Nuorille aikuisille

Etuajassa kotiin palanneet lähetyssaarnaajat: Te ette ole yksin

Liahona Ficquet

Kirjoittaja, joka on Ranskasta, opiskelee Utahissa Yhdysvalloissa.

Nuoret aikuiset kertovat, kuinka he ovat löytäneet tarkoitusta ja rauhaa tultuaan etuajassa kotiin lähetystyöstään, ja kuinka sinäkin voit löytää niitä.

Kokoaikaisten lähetyssaarnaajien joukko, joka pyrkii täyttämään velvollisuutensa ”kutsua muita tulemaan Kristuksen luokse”¹, tuo monille ”suuria toiveita ja paljon iloa” (Alma 56:17). Nuo lähetyssaarnaajat, aivan kuten Mormonin kirjan nuoret sotilaat, taistelevat joka päivä ”ihmeellisellä voimalla; ja niin väkevällä voimalla” (Alma 56:56).

Mutta jopa noiden 2 060 sotilaan joukossa oli silti 200, jotka olivat taintuneet verenhukasta (ks. Alma 57:25). Tekikö se heistä vähemmän urhoollisia? Vähemmän vahvoja? Vähemmän rohkeita? Vähemmän kelvollisia kuin muista? Ei laisinkaan.

Samoin ette tekään lähetyssaarnaajat, jotka palaatte etuajassa henkisten tai fyysisten terveysongelmien vuoksi, ole vähemmän urhoollisia vähemmän vahvoja, vähemmän rohkeita tai vähemmän kelvollisia. Teidän sisukkuutenne koettelemuksissanne on – ja sen kuuluukin olla – hämmästyttävää. Teidät on säästetty – kenties suuresti haavoittuneina, mutta silti säästetty. Teidän haavoistanne, ovatpa ne sitten fyysisiä, henkisiä tai hengellisiä, pitää nyt huolehtia (ks. Alma 57:28). Niiden kohdalla, jotka ovat palanneet kotiin syistä, jotka liittyvät kelvollisuuteen, parannus on tärkeä osa parantumista.

Kun sopeudutte kotonaoloon, huolehtikaa siitä, että annatte itsellenne aikaa parantua, ja muistakaa aina turvata Jumalaan (ks. Alma 57:27). Hän on muistuttanut meitä: ”Kun minä annan joillekuille ihmislapsista käskyn tehdä jonkin työn nimelleni” – esimerkiksi palvella lähetystyössä – ”ja nuo ihmislapset ryhtyvät kaikin voimin ja kaikella, mitä heillä on, suorittamaan tuota työtä eivätkä lakkaa uurastamasta ja heidän vihollisensa” – joissakin tapauksissa fyysiset tai henkiset sairautemme tai muut vammat – ”käyvät heidän kimppuunsa ja estävät heitä suorittamasta tuota työtä, katso, minusta ei enää ole välttämätöntä vaatia tuota työtä [heidän käsistään] vaan hyväksyä heidän uhrinsa” (OL 124:49).

Mistä tahansa haavoista olettekin kärsineet – tai mitkä ovat uudelleen auenneet – taistelussa, niin jos vain olette palvelleet kelvollisesti tai tehneet täyden parannuksen, Herra on tarvinnut panostanne ja hyväksynyt sen.

Seuraavien kertomusten lukeminen voi auttaa teitä kokemaan parantumisen sen ansiosta, että te ette ole yksin ja että kertomuksenne voi auttaa muita.

Ymmärrä, että Vapahtaja on tuntenut tuskasi

Lentokoneessa matkalla lähetystyöhöni kuvittelin, millainen kotiintuloni olisi. Hurraahuudot kajahtaisivat ilmoille, perheeni ja ystäväni halaisivat minua ja eläisin loppuelämäni rauhassa nauttien jokaisesta siunauksesta, joka koituisi kunniallisesti suoritetusta lähetystyöstä.

