Nuorille aikuisille
Odota vastauksia ilman epäilyksiä
Pääseminen osalliseksi Herran siunauksista vaatii kärsivällisyyttä, mutta kuten kaikki tiedämme, odottaminen ei koskaan ole hauskaa.
Kun olin pieni, vihasin aamun odottamista. Olin niin innoissani ja kärsimätön siitä, mitä seuraava päivä toisi tullessaan, että monina öinä kääntyilin ja heittelehdin vuoteessani, torkahtelin ja heräilin ja kävin usein ikkunan luona katsomassa mutta sitten aina huokaisin pettyneenä huomatessani, että ulkona oli yhä pimeää. Minusta aamun koittaminen kesti aina ikuisuuden.
Toisinaan kävin keskellä yötä kysymässä vanhemmiltani, mitä kello oli. He vakuuttivat minulle, että aamu tulisi. Sen jälkeen nukuin aina paremmin.
Luvattujen siunausten odottaminen voi toisinaan tuntua samanlaiselta. Lausumme vilpittömiä rukouksia, luemme pyhiä kirjoituksiamme ja tunnemme lämpimiä varmuuden tunteita. Mutta elleivät olosuhteemme sitten heti muutu – elleivät vastaukset tai siunaukset tule saman tien – saatamme alkaa epäillä, ettei niitä tule lainkaan.
Vastausten tulemisen epäileminen
Kokemuksesta olen oppinut, että epäilykset kumpuavat usein siitä, että keskitymme olosuhteisiin emmekä Vapahtajaan ja Hänen rakkauteensa meitä kohtaan.
Mitä enemmän suurentelemme olosuhteitamme ja toivottomuuttamme sen suhteen, mikä ei tunnu toimivan omalla kohdallamme, sitä vähemmän me ymmärrämme Vapahtajan rakastavan meitä ja olevan meidän kanssamme, kun otamme kunkin askeleen eteenpäin. Saatana tietää tämän, minkä vuoksi hän kylvää mieleemme pieniä epäilyksiä saadakseen meidät kyseenalaistamaan Vapahtajan rakkauden meitä kohtaan, iankaikkisen arvomme ja sen, kuinka paljon taivaallinen Isä meistä välittää.
Odota ilman epäilyksiä
Odottaminen on osa elämää. Ja Herran vastausten, siunausten ja lupausten odottaminen voi toisinaan tuntua ylivoimaiselta. Mutta on muutamia asioita, joita voimme tehdä ja samalla odottaa siunauksia ilman että annamme periksi epäilyksille:
Ensimmäiseksi voimme muistella niitä hetkiä, jolloin me olemme saaneet vastauksia tai vaikutelmia. Muista niitä lämmön tai ilon tuntemuksia, jotka kuiskasivat rauhaa sydämeesi ja mieleesi. Ne tuntemukset ja vastaukset tulivat Jumalalta. Ajan kuluminen ei muuta niitä totuuksia ja lupauksia. Voimme noudattaa apostolin neuvoa: ”Pitäkää kiinni pyhistä muistoistanne. Uskokaa niihin. Kirjoittakaa ne muistiin. – – Luottakaa siihen, että ne tulevat teille taivaalliselta Isältänne ja Hänen rakkaalta Pojaltaan. Antakaa niiden tuoda kärsivällisyyttä epäilyksiinne ja ymmärrystä vaikeuksiinne.”1 Kun keskitymme Hengen vaikutukseen ja siihen, minkä tiedämme olevan totta, epäilyksemme jäävät sivuun. Ja voimme saada tarvitsemaamme varmuutta kulkea eteenpäin toivoa tuntien.
Toiseksi meidän pitää muistaa, että saadaksemme henkilökohtaista ilmoitusta meidän tulee olla halukkaita etenemään uskollisesti huolimatta siitä, ettei meillä ole täydellistä tietoa. Aivan kuten minun piti aina odottaa aamun koittamista, samoin mekin voimme ymmärtää, että samalla kun odotamme luvattuja siunauksia, meidän täytyy valmistautua, ottaa pieniä askelia ja hankkia tietoa. Odottaessamme me voimme jatkaa oppimista ja pyrkiä olemaan kelvollisia meille varattuihin siunauksiin.
Lopuksi me voimme säilyttää iankaikkisen näkökulman pitäen mielessä sen, että ”jotkin siunaukset tulevat pian, jotkin tulevat myöhemmin, jotkin tulevat vasta taivaassa – mutta niille, jotka omaksuvat Jeesuksen Kristuksen evankeliumin, ne tulevat”, kuten vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on opettanut.2 ”Jumala odottaa teillä olevan kylliksi uskoa ja päättäväisyyttä sekä kylliksi luottamusta Häneen, jotta voitte jatkuvasti kehittyä, elää ja iloita.”3 Herran siunaukset tulevat aina, aivan kuten auringonnousu joka aamu. Katso huomisen sijaan iankaikkisuuteen.
Opi odottamisesta
Epäilyksen hetkinä, kun meistä tuntuu, että olemme pimeässä huoneessa ilman taivaan valoa, muistakaamme, että Vapahtajan käsivarret ovat aina ojennettuina meitä kohti, odottaen innokkaana meidän kääntymistämme Hänen puoleensa. Hän vakuuttaa meille rakkauttaan meitä kohtaan, aivan kuten vanhempani tekivät aina kun kannoin huolta siitä, ettei aamu koskaan tulisi.
Kun asetamme Vapahtajan huomiomme keskipisteeksi, luvattujen siunausten ja vastausten odottaminen ei tunnu niin pitkälliseltä. Odotuksesta tulee hyödyllistä oppimisen ja valmistautumisen aikaa. Voimme oppia, kuinka keskittyä taivaallisen Isän tahtoon eikä omaan tahtoomme. Voimme oppia varmuudella tietämään, että Hän rakastaa meitä ja on joka kerta halukas auttamaan meitä. Ja se varmuus voittaa kaiken epäilyksen ja pimeyden. Aamu tulee aina, ja niin tulevat Hänen lupauksensakin.