä samalla (ks. En. 1:12 ja Alma 29:4).