”Jeesuksen Kristuksen sovitus Vanhassa testamentissa”, Liahona, huhtikuu 2022.

Jeesuksen Kristuksen sovitus Vanhassa testamentissa

Donald W. Parry

Hepreankielisen Raamatun ja Kuolleenmeren kääröjen tutkimuksen professori, Brigham Youngin yliopisto

Vanha testamentti on pyhien kirjoitusten teos, joka tuo ilmi Herran Vapahtajana, Lunastajana ja suurena sovittajana.

Jeesuksen Kristuksen ristiinnaulitseminen — Psalmissa 22 on tarkalleen ne sanat, jotka Jeesus lausuisi ristillä: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?”

Vanha testamentti oli Vapahtajan Raamattu, jota Hän luki ja jonka kohtia Hän lainasi ollessaan kuolevaisuudessa. Vanha testamentti oli (ja on edelleen) suurenmoinen, poikkeuksellinen pyhien tekstien kokonaisuus. Se on ainutlaatuinen ja vertaansa vailla. Miksi? Siksi, että se on

”ensimmäinen todistus Kristuksesta” ¹
merkittävä käsikirja Vapahtajan sovituksesta
perustavanlaatuinen asiakirja, joka suunniteltiin valmistamaan maailmaa Vapahtajan tulemiseen lihassa, jolloin Hän kuolisi edestämme
aikakirja, joka sisältää sadoittain vertauskuvia, joissa ilmenee Jeesus Kristus ja Hänen sovituksensa
aikakirja, jossa esitetään lukuisia profetioita Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen jumalallisesta tehtävästään.

Lyhyesti sanottuna Vanha testamentti on pyhien kirjoitusten teos, joka tuo ilmi Herran Vapahtajana, Lunastajana ja suurena sovittajana. Kun Jeesus Kristus antoi käskyn ”[tutkikaa] kirjoituksia – – nehän juuri todistavat minusta” (Joh. 5:39), Hän viittasi Vanhaan testamenttiin. Tässä artikkelissa havainnollistetaan joitakin tapoja, joilla Vanha testamentti todistaa Vapahtajasta ja Hänen sovituksestaan.

Värit, pilvet ja meri: Hänen voimansa antaa anteeksi

Vanhassa testamentissa esitetään sadoittain vertauskuvia, jotka tuovat esiin Jeesuksen Kristuksen ja Hänen sovituksensa. Tässä on muutama lyhyt esimerkki:

Itä ja länsi. ”Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas [Herra] siirtää meidän syntimme” (Ps. 103:12). Etäisyys idän ja lännen välillä on tietenkin loputon ja mittaamaton, samoin kuin on Jumalan kyky poistaa rikkomuksemme.

Pilvi. ”Minä [Herra] pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven, sinun syntisi kuin pilviverhon. Palaa minun luokseni, minä olen lunastanut sinut vapaaksi.” (Jes. 44:22.) Aivan kuten pilvet taivaalla jatkuvasti muodostuvat, muuttavat muotoaan, katoavat ja tulevat taas esiin, mikä tuo mieleen ajatuksen loputtomuudesta, samoin Jumala antaa anteeksi niille, jotka tekevät parannuksen ja palaavat Hänen luokseen.

Syntien heittäminen pois. Jumala antaa ”synnit anteeksi ja – – kaikki syntimme [Hän heittää] meren syvyyteen” (Miika 7:18–19). Jumala heittää synnit meren syvyyteen, jonne ne katoavat ikuisiksi ajoiksi. Kun Hiskia oli toipunut sairaudesta, hän kirjoitti: ”Selkäsi taakse sinä [Jumala] heität kaikki minun syntini” (Jes. 38:17). Kun Jumala heittää syntimme selkänsä taakse, Hän ei enää näe niitä.

Purppuranpunainen ja valkoinen. Herra on sanonut: ”Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.” (Jes. 1:18.) Kaksi lähes samanlaista väriä – verenpunainen ja purppuranpunainen – edustavat ihmisen verta ja vääryyttä. Kristuksen veri pyhittää (ks. Moos. 6:59–60), antaa iankaikkisen elämän (ks. Joh. 6:53–54) ja muuttaa ihmisen verenpunaisen vääryyden valkeaksi, mikä kuvaa puhtautta.