Yksitoista kuukautta myöhemmin paluumatkalla lentokoneessa jokainen hetki kului tuskallisessa levottomuudessa johtuen siitä, mitä oli edessä. Perheeni oli odottamassa, ja vaikka he hurrasivat ja halasivat minua, niin ennen kuin tiesinkään, olin yksin vailla mitään tietoa tulevaisuudestani.

Vapahtaja näki synkät päiväni. Hän tiesi, miltä minusta tuntui, kun makasin vuoteessa kolme viikkoa itkien ja nukkuen välttääkseni todellisuuden. Hän tiesi, että tarvitsisin Hänen voimaansa, koska kukaan muu lähelläni ei voisi ymmärtää tai edes myötäelää sitä, mitä kävin läpi. Mutta Hän ymmärsi. En olisi selviytynyt lähetystyöstäni enkä ennenaikaisesta kotiinpaluustani ilman Häntä.

Ali Boaza, Queensland, Australia

Ole halukas noudattamaan Herran tahtoa

Kaikki sujui hyvin lähetystyössäni. Minulla oli uskomattomia kokemuksia, jotka säilyvät sydämessäni ikuisesti. Kahdeksan kuukauden kuluttua minulla alkoi kuitenkin olla terveysongelmia. Paljon paastoamisen ja rukoilemisen jälkeen minut lähetettiin kotiin. Olin aivan murtunut. Ajattelin, että kaikki oli minun syytäni. Lakkasin lukemasta pyhiä kirjoituksia ja rukoilemasta yhtä usein. Mietin, enkö ollut tehnyt kaikkea voitavaani, jotta olisin voinut jäädä.

Mutta ymmärsin, että minua koeteltiin, jotta nähtäisiin, pysyisinkö uskollisena Herralle. Se oli vaikeaa, mutta turvasin Häneen ja palasin lähetyskentälle, jossa sain jälleen hämmästyttäviä kokemuksia.

Sitten terveysongelmani palasivat. Tällä kertaa olin kuitenkin halukkaampi noudattamaan taivaallisen Isän tahtoa. Niinpä palasin kotiin toisen kerran. Se oli vaikeaa, mutta tiedän, että voin oppia kaikesta siitä, mitä kävin läpi.

Vaikka en palvellut kahta vuotta, tiedän, että palvelin kunniakkaan lähetystyön. Tiedän, että se aika, jonka palvelin Herraa, oli arvokasta minulle ja ihmisille, joita autoin. Olen kiitollinen Vapahtajalleni Hänen äärettömästä sovituksestaan. Hän tietää meidän jokaisen haasteemme. Ja jos turvaamme Häneen täysin varmoina, me emme koskaan ole yksin.

Fillipe Hoffman, Goiás, Brasilia

Älä tuhlaa aikaa syiden pohtimiseen

Ajatus kotiinpaluusta etuajassa oli musertava. Heti kun terapeutti ehdotti sitä, tunsin hyvin monimutkaisen sekoituksen eri tuntemuksia: Häpeää. Helpotusta. Syyllisyyttä. Rauhaa. Surua. Kaikkia samaan aikaan.

Tiedän, että Jumala tuki minua, koska jotenkin selviydyin siitä ensimmäisestä viikosta kotona. Ja sitten selviydyin seuraavasta viikosta. Ja seuraavasta. Kunnes pystyin viimein tuntemaan, että olen taas oma itseni. Isäni oli suurin tukijani ja todella otti minut siipiensä suojaan. Hän halusi aina puhua ja viettää aikaa kanssani. Ei udellakseen, mikä ”meni vikaan”, vaan vain nähdäkseen, miten minulla menee.

Kun isäni menehtyi kalliokiipeilyonnettomuudessa muutama kuukausi myöhemmin, tiesin epäilyksettä, että Jumalalla on suunnitelma minua varten. Se, että pystyin olemaan isäni kanssa hänen elämänsä viimeiset kuukaudet, vahvisti todistustani pelastussuunnitelmasta. En vieläkään ymmärrä kaikkia niitä syitä, miksi minun oli tultava kotiin silloin kun tulin, mutta olen myös oppinut, että jos käyttää liikaa aikaa syiden pohtimiseen, niin jättää huomaamatta suurenmoisia ihmeitä, joita Jumala antaa joka päivä.

