Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille
Vastoinkäymisten kohtaaminen ei tarkoita, että asiat ovat menneet vikaan
Kun kohtasin koettelemuksen toisensa jälkeen, niin sen sijaan että Jumala olisi poistanut ongelmat, Hän siunasi minua voimalla ja toivolla.
Kun olin teini-ikäinen, sairastuin vakavasti. Vanhemmillani ei ollut riittävästi rahaa lähettää minua sairaalaan, joten kuljimme kirkosta kirkkoon etsimässä jotakuta auttamaan, mutta kukaan ei siihen pystynyt. Jonkin ajan kuluttua luovutimme, ja minä jouduin kärsimään sekä fyysisesti että emotionaalisesti.
Muistan kysyneeni: ”Mikä on elämän tarkoitus? Miksi olen täällä? Ovatko ihmeet edes todellisia?”
Kun minulla oli hieman voimia tämän sairauden aikana, luin eri uskontokuntien uskonnollisia kirjoja yrittäen löytää vastauksia ja rauhaa. Eräänä päivänä rukoilin mielessäni Jumalaa kertoen Hänelle, että minulla oli halu liittyä johonkin kirkkoon – mutta en tiennyt, mihin niistä!
Vuotta myöhemmin toivuin fyysisesti, mutta minulla oli yhä monia kysymyksiä. Eräänä päivänä näin veljeni puhuvan kahdelle valkopaitaiselle nuorelle miehelle. He kutsuivat minut ja muut sisarukseni mukaan keskusteluunsa.
Se oli ensimmäinen kerta, kun kuulin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkosta ja Mormonin kirjasta.
Sillä samalla viikolla meidät kutsuttiin osallistumaan kirkon jumalanpalvelukseen, ja pian sain kutsun kasteelle. Otin sen vastaan epäröimättä. Olen ollut jäsen siitä lähtien, ja minulla oli viimein etuoikeus palvella kokoaikaisessa lähetystyössä.
Oli kuitenkin hetkiä, jolloin kohtasin vastustusta perheenjäsenten, ystävien ja muiden lähipiirissäni olevien taholta. Jotkut heistä yrittivät lannistaa minua, nöyryyttää minua ja loukata juuri löytämääni uskoa. Mutta vaikeuksista huolimatta jatkoin eteenpäin.
Vastoinkäymiset sallivat meidän kasvaa
Kokemukseni kirkkoon liittymisestä opetti minulle, että toisinaan hyvät ihmiset käyvät läpi vaikeita aikoja. Vastoinkäymiset ja koettelemukset voivat saada meidät tuntemaan epävarmuutta tulevaisuudesta. Ja toisinaan me jopa epäilemme mahdollisuuksiamme tai sitä, olemmeko oikealla polulla. Mutta opin, etten kokenut vastoinkäymisiä siksi että olin tehnyt jotakin väärää. Itse asiassa juuri päinvastoin.
Koin vastoinkäymisiä, koska vastoinkäymiset ovat osa Jumalan suunnitelmaa.
Herra sanoi Joseph Smithille: ”Ja jos sinut heitetään kuoppaan tai murhaajien käsiin ja kuolemantuomio langetetaan päällesi; – – jos itse helvetti aukaisee kitansa ammolleen sinua tavoitellen, tiedä, poikani, että kaikki tämä antaa sinulle kokemusta ja on sinun hyväksesi” (OL 122:7).
Matkallamme kuolevaisuudessa maan päällä saatamme kokea koettelemuksia, pettymyksiä, surua, sairautta tai muita murheita, mutta emme voi luovuttaa tai jättää evankeliumin polkua. Nämä vaikeudet sallivat meidän tulla enemmän Jumalan kaltaisiksi.
Jumala rakastaa meitä ja vastaa rukouksiimme
Kuvaillessaan kokemustaan rukoillessaan Jumalaa Enos sanoi: ”Ja minun sielullani oli nälkä; ja minä polvistuin maahan Luojani eteen, ja minä huusin hänen puoleensa voimallisessa rukouksessa ja anomisessa oman sieluni puolesta; ja kaiken päivää minä huusin hänen puoleensa” (En. 1:4).
Enosin tavoin minä olin rukoillut vilpittömästi, kun olin kamppaillut sydänsairauden kanssa, ja jälleen myöhemmin, kun olin kohdannut vastustusta liittyessäni kirkkoon. Jumala vastasi rukouksiini tuomalla minulle tarvittavaa lohtua ja toivoa, joita tarvitsin kunkin kokemuksen aikana.
Vaikka Hän ei välttämättä parantanut sydänsairauttani tai estänyt ihmisiä vainoamasta minua kirkkoon liittymiseni vuoksi, Hän lähetti minulle silti erityistä tyyneyttä ja toivoa, jotka auttoivat minua pysymään vahvana liittopolulla.
Rauhaa myrskyn jälkeen
Tiedän, että me olemme täällä maan päällä oppiaksemme, kasvaaksemme ja valmistautuaksemme kohtaamaan Jumalan. Olen iloinen, että vastoinkäymiseni johtivat minut ottamaan vastaan evankeliumin, tuntemaan todellisen identiteettini ja olemaan Jumalan lasten palveluksessa. Olen kiitollinen siitä, etten antanut periksi kohdatessani vastoinkäymisiä liityttyäni kirkkoon. Sen jälkeen minua on siunattu niin, että minut hyväksyttiin opiskelemaan Brigham Youngin yliopiston Idahon kampukselle, ja pystyin palvelemaan BYU–Pathway Worldwide -ohjelman lähetyssaarnaajana.
Jumala ohjaa meitä, jalostaa meitä ja johtaa meidät jumalalliseen päämääräämme, jonka Hän on ainutlaatuisesti valmistanut meille jokaiselle. Tiedän, että kun pysymme Hänen liittopolullaan, me löydämme onnea sekä tässä elämässä että tulevassa.