Profetioita Kristuksesta

Vanhassa testamentissa esitetään Jeesuksesta Kristuksesta sadoittain profetioita, joista monet koskevat suoraan Hänen sovitustaan. Esimerkiksi Jesaja profetoi:

”Hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme” (Jes. 53:4).
”Meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet” (Jes. 53:5).
”Hänet lyötiin hengiltä kansansa rikkomusten tähden” (Jes. 53:8).
”Heidän pahat tekonsa hän kantaa” (Jes. 53:11).
”Hän otti kantaakseen monien synnit” (Jes. 53:12).

Psalmissa 22 on merkittävä profetia Vapahtajan viimeisistä tunneista maan päällä, jolloin Hän kärsisi ankaraa pahoinpitelyä ja sitten Hänet ristiinnaulittaisiin. Ihmiset pilkkaisivat ja runtelisivat Häntä (ks. jakeet 5–9; ks. myös Matt. 27:30–31, 39–43; Luuk. 23:35). Psalmissa 22 on tarkalleen ne sanat, jotka Jeesus lausuisi ristillä: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” (Jae 2; ks. myös Matt. 27:46.) Psalmissa 22 on myös selvä viittaus ristiinnaulitsemiseen: ”Käteni ja jalkani ovat runnellut” (jae 17; ks. myös Matt. 27:35). Jakeen 19 sanat, he ”jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa”, toteuttivat juuri ne, jotka ristiinnaulitsivat Jeesuksen (ks. Matt. 27:35).

Ihmisiä Kristuksen vertauskuvina

Vanhassa testamentissa on suuri joukko vanhurskaita ihmisiä, jotka toimivat elävinä vertauskuvina Jeesuksesta Kristuksesta. Samankaltaisuudet näiden ihmisten ja Jeesuksen Kristuksen välillä ovat niin hämmästyttäviä, että vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on kirjoittanut:

”Jehova käytti runsaasti malleja ja vertauskuvia. Nämä ovat todellakin aina olleet silmiinpistävä piirre Herran ohjeissa lapsilleen. Esimerkkejä näistä hahmoista – erityisesti Kristuksen esikuvista – on kaikkialla Messiaan syntymää edeltävässä aikakirjassa. – –

Mooses (samoin kuin Iisak, Joosef ja hyvin monet muut Vanhassa testamentissa) oli itsekin profeetallinen vertauskuva Kristuksesta, joka oli tuleva.” ²

Tässä on kolme esimerkkiä näistä elävistä vertauskuvista:

Job koki lastensa ja omaisuutensa menettämisen ja kärsi suuresti lihassa (ks. Job 1–2), mikä ennakoi kärsivää palvelijaa ja murheiden miestä, Jeesusta Kristusta (ks. Jes. 53).
Joona oli Jeesuksen vertauskuva, sillä Jeesus vertasi Joonan kolmea päivää ja kolmea yötä kalan vatsassa (ks. Joona 1:17) siihen, kuinka Hän itse oli oleva ”maan povessa kolme päivää ja kolme yötä” (Matt. 12:40).
Abraham oli valmis uhraamaan rakkaan poikansa Iisakin, mikä rinnastuu siihen, että Jumala uhrasi rakkaan Poikansa Jeesukseen. Abrahamin kuuliaisuus käskylle uhrata poikansa Iisak oli ”vertauskuva Jumalasta ja hänen ainosyntyisestä Pojastaan” (MK Jaak. 4:5; ks. myös Hepr. 11:17–19).

Job polvistuneena maahan — Job kärsi suuresti lihassa, mikä ennakoi kärsivää palvelijaa ja murheiden miestä, Jeesusta Kristusta.

Pelastajamme, Lunastajamme ja sovittajamme

Vanhassa testamentissa esitetään noin sata Jehovan nimeä ja nimitystä, joista monet ovat meille elintärkeitä Hänen sovitustyönsä ymmärtämiseksi. Esimerkiksi Jehovaa on nimitetty Pelastajaksi: ”Minä, Herra, olen sinun Jumalasi. Minä, Israelin Pyhä, olen sinun pelastajasi.” (Jes. 43:3; ks. myös 43:11; 45:15, 21; 49:26; 2. Sam. 22:3; Ps. 106:21.)