Kristen Watabe, Ohio, USA

Mukauta odotuksiasi

Kun tulin liian sairaaksi voidakseni jatkaa lähetystyötäni, tiesin, että Jumala halusi minun lähtevän kotiin, mutta se oli juuri sitä, mitä itse en halunnut. Olin myös ahdistunut äkillisestä terveyteni menettämisestä, joka osoittautui myöhemmin kroonisen, vammauttavan sairauden alkusysäykseksi.

Sopeutuessani sairauteeni tunsin menettäneeni tarkoitukseni. Tarvitsin todella paljon apua, ja minusta tuntui, ettei minulla ollut mitään tarjottavaa. Mutta tiesin, että minun piti osoittaa jatkuvasti uskoani, joten jatkoin tutkimista ja rukoilemista ja yritin noudattaa Hengen ääntä. Tutkiessani yhtenä päivänä Uutta testamenttia eteeni tuli James Tissotin maalaus nimeltä Jeesus käskee apostoleja lepäämään. Tämä jakeita Mark. 6:30–31 esittävä kuvaus tyynnytti minua heti. Kun näin Kristuksen huolehtivan lepäävistä palvelijoistaan, tunsin, kuinka paljon Hän rakasti heitä. Ja minua.

Viimein opin, että odotukset, joita minulla oli ollut itseäni varten, eivät olleet samoja odotuksia, joita Jumalalla oli minua varten. Jollakin tavoin Hänen odotuksensa olivat henkilökohtaisesti haasteellisempia, mutta ne olivat paljon enemmän sopusoinnussa tarpeideni kanssa. Olen hyvin kiitollinen tavasta, jolla Hän opettaa minua hyväksymään täydemmin Hänen apunsa ja Hänen täydellisen rakkautensa. Hänen uskonsa minuun antaa minulle toivoa, jota tarvitsen jatkaakseni eteenpäin.

Sabrina Maxwell, Utah, USA

Pysy evankeliumin polulla

Palasin etuajassa kotiin Cebun itäiseltä lähetyskentältä Filippiineiltä. ”Mitä jos” -ajatukset ja se, etten sopinut ”kotiin palanneen lähetyssaarnaajan muottiin” tekivät sopeutumisesta vaikeaa. Koska olin palvellut kotimaassani, kamppailin sen ajatuksen kanssa, että olin pettänyt lähetysseurakuntani, ja sen tiedon kanssa, etten ollut vastannut heidän odotuksiaan. Itseni vertaileminen ”oikeaoppisesti” kotiin palanneisiin lähetyssaarnaajiin sai minut näkemään itseni vähemmän kelvollisena tai hylkiönä.

Viimein Herra opetti minulle, että lähetystyö on vain yksi monista tavoista palvella Häntä. Kyse ei ole siitä, missä tai miten kauan palvelee vaan millä tavoin. Hän opetti minua olemaan nöyrä ja pysymään evankeliumin polulla silloinkin kun asiat hankaloituvat eivätkä suju haluamallani tavalla.

Jasper Gapuz, Filippiinit

Keskity taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen

Minut kutsuttiin palvelemaan Wellingtonin lähetyskentällä Uudessa-Seelannissa. Kun tiesin, että minun täytyy palata kotiin etuajassa, minusta tuntui kuin olisin tuottanut pettymyksen taivaalliselle Isälle ja vanhemmilleni.

