2022
Kuinka voimme voittaa himon täyttämän maailman
Kesäkuu 2022


”Kuinka voimme voittaa himon täyttämän maailman”, Liahona, kesäkuu 2022.

Kuinka voimme voittaa himon täyttämän maailman

mies katsoo ulos ikkunasta

Dan (nimi on muutettu) tapasi minua saadakseen ammattiapua. ”Yritän elää käskyjen mukaan”, hän sanoi, ”mutta seksuaaliset häiriötekijät kiusaavat minua jatkuvasti. Sitoudun uudelleen, mutta väsyn ja toisinaan päädyn siihen, että annan suojaukseni pettää. En käy pornografiasivustoilla, mutta epäasialliset kuvat, joita tuntuu olevan kaikkialla, hypnotisoivat minut. Vaimoni on loukkaantunut, ja olen väsynyt yrittämään.”

Ehkäpä sinä olet tuntenut jotakin samankaltaista. Danin kamppailu on yleistä. Monet meistä elävät kulttuureissa, jotka ovat keskittyneet seksiin ja ovat täynnä kuvia, ääniä ja ajatuksia, jotka vääristelevät ruumiin pyhyyttä ja seksin jumalallisia tarkoituksia (ks. 1. Kor. 6:19). Internetin takia sekä satunnainen että pakonomainen pornografian käyttö1 on lisääntynyt, samoin kuin niihin liittyvät moraaliset haasteet.

Terapeuttina olen työskennellyt monien kanssa, joilla on vaikeuksia nousta kiusauksen yläpuolelle ja jotka sortuvat himokkaisiin ajatuksiin, muiden esineellistämiseen, rivoihin mediasisältöihin tai eri versioihin siitä, mitä pyhissä kirjoituksissa kutsutaan ”irstaudeksi” (MK Jaak. 3:12; 4. Nefi 1:16). Vaikka maailman suuntaus on alaspäin, Herra pyytää opetuslapsiaan elämään moraalisen nuhteettomuuden tasovaatimusten mukaan (ks. 3. Nefi 12:27–29; OL 42:23).

Kuinka voimme pyrkiä korkeaan mittapuuhun suunnistaessamme näissä haasteissa? Kuinka voimme vähentää lannistumista ja lisätä sitoutumista?

Kiusaukset, häpeä ja irstaus

Danin kohdalla oli hyödyllistä erottaa kiusaus synnistä, ymmärtää häpeää ja tahdonvapauden voimaa sekä oppia luottamaan enemmän Vapahtajan armoon.

Danilla oli vanhurskaita haluja, mutta hänestä tuntui, että hän epäonnistui. Hän oli häpeissään, osittain jatkuvien kiusaustensa vuoksi. Monien muiden tavoin hän ajatteli, että koska hän oli antanut myöten joillekin kiusauksille, hän voisi yhtä hyvin antaa periksi.2 Vaikka syyllisyys on tärkeä tunne, joka kannustaa meitä tekemään parannuksen, häpeällä voi olla päinvastainen vaikutus, joka johtaa meidät antamaan periksi. Se on erityisen vahingollista, kun uskomme virheellisesti, että kiusaus on heikkouden merkki.

Syntiä ei ole se, että koemme kiusauksia tai fyysisiä aistimuksia.3 Seksuaaliset tunteet ovat jumalallinen lahja4, joka sopivalla tavalla käytettynä avioliitossa tuo aviomiehelle ja vaimolle onnellisuutta ja luo heidän välilleen yhteyttä.5 Nämä fyysiset reaktiot ovat voimakkaita, ja toisinaan kehon muodot tai käyttäytymismallit laukaisevat ne. Luonnossa sitä kutsutaan etologiseksi refleksiksi, jossa asento tai ilme aiheuttaa automaattisen reaktion. Kun esimerkiksi kulkee kadulla, vastaantulijan vihamielinen mulkaisu herättää erilaisen fysiologisen reaktion kuin lämminhenkinen hymy. Seksuaaliset kuvat voivat myös saada aikaan voimakkaita reaktioita. Nämä tunteet ja kiusaus toimia niiden mukaan eivät ole syntiä, ja jos niiden kutsusta ei välitetä, tunteet lopulta katoavat. Jos niiden kuitenkin annetaan jatkua, tunteet vahvistuvat.

