Tule ja seuraa minua
Profetia sodasta, resepti rauhaan
Vanhin Matthew S. Holland
seitsemänkymmenen koorumista
Eräässä ilmoituksessa Joseph näki ennalta Amerikan sisällissodan ja muita onnettomuuksia, mutta hän sai myös jumalallista ohjausta siihen, kuinka kokea rauhaa.
Kaiverrus ja tausta Getty Images
Vuosia sitten erään erityisen kohottavan ja täynnä hauskuutta olleen päivän lopussa juhlittuamme perheemme kanssa joulua yksi lapsistamme katsoi minuun ja kysyi: ”Kuinka kauan kestää, ennen kuin joulu tulee taas?”
Vaikka on elokuu, monet meistä iästä riippumatta voivat helposti kuvitella ja odottaa asioita, joita saattaisimme tehdä ja joista nauttia tulevana joulupäivänä.
Huolimatta siitä todellisesta mahdollisuudesta, että maailma uupuu koronan, taloudellisten haasteiden sekä poliittisten ja kulttuuristen erimielisyyksien pitkälliseen uhkaan, niin todennäköisesti useimmat meistä siirtävät sellaiset seikat sivuun ja osallistuvat täysin rinnoin Vapahtajamme syntymän riemulliseen ja hengelliseen juhlaan. Mutta nykyisessä ilmapiirissä saatamme ymmärtää, mitä Joseph Smith pohti mielessään 25. joulukuuta 1832.
Huolet johtivat ilmoitukseen
Vuoden ollessa lopuillaan profeetta oli hyvin huolissaan kansojen keskuudessa ilmenevistä lisääntyvistä selkkauksista (ks. OL 87, luvun johdanto). Etenkin hän pani merkille koleran aiheuttaman maailmanlaajuisen pandemian ja Yhdysvaltojen ”välittömän hajoamisen” uhkan. Hänen sanojensa mukaan Etelä-Carolinan osavaltio, joka oli eri mieltä valtionhallinnon suunnasta ja menettelytavoista, ”hyväksyi säädöksiä julistaen osavaltionsa olevan vapaa ja riippumaton kansakunta”1.
Joulukuun 25. päivänä 1832 nämä huolet avasivat Josephin sydämen ja mielen mitä merkittävimpään ilmoitukseen, joka tunnetaan nykyään Opin ja liittojen lukuna 87. Ilmoituksessa ennustettiin ratkaisevia näkökohtia Amerikan sisällissodasta lähes 30 vuotta ennen sen alkamista. Se antoi myös selkeää, hengellistä ohjausta kaikkiin katastrofaalisiin aikoihin.
Huomiokykyistä vai profeetallista?
Ilmoitus alkoi varoituksella: Pian Yhdysvaltoja vaivaisi sota, joka alkaisi ”Etelä-Carolinan kapinasta” (jae 1). Sitä seuraavassa konfliktissa ”etelävaltiot erottautuvat pohjoisvaltioita vastaan” (jae 3).
Jos profetia päättyisi tähän, saatettaisiin sanoa, että Joseph Smith oli vain huomiokykyinen, ei profeetallinen. Vuonna 1832 näytti jo selvältä, että Etelä-Carolina oli kapinassa ja että se saattaisi johtaa sotaan.
Mutta tähän profetiaan ja sitä ympäröiviin tapahtumiin sisältyy hyvin paljon muutakin.
Josephille sanottiin:
-
Tämä konflikti edeltäisi sotaa, joka ”vuodatetaan kaikkien kansakuntien päälle” (jae 3). Vähemmän kuin 50 vuotta tämän sisällissodan päättymisestä alkoi ensimmäinen kahdesta maailmansodasta.
-
Kaikki nämä konfliktit ”lopulta [päättyisivät] monien sielujen kuolemaan ja kurjuuteen” (jae 1). Tähän päivään mennessä Amerikan sisällissodassa menehtyi useampia amerikkalaisia kuin kaikissa muissa Yhdysvaltain käymissä sodissa yhteensä.2 Jopa Yhdysvaltain presidentti Abraham Lincoln huomautti toisessa virkaanastujaispuheessaan: ”Kumpikaan osapuoli ei odottanut, että tämä sota olisi näin laaja ja pitkäkestoinen kuin se on jo ollut.”3 Ja vaikka sisällissota olikin verinen, niin sen kuolonuhrien määrä kalpenee verrattuna sitä seuranneisiin kahteen maailmansotaan, joissa kuolonuhrien määrä vaihtelee arvioiden mukaan 70 miljoonasta 160 miljoonaan ihmishenkeen.4
-
Etelävaltiot kutsuisivat apuun Ison-Britannian (ks. jae 3), ja ”monen päivän jälkeen [tapahtuisi], että orjat [nousisivat] isäntiään vastaan ja heidät [järjestettäisiin] – – sotaan” (jae 4). Kumpikin näistä tapahtui.5
Pilkalle alttiina
Kun vuoden 1832 kriisi Etelä-Carolinassa väistyi ja ennen kuin sisällissota vuonna 1861 alkoi, Josephia tuskin pidettiin ”huomiokykyisenä”. Häntä ja muita, jotka uskoivat tähän ilmoitukseen, pilkattiin.
Vanhin Orson Pratt (1811–1881) kahdentoista apostolin koorumista sanoi, että siitä lähtien, kun hän oli 19-vuotias, hän saarnasi tätä profetiaa kaikkialla Yhdysvaltain pohjoisosissa. Yleisesti hänen opetustaan pidettiin ”täydellisenä hölynpölynä”, ja hänelle ”naurettiin – – halveksuen”. Hän pani erityisesti merkille suhtautumisen Kansasissa, jossa monet olivat varmoja siitä, että jos sota syttyisi, se alkaisi varmasti Kansasista, missä orjuutta kannattavat ja vastustavat voimat ottivat usein yhteen rajuissa ja joskus verisissä selkkauksissa.