Olen oppinut todella paljon lähetystyöstäni ja tästä tilanteesta. Minun ei ollut koskaan tarvinnut turvata taivaalliseen Isään ja Vapahtajan sovitukseen niin kuin palatessani kotiin etuajassa. Minun piti luottaa Jumalaan ja hyväksyä se, mitä Hän halusi minun käyvän läpi ja oppivan. En kykene kieltämään sovituksen voimaa enkä sitä, kuinka todellisesti olen tullut tuntemaan, että Jeesus Kristus on Vapahtajani. Olen oppinut, että Jumala tekee minut nöyräksi ja opettaa minua heikkouksieni ja vaikeiden aikojen avulla.

Missä sitten olenkin tai onko minulla nimilaatta rinnassani tai ei, olen silti Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi. Tiedän, että Herra rakastaa minua yhä ja on kanssani ja että Hän haluaa minun palvelevan edelleenkin muita. Ja vaikka olenkin kotona, tiedän, etten ole epäonnistunut, koska Hän on auttanut minua tämän kokemuksen avulla tulemaan paremmaksi ihmiseksi.

Natasha Krisanalome, Thaimaa

Vahvista suhdettasi Vapahtajaan

Minulla oli etuoikeus palvella lähetystyöni Anchoragessa Alaskassa Yhdysvalloissa. Oli sydäntä särkevää tulla kotiin etuajassa komplikaatioiden vuoksi, jotka johtuivat revähtäneistä nilkoista ja jaloista. Se ei ollut todellakaan helppoa, mutta minulla oli monia kokemuksia, jotka opettivat minulle arvokkaita elämän opetuksia. Opin, että taivaallisella Isällä on tarkoitus kaikelle, mitä elämässämme tapahtuu. Opin myös, kuinka selviytyä koettelemuksista paremman näkökulman turvin. Suhteeni Vapahtajaan tuli vahvemmaksi kuin se oli ollut koskaan aiemmin, koska opin, kuinka käyttää Hänen sovituksensa parantavaa voimaa.

Taivaallinen Isä todella auttoi minut läpi tämän vaikean ajan. Vaikka minulla on yhä toisinaan vaikeaa, tiedän, että taivaallinen Isä on ohjaimissa ja että Hän tietää paremmin kuin minä, mitä tarvitsen elämässäni.

Amber Bangerter, Utah, USA

Tiedä, että lähetystyö jatkuu, missä sitten oletkin

Minä palvelin Budapestin lähetyskentällä Unkarissa. Kun palasin etuajassa kotiin, se oli vaikeaa, koska kaikki toverini olivat yhä lähetystyössä ja kaipasin lähetyssaarnaajana olemista. Pelkäsin myös, että muut kirkon jäsenet tuomitsisivat minut, mutta onneksi jokainen kohteli minua rakkaudella ja ymmärsi tilanteeni.

Kun aikaa kului, minusta tuntui paremmalta. Luin Liahonasta artikkelin etuajassa palanneista lähetyssaarnaajista, ja se auttoi minua voimaan paremmin, koska minusta ei enää tuntunut, että olin ainoa (ks. Destiny Yarbro, ”Kotiin suunniteltua aiemmin”, Liahona, tammikuu 2018, s. 44–47). Ja otin myös vakavasti sen, mitä tätini sanoi: ”Lähetystyö jatkuu, missä sitten olemmekin.”

Lucas Ludwig Saito, São Paulo, Brasilia

Ympäröi itsesi hyvyydellä

En koskaan ajatellut, että lähtisin kotiin etuajassa lähetystyöstäni, ja minua nolotti ja hermostutti kaikkien kohtaaminen. Vaikka se oli yksi vaikeimpia hetkiä elämässäni, minä myös kasvoin tuon kokemuksen myötä. Se muovasi minua paremmaksi ihmiseksi.

Palasin kotiin käymään läpi parannusprosessia. Osa valinnoista, joita olin tehnyt ennen lähetystyötäni, ei ollut sopusoinnussa evankeliumin opetusten ja käskyjen kanssa. Koska olin häpeissäni ja halusin säilyttää asemani kirkossa, en käynyt läpi parannusprosessia piispani kanssa aiemmin. Mutta ensimmäisinä kuukausina lähetystyössä tunsin tarvetta palata kotiin tekemään parannusta, jotta voisin palvella kunniakkaasti ja nuhteettomasti.

