Löydä Jeesus Kristus Vanhasta testamentista
Nämä viisi totuutta voivat auttaa meitä oppimaan tuntemaan Vapahtajamme tutkiessamme pyhiä kirjoituksia tänä vuonna.
Maailman valo, Walter Rane, kopiointi kielletty
Eräänä päivänä Jeesus Kristus tapasi kaksi opetuslapsistaan Jerusalemin ja Emmauksen välisellä tiellä. Kun he kävelivät, Hän opetti heille tehtävästään, kuten sitä kuvataan kirjoituksissa, joita me nykyään nimitämme Vanhaksi testamentiksi.
”Ja hän selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu” (Luuk. 24:27). Vapahtajasta ja Hänen tehtävästään oppiminen oli opetuslapsille syvästi hengellinen kokemus, ja he pyysivät Häntä jäämään pidemmäksi aikaa (ks. Luuk. 24:28–32).
Näiden Kristuksen varhaisten seuraajien tavoin meillä on mahdollisuus oppia tuntemaan Vapahtajamme merkityksellisemmällä tavalla, kun tänä vuonna tutkimme Vanhaa testamenttia. Tämä aikakirja yhdessä Kallisarvoisessa helmessä olevien Mooseksen ja Abrahamin kirjojen kanssa antaa meille täydellisemmän ymmärryksen siitä, kuka Hän on – Hänen luonteestaan, Hänen tehtävästään ja Hänen suhteestaan Isäänsä ja meihin jokaiseen. Me tarvitsemme tätä ymmärrystä saadaksemme iankaikkisen elämän lahjan (ks. Joh. 17:3).
Seuraavassa on viisi totuutta, jotka voivat auttaa meitä tunnistamaan Jeesuksen Kristuksen sekä ymmärtämään Häntä paremmin läpi tämän muinaisen pyhän kirjan.
Totuus 1: Jeesus Kristus on Jehova
Uudessa testamentissa kerrotaan tilanteesta, jolloin Jeesus Kristus ilmoitti olevansa Jehova (ks. Joh. 8:58). Ihmiset raivostuivat ja yrittivät kivittää Häntä jumalanpilkasta (ks. Joh. 8:59). He eivät ymmärtäneet kallisarvoista totuutta, jonka monet nykyään edelleen ymmärtävät väärin: että Jeesus Kristus on Jehova, Vanhan testamentin Jumala.1
Ehkäpä osasyynä siihen, miksi Vapahtajan henkilöllisyys Vanhassa testamentissa ymmärretään väärin, on se, ettei kirjassa käytetä nimeä ”Jeesus Kristus”. Sen sijaan kirjoittajat käyttivät useita nimityksiä viitatessaan Häneen, kuten ”Jumala”, ”Minä Olen” tai ”Herra”.2 Kun tiedämme tämän, alamme nähdä Jeesuksen Kristuksen selkeämmin koko Raamatussa. Esimerkiksi:
-
Kun Mooses puhui ”Jumalalle” palavassa pensaassa, hän puhui Jeesukselle Kristukselle (ks. 2. Moos. 3:6).3
-
Samalla tavoin Jeesus Kristus ilmoitti Joseph Smithille olevansa ”suuri Minä Olen” (OL 29:1).
-
Johannes Kastaja kutsuttiin valmistamaan tietä Herralle (ks. Matt. 3:3). Tämä täyttää jakeen Jes. 40:3 profetian, jossa puhutaan Jeesuksesta Kristuksesta.
-
Katso sivulla 17 olevaa taulukkoa, jossa on muita esimerkkejä Jehovasta kaikkialla pyhissä kirjoituksissa.
Totuus 2: Esineet ja tapahtumat voivat opettaa meille Vapahtajastamme
Aadam ja Eeva saivat käskyn uhrata eläimiä osana jumalanpalvelustaan. Tällaiset uhrit muistuttavat meitä siitä, että Jeesus Kristus, Jumalan Karitsa, antoi itsensä surmattavaksi osana sovitustyötään.
Keith Larsonin teos Aadam ja Eeva uhraavat
Vanhassa testamentissa on runsaasti vertauskuvia ja kertomuksia, jotka voivat muistuttaa meitä Vapahtajan tarjoamasta avusta. Esimerkiksi:
-
Monissa pyhien kirjoitusten kohdissa kuvaillaan tilanteita, jolloin uskollisia ihmisiä käskettiin uhraamaan eläimiä osana jumalanpalvelustaan. Esimerkiksi israelilaisia käskettiin uhraamaan karitsa ja merkitsemään ovensa sen verellä. Ne, jotka tekivät niin, olivat suojassa tappavalta vitsaukselta Egyptissä. Tällaiset uhrit muistuttavat meitä siitä, että Jeesus Kristus, Jumalan Karitsa, antoi itsensä surmattavaksi osana sovitustyötään. Hänen uhrinsa pelastaa meidät fyysisestä ja hengellisestä kuolemasta. (Ks. 2. Moos. 12:13.)
