Löydä vastauksia: sisarelta sisarelle
Kuinka voimme löytää toivoa ja iloa maailman muuttuessa yhä pimeämmäksi?
Kysymys, jonka monet uskolliset sisaret, minä myös, ovat esittäneet.
Minulla on paha tapa kertoa taivaalliselle Isälle, mistä mielestäni pystyn ja mistä en pysty selviytymään. Muistan sanoneeni kerran pienenä Hänelle, että en halua olla elossa viimeisinä aikoina, koska yksinkertaisesti tiesin, etten pystyisi kestämään sellaista jumalatonta, paheellista aikaa.
Kun elämä on jatkanut kulkuaan, huomaan yhä väittäväni, etten pysty selviytymään lisääntyvästä pimeydestä maailmassa.
Outoa kyllä, patriarkallisessa siunauksessani sanotaan, että löydän iloa tässä elämässä. Minua on usein kummastuttanut, kuinka Jumala odottaa minun löytävän iloa maailmassa, jossa yhä useammat avoimesti valitsevat pahuuden ja tukevat ja edistävät sitä.
Kuinka kenenkään odotetaan löytävän toivoa tai kestävää iloa sellaisessa maailmassa?
Tämä ilmeinen ristiriita sen välillä, mitä patriarkallinen siunaukseni kertoo minulle olevan mahdollista ja miltä maailma nykyään näyttää, on johtanut minut tutkimaan toivon ja ilon osuutta Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa.
Toivo
Kun aloin oppia, mitä toivo on, löysin täysinpalvelleen johtavana auktoriteettina toimineen seitsemänkymmenen koorumin jäsenen, vanhin Steven E. Snow’n sanat: ”Meidän toivomme [Jeesuksen Kristuksen] sovituksesta antaa meille iankaikkisen näkökulman. Sellainen näkökulma antaa meidän nähdä tämän hetken tuolle puolen lupaukseen iankaikkisuuksista. Meidän ei tarvitse jäädä ansaan yhteiskunnan häilyvien odotusten asettamien ahtaiden rajojen sisäpuolelle.”1
Ymmärsin, että olin kokenut tämän voimallisen totuuden itse muutama vuosi aiemmin. Juuri ennen kuin päätin lähetystyöni eteläisessä Ranskassa, terroristit hyökkäsivät Pariisiin ravisuttaen maan kaikkia ihmisiä ytimiä myöten. Kun lähestyimme ihmisiä seuraavalla viikolla, he kysyivät meiltä usein, kuinka meillä on yhä uskoa, kun Jumala salli sellaisten kamaluuksien tapahtua. Näytimme heille pyhien kirjoituksien kohtia ja opetimme Jumalan rakkaudesta ja onnensuunnitelmasta. Ihmiset, jotka pystyivät löytämään jälleen toivoa, olivat niitä, jotka kuuntelivat sanomaamme ja pyrkivät saamaan iankaikkisen näkökulman.
Presidentti Russell M. Nelson on sanonut: ”Ellei ole toivoa Kristuksessa, niin jumalallista suunnitelmaa ihmiskunnan lunastamiseksi ei tunnisteta. Ilman tuota tietoa ihmiset uskovat erheellisesti, että tämän päivän olemassaoloa seuraa ihmisten häviäminen huomenna – että onni ja perhesuhteet ovat vain hetkellisiä.”2
Jos Kristukseen kohdistuvan toivon puuttuminen saa aikaan epätoivoa, jota näemme niin usein maailmassa, niin varmastikin uskomme ja toivomme lisääminen Kristukseen voi auttaa meitä kokemaan enemmän toivoa elämässä. Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on vahvistanut tämän: ”Koska palautus vahvisti sen perustavaa laatua olevan totuuden, että Jumala tekee työtä tässä maailmassa, me voimme toivoa ja meidän tulee toivoa silloinkin kun kohtaamme kaikkein ylitsepääsemättömimpiä tilanteita.”3
Toisinaan edes se tieto, että meidän tulee kiinnittää toivomme Kristukseen, ei tee sen toteuttamista meille yhtään helpommaksi etenkään lisääntyvän pimeyden vuoksi ympärillämme olevassa maailmassa. Kun minä alan lannistua, ajattelen mielelläni tätä viisasta neuvoa, jonka antoi Kevin J Worthen, Brigham Youngin yliopiston rehtori:
Jos halumme vahvistaa toivoamme, meidän täytyy keskittyä enemmän Vapahtajaan, etenkin silloin kun tunnemme toivottomuutta. Yksi yksinkertaisimmista mutta voimallisimmista keinoista, joilla voimme tehdä niin, on seurata Hänen esimerkkiään palvelemalla muita. Kun teemme niin, keskittymisemme siirtyy itsestämme muihin ja me alamme toivoa heidän parastaan. Tuo toivo voi sitten yhdistyä varmuuteen, että Kristus voi auttaa heitä ja että Hän voi tehdä niin meidän välityksellämme. Tämä usko lisättynä vanhurskaisiin haluihimme voi muuttaa pienen, orastavan toivomme kestäväksi, voimalliseksi, erinomaisemmaksi muodoksi toivoa, joka voi muuttaa meitä – ja muita.4
Kun vain teemme asioita, jotka tuovat meitä lähemmäksi Kristusta, me voimme löytää suurempaa toivoa tulevaisuutemme suhteen, tapahtuipa sitten ympärillämme olevassa maailmassa mitä tahansa. Vahvistaessamme suhdettamme Häneen me opimme katsomaan elämää iankaikkisesta näkökulmasta ja ymmärtämään, että vaikeudet ja koettelemukset, joita kohtaamme tässä elämässä, ”kestävät vain pienen hetken” (OL 121:7).