Jeesus antaa anteeksi aviorikoksesta tavatulle naiselle

En tuomitse minäkään, Eva Koleva Timothy

Syntiä tapahtuu, kun päätämme kestitä ja vaalia kiusausta tai toimia sen mukaan tehden jotakin, mitä tiedämme, että meidän ei pitäisi tehdä. Moraalisen tahdonvapauden ansiosta me voimme päättää olla toimimatta kiusauksen mukaan silloinkin kun se on vaikeaa. Tätä Alma neuvoi poikaansa tekemään kehottaessaan tätä olemaan enää seuraamatta silmiensä himoja vaan kieltämään itseltään kaiken sellaisen (ks. Alma 39:9). Kuningas Daavid olisi voinut päättää kääntyä pois, kun hän näki Batseban, mutta sen sijaan hän vaali kiusausta ja sitten lisäsi moraalitonta käytöstään (ks. 2. Sam. 11:1–16). Jeesustakin kiusattiin (ks. Hepr. 4:15), mutta Hän ”ei langennut” kiusauksiin (OL 20:22). Kuten vanha sanonta kuuluu, et ehkä pysty estämään lintua laskeutumasta pääsi päälle, mutta voit estää sitä rakentamasta sinne pesää.

Apua saatuaan Dan oppi olemaan hätääntymättä kiusauksen kohdatessa ja sen sijaan tunnustamaan tunteensa ja sitten tekemään valinnan siirtyä terveeseen käyttäytymiseen.

Moraalisten syntien aiheuttamat vahingot

Herra tiivisti irstauden aikaansaamat vahingot sanoessaan: ”Se, joka katsoo naista himoiten tätä, eli jos jotkut tekevät aviorikoksen sydämessään, heillä ei ole Henkeä, vaan he kieltävät uskon ja pelkäävät” (OL 63:16). Se, että toistuvasti keskittyy maailmaan, aiheuttaa hengellistä ”sokeutta” (ks. 1. Nefi 15:24), mikä on hyvä kuvaus siitä, kuinka arvostelukyky heikkenee, kun tavoitellaan himojen tyydyttämistä. Jos tämä jatkuu, ruumis omaksuu tottumuksia, joista voi tulla ”vahvoja köysiä” (ks. 2. Nefi 26:22), joita on vaikea katkaista niin niiden tuoman mielihyvän kuin halujen tyydyttämisen tuoman helpotuksenkin vuoksi.6

Lihallisten halujen ruokkiminen turruttaa hengellisiä aisteja ja näännyttää uskon. Opetuslapset, jotka toistuvasti vedetään irstauteen, pelkäävät usein olevansa kelvottomia palvelemaan, ja heiltä puuttuu hengellistä varmuutta (ks. OL 121:45). Sen himoitseminen, mikä on maailmasta, voi myös murentaa todellista rakkautta ja jättää puolison tuntemaan itsensä hyväksikäytetyksi tai laiminlyödyksi.

Päätös toimia sen sijaan että on toiminnan kohteena

Hengen avulla me voimme tunnistaa vaarat varhain ja valita ympäristöjä ja käyttäytymistapoja, jotka ovat sopusoinnussa liittoon kuuluvien arvojen kanssa (ks. 2. Nefi 2:14; 4:18). Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on neuvonut niitä, jotka kamppailevat himon kanssa, aloittamaan ”hankkiutumalla eroon ihmisistä, aineistoista ja olosuhteista, jotka vahingoittavat teitä. Kuten jonkin sellaisen kuin alkoholismin kanssa taistelevat tietävät, läheisyyden vetovoima voi olla kohtalokas. Samoin on laita moraalikysymyksissä.”7

Dan alkoi välttää elektronisten laitteiden käyttöä, kun hän oli altis kiusaukselle, kuten silloin kun hän oli yksin, väsynyt tai stressaantunut. Hän jätti väliin ongelmalliset televisio-ohjelmat ja muun viihteen ja vietti sen sijaan aikaa olemalla yhteydessä muihin ihmisiin. Hän vahvisti henkeään viettämällä enemmän aikaa pyhien kirjoitusten parissa, kirjoittamalla päiväkirjaa, parantamalla untaan ja harrastamalla liikuntaa (ks. OL 88:124).8 Nämä tärkeät periaatteet voivat auttaa meitä jokaista vähentämään kiusauksia ja lisäämään voimaa, varsinkin kun niitä käytetään johdonmukaisesti ajan kuluessa.

Hengellinen parantuminen ja armo

Opetuslapseuden työ voi olla vaikeaa, ja jopa vahva päättäväisyys voi puhjeta kuin kupla, kun se törmää maailmallisiin houkutuksiin. Sorruttuaan on hyödyllistä päästä heti takaisin raiteille sen sijaan että rypisi lannistumisessa.