-
Kun profeetta Elian oli paettava henkensä edestä ja piilouduttava erämaahan, hän tunsi surua ja sanoi toivovansa, että olisi kuollut. Hänen nukkuessaan ilmaantui ihmeellisellä tavalla leipää ja vettä, ja se ravitsi ja virkisti häntä niin, että hän sai voimaa jatkaa eteenpäin. Tämä voi muistuttaa meitä siitä, että Jeesus Kristus on elävä vesi ja elämän leipä. Hän on korkein toivon lähde. (Ks 1. Kun. 19:1–8.)4
-
”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni”, eräs psalmisti kirjoitti (Ps. 119:105, lihavointi lisätty). Miika todisti: ”Vaikka olen keskellä pimeyttä, Herra on minun valoni” (Miika 7:8, lihavointi lisätty). Heidän sanansa muistuttavat meitä siitä, että Jeesus Kristus on maailman valo, joka johtaa meidät takaisin taivaalliseen kotiimme.
Lukiessasi saatat löytää muita asioita, jotka muistuttavat sinua Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen kyvystään pelastaa meidät – kuten silloin kun Nooan perhe pelastui arkissa vedenpaisumukselta tai kun Joonalle annettiin aika tehdä parannus ollessaan valaan vatsassa. Nämä tapahtumat voivat muistuttaa meitä siitä, että Vapahtaja voi kantaa meidät läpi elämän myrskyjen ja että Hän antaa meille aina tilaisuuksia päästä takaisin oikealle tielle. (Ks. 1. Moos. 7:1; Joona 2:1.)
Totuus 3: Jehova on henkilökohtainen Jumala
Toisinaan saattaa tuntua siltä, että Vanhan testamentin Jumala on vihainen ja kostonhaluinen. Meidän tulee pitää mielessä, että kirjan alkuperäiset kirjoittajat kuuluivat muinaisiin kulttuureihin, joiden tapoja ja kuvauksia meidän nykyään saattaa olla vaikea täysin ymmärtää. Tule ja seuraa minua -aineisto, ryhmäkeskustelut ja Pyhän Hengen antama valaistuminen voivat auttaa meitä sovittamaan yhteen sen, mitä luemme Vanhasta testamentista, ja sen, mitä tiedämme Jeesuksesta Kristuksesta muiden pyhien kirjoitusten pohjalta.
Ja tässä on Jehovan yksi huomattava ominaisuus, joka on tuttu Vapahtajan oppilaille: Hän on henkilökohtainen Jumala. Hänen väliintulonsa sekä majesteettisin että vähäisin tavoin havainnollistaa sitä, että Hän on aina valmis vapauttamaan ne, jotka luottavat Häneen. Tässä on muutamia esimerkkejä Hänen palvelutehtävästään Vanhan testamentin aikoina:
-
Kun Aadam ja Eeva olivat rikkoneet, Herra puki heidät nahasta tehtyihin vaatteisiin eli peitti heidät niillä (ks. 1. Moos. 3:21). Hepreankielisellä sanalla, joka tarkoittaa sovitusta, on myös merkitys ’peittää’ tai ’antaa anteeksi’.
-
Hän kutsui Henokin vaeltamaan kanssaan (ks. Moos. 6:34) ja kohotti ylös Siionin kansan (ks. Moos. 7:69).
-
Hän valmisti Joosefia pelastamaan perheensä ja lukemattomia muita nälänhädästä (ks. 1. Moos. 37–46).
-
Hän johdatti israelilaiset autiomaan halki (ks. 2. Moos. 13:21–22).
-
Hän kävi Aaronin ja Mirjamin luona vahvistaen heidän uskoaan elävään profeettaan (ks. 4. Moos. 12:5).
-
Hän johdatti Ruutia ja suojasi tämän jälkeläisten kautta tulevia esivanhempiaan (ks. Ruut 3:10–11; 4:14–17).
-
Hän kutsui Samuel-poikaa nimeltä (ks. 1. Sam. 3:3–10).
-
Hän antoi Esterille voimaa pelastaa rohkeasti tämän kansan (ks. Est. 2:17; 8:4–11).
