Johdatusta matkan varrella
Ilta johtavan auktoriteetin seurassa
Keskiviikkona 5. helmikuuta 2020
Olemme hyvin kiitollisia siitä, että saamme olla kanssanne tänä iltana. Jill ja minä vietimme neljä vuotta hoitamassa tehtävää mahtavien eurooppalaisten parissa, ja olimme hyvin yllättyneitä ja mielissämme, kun presidentti Nelson pyysi meitä palaamaan kirkon koululaitokseen. Tuntuu kuin tulisimme kotiin, kun voimme olla läheisessä yhteydessä teihin, jotka olette niin suuresti voimiltanne ja sydämeltänne omistautuneita auttamaan nuorisoa oppimaan ja elämään Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan.
Kun olen havainnoinut mutkia ja käänteitä omalla matkallamme ja muiden matkalla läpi elämän, olen ajatellut sitä matkaa, jota kuljemme kohti iankaikkista elämää. Niille meistä, jotka ottavat vastaan Jeesuksen Kristuksen ja Hänen sovituksensa, elämämme kaava on samanlainen. Osoitamme uskoa Vapahtajaan ja seuraamme Häntä haasteista huolimatta. Teemme parannusta synneistämme, vastaanotamme välttämättömät toimitukset ja kestämme loppuun asti. Mutta jokaisen elämän yksityiskohdat ovat hyvin erilaisia, ja kohtaamamme haasteet vaihtelevat yksilöstä toiseen.
Ajatelkaapa Lehin perheen matkaa luvattuun maahan. Heidän ainutlaatuinen matkansa voi antaa näkemystä meidän omaan matkaamme. He tiesivät olevansa menossa kohti luvattua maata, mutta he eivät tienneet kaikkea päämäärästään tai täsmällisestä reitistä, joka johtaisi heidät sinne. He kohtasivat matkan varrella vakavia haasteita. Jopa Nefi, joka ei nurissut, selitti, että he olivat ”kärsineet monia ahdinkoja ja paljon vaikeuksia, niin, jopa niin paljon, että [he eivät voineet] kirjoittaa niitä kaikkia”1.
He saivat matkan varrella johdatusta. Itse asiassa Lehiä käskettiin eräänä yönä ”lähtemään seuraavana päivänä matkaan erämaahan”2. Seuraavana aamuna hän löysi telttansa ovelta Liahonan, joka antoi jumalallista ohjausta heidän matkallaan. Mutta Liahonan saaminen ei muuttanut heidän ja heille luvatun maan välisiä maantieteellisiä olosuhteita. Se ei kutistanut Arabian niemimaata eikä valtameriä, jotka heidän piti ylittää. Heidän piti edelleen kulkea eteenpäin, vaikka heillä oli matkallaan valtavia haasteita. Mutta Liahona opasti heitä ”erämaan hedelmällisempiin osiin”3, ja elleivät he olleet velttoja, se auttoi heitä kulkemaan suoraa reittiä4.
Laman ja Lemuel nurisivat matkalla kohtaamiensa vaikeuksien vuoksi. Jotkin niistä vaikeuksista olivat heidän omaa syytään. Mutta silloinkin kun he noudattivat ohjeita ja matkasivat asianmukaisella tavalla, he joutuivat silti syömään raakaa lihaa ja kestämään erämaan paahtavaa aurinkoa. Samoin kuin Laman ja Lemuel kokivat, joskus ihmiset luulevat, etteivät he kohtaisi haasteita ja että jos he toimivat koko ajan oikein, kaikki olisi helppoa. Se nyt vain ei pidä paikkaansa. Se kylläkin tarkoittaa, että meitä voidaan vahvistaa ja johdattaa, mutta se ei tarkoita, ettemme kohtaisi haasteita.
Vaikka he matkasivat ryhmänä, he tekivät kukin myös yksilöllistä matkaansa. Vaikka heidän matkansa vei heidät samaan fyysiseen paikkaan, niin heidän kunkin yksilöllinen iankaikkinen kehityskulkunsa oli hyvin erilainen ja sitä määrittivät heidän henkilökohtaiset valintansa ja tekonsa matkan varrella.
Meillä jokaisella on yksilöllinen ja omaleimainen matka läpi tämän elämän, mutta me myös kuljemme osia siitä matkasta muiden kanssa. Me esimerkiksi matkaamme yhdessä, kun työskentelemme seminaarin, uskontoinstituutin ja kirkon koululaitoksen parissa. Meillä on tavoite. Tiedämme yleisesti ottaen, mihin olemme menossa, mutta emme tunne kaikkia sinne johtavan reitin esteitä tai kaikkia sen yksityiskohtia.
Meistä jokainen valitsee, kuinka matkaamme ryhmän mukana. Voimme nurista. Voimme riemuita. Voimme olla kiitollisia myös haasteiden keskellä. Joillekuille muutokset kirkon menettely- tai toimintatavoissa voivat olla haasteellisia. Olen hyvin mielissäni, kun näen, kuinka seminaarit ja instituutit reagoi innoitettuihin muutoksiin, jotka tähdentävät kotiin keskittyvää ja kirkon tukemaa evankeliumin oppimista.
Me kohtaamme haasteita nyt ja tulevaisuudessa. Noudattamalla Herran opastusta me voimme voittaa nämä haasteet ja oppia niistä. Profeetta Joseph Smith sanoi: ”Oli aivan selvää, että Herra antoi meille valtaa suhteessa tehtävään työhön, voimaa edessämme olevan kilvan mukaisesti ja armoa ja apua tarpeidemme mukaan.”5
Me saamme johdatusta, joka auttaa meitä matkallamme kulkemaan suorinta reittiä ja vaeltamaan erämaan hedelmällisempien osien läpi. Me saamme opastusta profeetoilta. Tiedän, että meitä johtavat profeetat, näkijät ja ilmoituksensaajat. Millainen siunaus! Meitä johtaa kirkon kouluneuvottelukunta, ja lisäksi meillä on veli Webb, hänen työryhmänsä ja muita innoitettuja johtajia. Lisäksi jokainen meistä on oikeutettu saamaan henkilökohtaista johdatusta, kun kohtaamme erityisiä ongelmia yksilöllisissä tehtävissämme.
Sekä kirkon kouluneuvottelukunta että sen johtajistokomitea kokoontuvat kuukausittain. Näissä kokouksissa me saamme ohjausta ja neuvoja. Meillä on myös siunauksena vuosittainen ”Ilta johtavan auktoriteetin seurassa”, ja vuosien varrella olemme saaneet erittäin hyödyllistä ja keskittynyttä opastusta avuksemme matkallamme – organisaationa ja yksilöinä.
Rukoilen, että voimme olla avoimia Herran antamalle johdatukselle ja ohjaukselle. Tiedän, että Hän elää ja että Hän auttaa ja johdattaa meitä.
Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.