Herran armo on suuri, ja Hän lupaa antaa anteeksi ”niin usein kuin [Hänen kansansa] tekee parannuksen” (Moosia 26:30). Vanhin Dale G. Renlund kahdentoista apostolin koorumista on kuvaillut Herran puoleen kääntymisen välitöntä vaikutusta: ”Vaikka olisimme tehneet tietoisesti ja tahallisesti syntiä tai olisimme toistuvasti kohdanneet epäonnistumista ja pettymystä, niin heti kun päätämme yrittää uudelleen, Kristuksen sovitus voi auttaa meitä.”9

Herra haluaa auttaa meitä kaikkia tässä tapahtumasarjassa, jossa me synnymme Jumalasta ja muutumme ”lihallisesta ja langenneesta [tilastamme] vanhurskauden tilaan” (Moosia 27:25). Presidentti Russell M. Nelson on luvannut:

”[Jeesus] seisoo käsivarret ojennettuina toivoen ja haluten parantaa, antaa anteeksi, puhdistaa, vahvistaa, jalostaa ja pyhittää meidät. – –

Mikään ei ole vapauttavampaa, ylevöittävämpää tai tärkeämpää meidän yksilölliselle edistymisellemme kuin säännöllinen, päivittäinen keskittyminen parannuksen tekemiseen. Parannus ei ole yksittäinen tapahtuma, se on prosessi. Se on avain onnellisuuteen ja mielenrauhaan.”10

Jeesus asettaa kätensä sokean ihmisen silmille

Nyt näen, Eva Koleva Timothy

Tulemalla Vapahtajan luokse ja tekemällä opetuslapseuden työtä pyhät voivat voittaa maailman ja sen moraaliset haasteet.

Viitteet

  1. Ks. Brian Willoughby, Nathan Leonhardt ja Rachel Augustus, ”Untangling the Porn Web: Creating an Organizing Framework for Pornography Research among Couples”, Journal of Sex Research, vsk. 57, nro 6, 2020, s. 709–721.

  2. Vaikka monet ihmiset kokevat häiritseviä pakottavia seksuaalisia ajatuksia ja käyttäytymistä, useimmat miehet ja naiset, jotka katsovat pornografiaa, eivät täytä riippuvuuden kriteerejä (ks. Joshua B. Grubbs ja muut, ”Sexual Addiction 25 Years On: A Systematic and Methodological Review of Empirical Literature and an Agenda for Future Research”, Clinical Psychology Review, vsk. 82, joulukuu 2020). Käytännön näkökulmasta ja hengellisestä näkökulmasta on hyödyllistä erottaa näiden käyttäytymismallien asteet toisistaan (ks. Dallin H. Oaks, ”Pornografian ansasta pääsee pois”, Liahona, lokakuu 2015, s. 50–55).

  3. Ks. Wendy Ulrich, ”Heikkous ei ole syntiä”, Liahona, huhtikuu 2015, s. 20–25.

  4. Ks. ”Edistä myönteistä näkökulmaa seksuaalisuuteen”, Liahona, elokuu 2020, s. 44–47.

  5. Ks. Jeffrey R. Holland,”Of Souls, Symbols, and Sacraments”, Brigham Youngin yliopiston hartaustilaisuus, 12. tammikuuta 1988, speeches.byu.edu; ks. myös Dale G. Renlund ja Ruth Lybbert Renlund, ”Sukupuolisen kanssakäymisen jumalalliset tarkoitukset”, Liahona, elokuu 2020, s. 12–17.

  6. Tätä kutsutaan riippuvuuksia käsittelevässä kirjallisuudessa ”kiihokekeskeisyydeksi” (engl. ’incentive salience’), ja sillä kuvaillaan voimakasta mielihalua tavoitella jotakin sellaista, mikä saa aikaan mielihyvän laukaisevia tekijöitä. Kun näin tapahtuu, arvostelukyky muuttuu ja mielihyvän löytämisestä tulee äärimmäisen tärkeää. Pietari kuvaili tätä hengellisin termein viitaten niihin, jotka ”himokkain silmin – – katsovat naisia eivätkä saa synninteosta kyllikseen” (2. Piet. 2:14).

  7. Jeffrey R. Holland, ”Ei sijaa sieluni viholliselle”, Liahona, toukokuu 2010, s. 45.

  8. Riippuvuusohjelmissa tämä on osa toipumista, jossa omaksutaan hyviä tapoja ravita henkeä ja täyttää oikeutettuja emotionaalisia tarpeita terveillä tavoilla.

  9. Dale G. Renlund, ”Myöhempien aikojen pyhät jatkavat yrittämistä”, Liahona, toukokuu 2015, s. 57.

  10. Russell M. Nelson, ”Me voimme toimia paremmin ja olla parempia”, Liahona, toukokuu 2019, s. 67.