Asiat, jotka todella kannustivat minua, kun palasin kotiin, olivat osallistuminen hengellisesti kohottaviin toimintoihin, kuten kirkon kokouksiin, palveluprojekteihin ja temppelitoimituksiin sitten kun saatoin mennä temppeliin. Eniten minua kuitenkin auttoivat ympärilläni olevat ihmiset – perhe, muutamat ystävät ja jopa ihmiset, joita en ollut tavannut aiemmin, osoittivat minulle rakkautta ja ystävällisyyttä.

Kaiken kaikkiaan Herran ja ympärilläni olevien Kristuksen kaltaisten esimerkkien avulla pystyin palaamaan Floridaan päättämään lähetystyöni. Toivon, että me kaikki pyrimme olemaan Kristuksen kaltaisia muita kohtaan, ovatpa he sitten palanneet kotiin etuajassa tai vain yksinkertaisesti tarvitsevat apua.

Caigen Stuart, Utah, USA

Turvaa Vapahtajaan

Minä sain lähetystyökutsuni Lusakan lähetyskentälle Sambiaan. Yksi vaikeimmista asioista ennenaikaisessa kotiinpaluussa oli se, etteivät jäsenet ymmärtäneet etuajassa palaavia lähetyssaarnaajia.

Kun tulin takaisin, minun oli oltava sairaalassa kolme viikkoa eikä yksikään kirkon jäsen soittanut tai käynyt luonani. Ainoat ihmiset, jotka tulivat, olivat ryhmänjohtaja ja lähetyssaarnaajat, jotka toivat minulle sakramentin joka sunnuntai – ja sekin vain siksi, että olin pyytänyt heitä tekemään niin. Jäsenten apu olisi todella ollut minulle hyödyksi voidakseni kohentaa voimiani ja uskoani Jeesukseen Kristukseen noiden ensimmäisten viikkojen aikana kotona, mutta minun piti tehdä se yksin.

Herra opettaa minulle edelleen joka päivä, miksi olen kotona aiemmin kuin odotettiin, vaikka sitä on yhä joskus vaikea ymmärtää. Oivallan nyt, että aikainen kotiintulo on mahdollistanut sen, että olen löytänyt isäni ja hänen perheensä ja muodostanut heihin suhteen. Se auttoi minua myös huomaamaan, että minulla on vaiva, joka tulee olemaan osa elämääni. Ja olen oppinut, mitä ovat vahvuuteni ja heikkouteni – esimerkiksi kuinka sanoa ”ei”. Aiemmin minun oli vaikea sanoa ei mihinkään tai kenellekään. Olin aina halukas tekemään asioita ja asettamaan muut etusijalle, olinpa miten väsynyt tai kiireinen tahansa – mikä ei ole väärin, mutta tämän koettelemuksen johdosta olen oppinut, että toisinaan minun pitää asettaa itseni etusijalle.

Saan edelleen selville uusia asioita Herrasta ja siitä, miksi minun oli tultava kotiin etuajassa. Mutta osakseni on tullut paljon siunauksia, ja turvaan Herraan päivittäin. Vaikka toisinaan onkin vaikeaa eivätkä ihmiset aina ymmärrä, tiedän, että Vapahtaja ymmärtää. Ja minä turvaan edelleen Häneen ja Hänen äärettömään sovitukseensa.

Lindi Chibase, Gauteng, Etelä-Afrikka

Se lähetystyökutsukirjeessäsi oleva lupaus, joka sinulle annettiin, kun päätit ryhtyä tähän työhön, tulee täyttymään: ”Herra palkitsee sinulle elämäsi hyvyyden.” Huomion ja huolenpidon turvin haavasi voivat parantua ja niistä voi tulla sinulle väline, jonka avulla voit auttaa muita tulemaan Kristuksen luokse. Sehän on loppujen lopuksi lähetyssaarnaajien velvollisuus.