Totuus 4: Jeesus Kristus auttaa meitä taistelemaan taistelumme
Joskus päivittäinen elämä tuntuu taistelulta. Olemme todellakin keskellä hengellistä taistelua hyvän ja pahan välillä, samaan tapaan kuin Vanhassa testamentissa kuvatut sodat. Muinaisten sotilaiden tapaan me huudamme: ”Johda meitä, Jehovamme”5. Näissä pyhien kirjoitusten kohdissa me kuulemme Hänen rohkaisevan vastauksensa:
-
”Minä en jätä enkä hylkää sinua” (Joos. 1:5).
-
”Älkää säikähtäkö älkääkä pelätkö tuota valtavaa sotajoukkoa, sillä tämä ei ole teidän sotanne vaan Jumalan” (2. Aik. 20:15).
-
”Minä vahvistan sinua, minä autan sinua” (Jes. 41:10).
-
”Minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua” (Jer. 1:8).
Totuus 5: Herran lupaukset ovat voimassa
Meillä on enemmän yhteyksiä Vanhan testamentin uskollisiin ihmisiin kuin saatamme käsittääkään. Muinaiset näkijät odottivat innolla Jeesuksen Kristuksen elämää kuolevaisuudessa ja kirjoittivat siitä. Esimerkiksi Jesaja kuvaili Herraa sanoilla, jotka ovat niin voimallisia, että niitä on sävelletty lauluiksi, joita usein esitämme pääsiäisenä ja jouluna (ks. Jes. 7; 9; 40 ja 53).6
Näiden profeettojen tavoin mekin odotamme innolla Kristuksen tulemista – tällä kertaa odottaen Hänen paluutaan hallitsemaan henkilökohtaisesti maan päällä.7 Ja kun valmistamme maailmaa Hänen toiseen tulemiseensa, me saamme voimaa seuraavanlaisista totuuksista ja lupauksista, jotka on ensimmäisenä tallennettu Vanhaan testamenttiin:
-
Patriarkalliset siunaukset, joihin sisältyy julistus Israelin huoneesta, johon kuulumme. Liitto, jonka Herra teki Abrahamin kanssa tuhansia vuosia sitten, koskee meitä liitonalaisia kirkon jäseniä tänä päivänä riippumatta siitä, mihin heimoon kuulumme. (Ks. 1. Moos. 13:14–17; Abr. 2:9–11.)
-
Käsky pyhittää lepopäivä, joka Herran sanojen mukaan on ”sukupolvesta toiseen oleva merkkinä liitosta, jonka minä olen teidän kanssanne tehnyt. Siitä muistatte, että minä, Herra, olen erottanut teidät omaksi kansakseni.” (2. Moos. 31:13.)
-
Pyhät pesut, voitelut ja pukeminen, jotka nykyään ovat osa temppelipalvelua, annettiin ensimmäisenä Aaronille ja hänen jälkeläisilleen (ks. 3. Moos. 8).
Ajattele, kuinka monet vanhurskaat miehet ja naiset ovat uhranneet, jotta me pääsimme tähän vaiheeseen ihmiskunnan historiassa. Me rakennamme heidän pyhien ponnistelujensa pohjalta ja meillä on sama näkemys kuin heillä Vapahtajan johtamasta maailmasta. Kuten presidentti Russell M. Nelson on opettanut: ”Noin 4 000 vuoden odotuksen ja valmistautumisen jälkeen tämä on se sovittu ajankohta, jolloin evankeliumi on määrä viedä maan suvuille. Tämä on Israelin luvatun kokoamisen aikaa. Ja me saamme osallistua siihen!”8
Mahtava opiskeluvuosi
Kristus punaisessa viitassa, Minerva Teichert, kirkon historian museon luvalla
Meillä on käsissämme kertomus ihmiskunnan alusta – meidän kertomuksemme liittokristittyinä. Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta me tiedämme, kuinka tämä mahtava matka päättyy. Saatana hävitetään, ja vanhurskaat tulevat voittamaan. Mutta kuinka etenee meidän henkilökohtainen kertomuksemme?
Päätämmekö kulkea Jeesuksen Kristuksen kanssa tänä vuonna? Pyydämmekö me Häntä pysymään luonamme ja kuuntelemaan innokkaasti, mitä Hän opettaa?
Hän on rakastava, henkilökohtainen Vapahtaja, jonka äänen me kuulemme Opissa ja liitoissa, jonka elämä on tallennettu Uuteen testamenttiin ja jonka opetuksia opetetaan selkeästi Mormonin kirjassa. Hieman harjoittelemalla me pystymme huomaamaan, että Hänen palvelutehtävänsä on punoutunut myös kaikkialle Vanhan testamentin sivuille. Hän on keskeisellä sijalla ihmiskunnan menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Hän on ollut – ja tulee aina olemaan – meidän rinnallamme joka askeleella.