Ilo
Entäpä ilo? Emmekö me ole täällä, jotta meillä olisi ilo? (Ks. 2. Nefi 2:25.) Kuinka voimme löytää iloa, kun elämä on ankeaa ja teemme parhaamme, jotta edes kokisimme toivoa paremmasta tulevaisuudesta?
Vanhin David A. Bednar kahdentoista apostolin koorumista määritteli kerran ilon seuraavasti: ”Evankeliumin näkökulmamme auttaa meitä ymmärtämään ilon olevan enemmän kuin ohikiitävä tunne tai tuntemus. Se on pikemminkin hengellinen lahja ja olemisen ja joksikin tulemisen tila.”5
Kun kuulin hänen sanovan niin, muutin tapaa, jolla etsin iloa. Siihen asti olin etsinyt puhtaan onnen tunnetta, jotakin sellaista, joka ei koskaan poistuisi ja joka hukuttaisi kaikki surun tai tuskan tunteet. Mutta vanhin Bednarin määritelmä avasi silmäni ajatukselle, etten kenties löytäisi iloa, jota minulle luvattiin, koska etsin väärää asiaa.
Sen sijaan että olisin etsinyt ilon tunnetta, minun olisi pitänyt etsiä iloiseksi tulemista.
Kuinka ihmisestä tulee iloinen? Minulla ei ollut aavistustakaan.
Vanhin Bednar lisäsi: ”Ilo tulee siitä, että osoittaa uskoa Herraan Jeesukseen Kristukseen, ottaa kelvollisena vastaan pyhiä toimituksia ja liittoja ja pitää ne kunniassa uskollisesti sekä pyrkii kokemaan syvän kääntymyksen Vapahtajaan ja Hänen tarkoituksiinsa.”6
Presidentti Nelson on opettanut myös:
”Elämämme olosuhteet eivät vaikuta kovinkaan paljon tuntemaamme iloon mutta siihen vaikuttaa erittäin paljon se, mihin me keskitymme elämässämme. – –
Ilo on lahja uskollisille. Se on lahja, joka tulee, kun pyrkii tietoisesti elämään vanhurskaasti, kuten Jeesus Kristus on opettanut.”7
Se sytytti minussa oivalluksen, kun löysin lisää totuuksia ilon lähteestä.
Uskoa Jeesukseen Kristukseen? Kokea syvä kääntymys Vapahtajaan ja Hänen tarkoituksiinsa? Ne olivat asioita, joita olin kuullut koko elämäni. Olivatko ne todella avain muutokseen siinä, miltä minusta tuntui elää maailmassa tänä pimeyden aikana?
Kyllä!
Kun muistelin elämässäni hetkiä, jolloin olen tuntenut eniten toivoa ja iloa, tajusin, että ne ovat lähes aina olleet hetkiä, jolloin olen eniten keskittynyt vahvistamaan suhdettani Kristukseen ja pyrkinyt tulemaan enemmän Hänen kaltaisekseen.
Vaikka minulla on yhä vaikeita murheen tai epätoivon hetkiä, minä toivon ja uskon, että päästessäni yhä lähemmäksi Kristusta Hän on auttamassa minua heikkouksissani. Minulla on toivo siitä, että jonakin päivänä saan kokea ilon täyteyttä ja että kun etsin Vapahtajan valoa ja pyrin tulemaan iloiseksi haastavista olosuhteista huolimatta, niin löydän sellaista iloa, jota minulle luvataan patriarkallisessa siunauksessani ja jota meille kaikille luvataan – että ”heidän ilonsa on täysi ikuisesti” (ks. 2. Nefi 9:18).