Mutta vanhin Pratt julisti: ”Katso ja näe! Ajan kuluessa [nämä tapahtumat] tulivat tapahtumaan [kuten Joseph oli profetoinut] vahvistaen jälleen tämän työn jumalallisuuden ja antaen jälleen todisteen siitä, että Jumala on mukana tässä työssä ja tekee sen, mistä on puhunut.”6
Luku 87 – yksityiskohtainen, erehtymätön, 30 vuotta ennen aikaansa annettu kuvaus sisällissodan päätapahtumista ja niiden maailmansotien luonteesta (muiden muassa), jotka pian seuraisivat – on voimallinen todistus Joseph Smithin innoitusta saavasta luonteesta ja profeetallisesta kutsumuksesta. Silti tämä luku tarjoaa vieläkin enemmän.
Seisokaa pyhissä paikoissa
Kaiverrus ja tausta Getty Images
Niiden sotien lisäksi, jotka kiusaisivat maailmaa myöhempinä aikoina, Joseph sai tietää myös nälänhädistä, vitsauksista, maanjäristyksistä, ukkosista ja häikäisevistä salamoista, joita ”maan asukkaat” tulevat kokemaan ennen kaikkien kansakuntien täyttä loppua (ks. jae 6). Tästä kaikesta selviytymiseen Herra antaa yhden kristallinkirkkaan käskyn: ”Seisokaa siis pyhissä paikoissa, älkääkä horjuko, Herran päivän tulemiseen asti” (jae 8).
Kuten vanhin Ronald A. Rasband kahdentoista apostolin koorumista äskettäin selitti: ”Kun seisomme pyhissä paikoissa – vanhurskaissa kodeissamme, vihityissä kappeleissamme, pyhitetyissä temppeleissämme – me tunnemme Herran Hengen kanssamme. Me löydämme vastauksia kysymyksiin, jotka huolestuttavat meitä, tai rauhan olla yksinkertaisesti välittämättä niistä nyt. Sitä on Henki toiminnassa. Nämä pyhät paikat Jumalan valtakunnassa maan päällä kutsuvat meitä olemaan kunnioittavia, arvostamaan muita, olemaan paras oma itsemme eläessämme evankeliumin mukaan ja tuntemaan toivoa siirtää syrjään pelkomme ja etsiä Jeesuksen Kristuksen parantavaa voimaa Hänen sovituksensa kautta.”7
Mutta kuten vanhin Rasband esittää, jopa näissä konkreettisissa pyhyyden paikoissa se, kuinka me seisomme, on vieläkin tärkeämpää kuin se, missä me seisomme. Meidän täytyy aina elää Herran Jeesuksen Kristuksen täydessä valossa ja sen mukaan. Kun pysymme horjumattomina niin tehdessämme, me seisomme pyhässä paikassa, missä sitten fyysisesti olemmekin ja mitkä vaarat meitä sitten ympäröivätkin.
Turvapaikka
Vuonna 1942 – toisen maailmansodan riehuessa kiivaimmillaan – Kelseyssä Texasissa ryhmä myöhempien aikojen pyhiä lähestyi presidentti Harold B. Leetä (1899–1973), joka oli tuolloin kahdentoista apostolin koorumin jäsen. He kysyivät: ”Onko nyt meidän aikamme tulla Siioniin, – – missä meitä voidaan suojella vihollisiltamme?”
Presidentti Lee suhtautui kysymykseen vakavasti. Pohdittuaan, tutkittuaan ja rukoiltuaan jonkin aikaa hän päätyi sanomaan: ”Tiedän nyt, että turvapaikka tässä maailmassa ei ole mikään tietty paikka. Ei ole paljoakaan väliä sillä, missä asumme, vaan kaikkein tärkeintä on se, kuinka me elämme, ja olen havainnut, että turva voi tulla Israelille vain, kun pidämme käskyt, kun elämme niin, että voimme nauttia Herran Pyhän Hengen kumppanuudesta, ohjauksesta, lohdusta ja johdatuksesta, kun olemme halukkaita kuuntelemaan näitä miehiä, jotka Jumala on asettanut tänne johtamaan Hänen puhetorvinaan ja kun me noudatamme kirkon neuvoja.”8
Opas rauhaan
Luku 87 on osoittautunut merkittävän ennalta tietäväksi. Sellaisen profetian tulisi auttaa meitä vahvistamaan uskoamme Kristukseen ja Hänen valittuihin palvelijoihinsa. Me tarvitsemme sellaista uskoa enemmän kuin koskaan, sillä tämä ilmoitus on myös vakavoittava muistutus todennäköisistä haasteista, joita on yhä edessäpäin.
Kun maailmassa kuullaan edelleen ”sodista ja sotahuhuja” (OL 45:26) sekä monista luonnon tai ihmisten aiheuttamista katastrofeista, meidän kaikkien tulee olla kiitollisia siitä, että joulupäivänä 25. joulukuuta 1832 pohdiskeleva ja innoitettu Jumalan profeetta paneutui kuuntelemaan ja kirjoittamaan huolella muistiin varoittavat sanat ja pelastavan käskyn itseltään Jeesukselta Kristukselta. Sellaisesta kallisarvoisesta joululahjasta me saattaisimme sanoa: ”Se vain sulle rauhan ja varmuuden tuo.”9