Jehovaa kutsutaan myös Lunastajaksi: ”Näin sanoo Herra, Israelin pyhä, kansansa lunastaja” (Jes. 49:7; ks. myös 44:6; 47:4; 54:5; Jer. 50:34).

Vanhasta testamentista käy selvästi ilmi, että Jehova on suuri sovittaja: ”Auta meitä, Jumala, pelastajamme, nimesi ja kunniasi tähden! Pelasta meidät ja anna syntimme anteeksi [sovita meidän syntimme] ³ oman nimesi tähden!” (Ps. 79:9.)

Jehova käski toistuvasti profeettojaan ja pappejaan antamaan sovitusuhrin kansan puolesta. Itse asiassa englanninkielinen sana atonement [sovitus] löytyy Vanhan testamentin englanninkielisestä kuningas Jaakon raamatunkäännöksestä 69 kertaa. Jokainen näistä kohdista lisää ymmärrystämme Jeesuksen sovitusuhrin tarkoituksesta ja merkityksestä.

Pyhät juhlat – ennakoivat Jeesuksen Kristuksen sovitusta

Erityisen pyhät juhlat ennakoivat Jeesuksen Kristuksen sovitusta. Esimerkiksi sovituspäivänä keskityttiin useisiin rituaaleihin, jotka ennakoivat Jeesuksen sovitusta (ks. 3. Moos. 16; Hepr. 7–9). Myös toinen juhla, pääsiäinen, ennakoi Jeesuksen Kristuksen uhria (ks. 2. Moos. 12). Pääsiäislammas enteili Jeesusta Kristusta, Karitsaa, joka uhrattaisiin maailman syntien vuoksi (ks. 2. Moos. 12:3–6, 46). Karitsan tuli olla virheetön (ks. 2. Moos. 12:5), aivan kuten Jeesus Kristus olisi virheetön (ks. 1. Piet. 1:18–19).

Karitsan veren siveleminen ovenpieliin pelasti muinaisen Israelin kuolemalta (ks. 2. Moos. 12:13), aivan kuten Kristuksen sovitusveri pelastaa meidät haudasta ja hengellisestä kuolemasta (ks. Hel. 5:9). Pääsiäisen ja Jeesuksen Kristuksen kuoleman väliset yhtäläisyydet olivat niin huomattavat, että Paavali kutsui Jeesusta ”meidän pääsiäislampaaksemme” (ks. 1. Kor. 5:7).

Portti Kristuksen luo

Jehova itse suunnitteli ja toi ilmi Mooseksen lain, joka opettaisi Hänen tulemistaan luvattuna Messiaana, Jeesuksena Kristuksena, sekä Hänen sovitusuhriaan (ks. Gal. 3:24; 2. Nefi 11:4; Jar. 1:11; Moosia 13:30–33; Alma 25:15).

Vanhin Holland tekee tämän yhteenvedon Mooseksen lain tarkoituksesta: ”Tämä historiallinen liitto, jonka Jumala oli omakätisesti antanut ja jonka edelle meni vain evankeliumin täyteys, joka on tie vanhurskauteen, tulisi nähdä – – sinä verrattomien Kristuksesta kertovien mallien, kuvajaisten, vertauskuvien ja esikuvien kokoelmana, joka se on. Tästä syystä se oli aikoinaan (ja on edelleen olemukseltaan ja puhtaudeltaan) opas hengellisyyteen, portti Kristuksen luo.” ⁴

Kuten Amulek todisti: ”Tämä on [Mooseksen] lain koko tarkoitus – jokainen rahtu viittaa tuohon suureen ja viimeiseen uhriin; ja tuo suuri ja viimeinen uhri on oleva Jumalan Poika” (Alma 34:14).

Todistan, että Raamattu – sekä Vanha että Uusi testamentti – julistaa Jeesuksesta Kristuksesta hyvin selkeästi, voimallisesti ja vaikutusvaltaisesti. Toivon, että sekä nykyiset että tulevat sukupolvet oppivat rakastamaan ja ymmärtämään Raamattua ja sen keskeistä sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta.