Ilta johtavan auktoriteetin seurassa: Kohokohtia
Ilta johtavan auktoriteetin seurassa
Perjantai 7. helmikuuta 2020
Vanhin Bednar muistuttaa meille, että opettaminen ei ole kertomista, vaan siihen sisältyy kuuntelemista, tarkkailemista ja havaitsemista. Siihen sisältyy myös epäilemättä Pyhän Hengen kutsu opettaa meitä.
Kysymys
Presidentti Nelson opetti äskettäin henkilökohtaisen ilmoituksen tärkeyttä. Mitä opettaisit meille henkilökohtaisen ilmoituksen saamisesta?
Vanhin David A. Bednar
Kun kunnioitamme liittojamme, Pyhä Henki voi olla jatkuvana kumppaninamme. Puhumme usein aivan kuin Herran äänen kuuleminen Hänen Henkensä välityksellä olisi harvinainen tapaus. Meidän tulee keskittyä enemmän huomaamaan, mikä aiheuttaa sen, että Henki jättää meidät. Jos sinä ja minä teemme parhaamme emmekä syyllisty vakavaan rikkomukseen, niin voimme aina luottaa siihen, että Pyhä Henki ohjaa meitä.
Monet ihmiset näyttävät uskovan, että Pyhältä Hengeltä tuleva innoitus on jotakin aivan valtavaa, suurta ja äkillistä. Totuus on, että Pyhä Henki ohjaa hiljaisin, vienoin ja vähitellen tapahtuvin tavoin ajan kuluessa. Sillä hetkellä, kun saa ilmoitusta, ei useinkaan tunnista, että saa ilmoitusta.
Nefi on täydellinen esimerkki tästä mallista. Hän kulki edeltä käsin tietämättä, mitä hänen pitäisi tehdä.1 Hän ponnisteli eteenpäin, mutta hän ei tiennyt joka hetki, että häntä johdatettiin. Meidän pitäisi yhdistää se, mitä Nefille tapahtui, siihen, kuinka ilmoitus luultavasti toimii monessa tapauksessa omalla kohdallamme.
Kirkon jäsenet pelkäävät toisinaan tavattomasti tekevänsä virheen, joten he eivät ponnistele eteenpäin. Nefi ja hänen veljensä heittivät arpaa. Se ei toiminut. Oliko se Nefin kokemus virhe? Ei. Hän sai suuren opetuksen. Kun veljekset yrittivät saada pronssilevyt Labanilta kultansa ja kaiken omaisuutensa avulla, Nefi sai toisen opetuksen, joka valmisti häntä siihen, mitä oli tulossa.
Ilmoituksen saamiseen liittyy periaatteita. Esimerkiksi presidentti Packer on sanonut: ”Presidentti Harold B. Lee sanoi minulle kerran, että ilmoitusta saa helpommin, kun voi astua paikkaan, joka liittyy siihen, miksi tarvitsee ilmoitusta. – – Presidentti Lee oli oikeassa!”2 Meidän kannattaa olla paikan päällä pohtimassa, rukoilemassa ja pyytämässä apua.
Tällä periaatteella on valtavia vaikutuksia palvelutyötä ajatellen. Monet, joilla on palvelutyötehtäviä, ajattelevat, että tekstiviesti riittää. On tilanteita, jolloin pitää olla kotona ja jolloin pitää katsoa ihmisiä silmiin. Kotona saa sellaisia vaikutelmia ja sellaista innoitusta, joita ei koskaan saa millään muulla tavalla.
Kysymys
Auttaisitko meitä ymmärtämään paremmin ilmoitusta, jota presidentti Nelson ja muut kirkon johtajat saavat?
Vanhin David A. Bednar
Monet kirkon jäsenet puhuvat siitä, kuinka paljon ilmoitusta on tullut sen jälkeen, kun presidentti Nelsonista tuli kirkon presidentti. Niistä muutoksista, jotka ovat nyt tulossa esiin, on keskusteltu ja rukoiltu neuvostoissa vuosia ja jopa vuosikymmeniä. Monissa tapauksissa ilmoituksessa ei ole kyse siitä, mitä tehdä, vaan siitä, milloin tehdä.
Kysymys
Sen lisäksi, että saamme ilmoitusta siitä, milloin tehdä jotakin, aina silloin tällöin saamme ilmoitusta myös siitä, mitä tehdä, vai kuinka?
Vanhin David A. Bednar
Älä tee niistä toisensa poissulkevaa. Se ei ole joko tai. Monta kertaa ilmoitus siitä, mitä tehdä, on melko selvää. Mutta monien ihmisten kohdalla vaikeaa on ajankohta, milloin toimia. Kun siis tarvitsemme, me voimme saada ilmoitusta sekä siitä, mitä tehdä, että siitä, milloin tehdä se – ei pelkästään toisesta niistä.
Kysymys
Me opettajat valmistamme oppiaiheemme ja rukoilemme oppilaiden puolesta. Kuinka me tunnistamme innoituksen niitä varten, joita opetamme ja palvelemme?
Vanhin David A. Bednar
Kun valmistaudutte ja rukoilette, monta kertaa käy niin, että saa äkillisen innoituksen välähdyksen ja mieleen tulee jokin nimi tai jopa näkee tutut kasvot. Profeetta Joseph Smith puhui Hengen kuiskauksista ”äkillisinä oivalluksina”3. Kun oivallus tulee yllättäen, saatatte huomata, että olette saaneet juuri sitä, mitä tarvittiin, ja nuo tilanteet ovat aika merkittäviä.
Yksi suurimmista oivalluksen lähteistä, mitä teillä on, ovat oppilaidenne esittämät kysymykset. Minulla on monen vuoden ajan ollut eräs käytäntö vastata tuhansien nuorten ja nuorten aikuisten kysymyksiin. Koska kokouksissa on paljon osallistujia, sallin heidän usein lähettää kysymyksensä tekstiviestinä minulle hallitulla tavalla. (En ehdota, että te teette samoin.) Noiden nimettömien kysymysten lukeminen on yksi parhaimmista oppimiskokemuksista, mitä kukaan nuorten kanssa toimiva voi saada. He todellakin kysyvät asioista, jotka heitä huolettavat ja joissa he tarvitsevat apua. Mistä tiedämme, mitä sanoa tai opettaa, ennen kuin tiedämme, mitä he ajattelevat?
Kysymys
Ilmoitusta tavoitellessa meillä ei saisi olla ohjeluetteloa asioista – luetteloa siitä, mitä meidän pitäisi tehdä ja milloin. Sen pitäisi perustua enemmänkin periaatteeseen, vai kuinka? Silti meillä on Nefin, Joseph Smithin ja Joseph F. Smithin esimerkit siitä, että he lukivat pyhiä kirjoituksia, kuuntelivat profeettaa ja saivat sitten ilmoitusta. Ovatko nuo periaatteita vai onko se malli?
Vanhin David A. Bednar
Me kestitsemme itseämme Jumalan sanalla, jotta voimme kuulla ja tunnistaa Herran äänen. Kun alamme tavoitella innoitusta luettelon avulla – tee nämä asiat, ja näin tulee tapahtumaan – niin olemme vaarallisella maaperällä. Meidän täytyy turvata Herraan, olla tietoisia Hänen ajoituksestaan ja hyväksyä se – me emme vaadi ilmoitusta oman aikataulumme mukaan.
Kysymys
Kuinka voimme elää elämäämme siten, että olemme aina valmiita saamaan ilmoitusta milloin tahansa Herra on valmis vuodattamaan sitä meille?
Vanhin David A. Bednar
Ilmaus valmiita saamaan on mielestäni merkityksellinen. Meidän tulee aina elää valmiina saamaan ilmoitusta – jotta Hänen Henkensä olisi aina meidän kanssamme.4
Jotkut saattavat viedä tämän äärimmäisyyksiin, joten käytättehän tervettä järkeä.
Ajatelkaa sitä, kuinka Oliver Cowderysta tuli Joseph Smithin kirjuri. Hän oli kuullut kultalevyistä ja Joseph Smithistä ja hänellä oli halu tavata Joseph. Hän toimi tuon halun mukaan.
Herra julisti Oliverille:
”Sinä olet siunattu sen vuoksi, mitä olet tehnyt, sillä sinä olet kysynyt minulta, ja katso, niin usein kuin olet kysynyt, olet saanut opetusta minun Hengeltäni. Ellei niin olisi tapahtunut, et olisi siinä, missä olet tällä hetkellä.
Katso, sinä tiedät, että olet kysynyt minulta ja että minä valaisin sinun mielesi.”5
Seuraava virke tässä jakeessa on minusta kaikkein vaikuttavin. Oliverille annettiin innoitusta, eikä hänellä ollut aavistustakaan, että hänelle annettiin innoitusta. Hän sai ilmoitusta, eikä hänellä ollut aavistustakaan, että hän sai ilmoitusta. Oliver saa siis Josephin kautta ilmoituksen, että hänelle oli annettu innoitusta ja hän sai ilmoitusta.
”Ja nyt minä sanon sinulle tämän, jotta tietäisit, että totuuden Henki on sinut valaissut.”6
Tätä minä tarkoitan sillä, että Hänen Henkensä on aina kanssamme.
Kysymys
Sinä mainitsit, että Nefi ja hänen veljensä heittivät arpaa päättääkseen, kuka lähtisi pyytämään pronssilevyjä, ja sitten he yrittivät ostaa ne kullalla ja hopealla. Kun meidän pitää tehdä jotakin, kuinka voimme varmistua siitä, että ajoituksemme on oikea? Mistä me tiedämme, että teemme sen oikein?
Vanhin David A. Bednar
Nefi ei tehnyt virhettä, eikä hänen ajoituksensa ollut väärä. Se oli oppimiskokemus, rivi rivin päälle, käsky käskyn päälle. Häntä valmistettiin jokaisella kerralla, vaikka hän ei tiennyt edeltä käsin, mitä hänen pitäisi tehdä.7
Jos teemme parhaamme ja pyrimme olemaan omistautuneita ja innokkaita, niin me emme vaikuta muihin asiaan sopimattomalla tavalla. Taivas on vastuussa tästä työstä, ette te enkä minä. Kahdentoista apostolin koorumin jäsenenä minulla on koko ajan tehtäviä, joita en mitenkään pysty tekemään omin avuin. Kun te teette parhaanne, kykyjänne lisätään ja voimistetaan. Te ette aina tietoisesti tiedä, milloin on oikea hetki. Tehkää vain aivan parhaanne.
Presidentti Hinckley opetti usein: ”Kaikki kyllä järjestyy.” Ja minä uskoin sen mutta ajattelin silti: ”Siinä täytyy olla enemmänkin.” Mitä vanhemmaksi tulen, sitä paremmin ymmärrän, että se on ainoa vastaus. Jumala ei jätä teitä yksinänne, kun yritätte auttaa, hoivata ja palvella Hänen lapsiaan. Jos teette parhaanne toimien vanhurskaasti, kaikki kyllä järjestyy. Ja te saatte opetuksia matkan varrella.
Kysymys
Kuinka opetamme oppilaita, jotka saattavat tuntea, etteivät he pysty olemaan valmiita saamaan ilmoitusta koko ajan? Se voi tuntua heistä pelottavalta tehtävältä.
Vanhin David A. Bednar
Sen sijaan että ajattelisitte: ”Mitä aion kertoa heille?”, keskittykää siihen ”Mitä pyytäisin heiltä?” Eikä vain: ”Mitä pyytäisin heiltä?” vaan myös ”Mitä kutsuisin heidät tekemään?”
Se pelkästään, että esitämme kysymyksiä, on heille kutsu toimia. Jos oppilas vastaa, se on ilmaus uskosta Kristukseen. Usko on sekä toiminnan että voiman periaate. Kun toimimme Kristuksen opetusten mukaan, meitä siunataan Hänen voimallaan. Se, mitä useimmat meistä haluavat, on ensin voima, jotta voimme toimia. Se ei onnistu.
Tarkoituksemme ei pitäisi olla: ”Mitä kerron heille?” Sen sijaan meidän pitäisi kysyä itseltämme: ”Mitä voin kutsua heidät tekemään? Mitä sellaisia innoittavia kysymyksiä voin esittää, että jos he ovat halukkaita vastaamaan kutsuun, ne alkavat tuoda Pyhän Hengen vaikutusta heidän elämäänsä?” Esitettävät kysymykset ovat oikeasti hyvin yksinkertaisia, kuten ”Mitä juuri opit?” Vastaamalla kysymyksiin tuo henkilö kutsuu Pyhän Hengen ohjaamaan vastauksiaan. Meidän tehtävämme on tehdä noista asioista keskusteleminen turvalliseksi ja kutsua heitä toimimaan, jotta Pyhä Henki voi opettaa.
Jos rakastatte oppilaitanne ja yritätte todella tehdä sitä, mitä taivas haluaa, niin teitä ohjataan mitä yksinkertaisimmin tavoin. Kysymysten ei tarvitse olla mutkikkaita. Yritätte saada selville, mikä on oppilaiden ymmärrys asiasta, koska välitätte heistä aidosti.
Aina on oikeutettua olla huolissaan nuorista, jotka jäävät pois kirkosta. On aivan liian monia, joita ei ole kutsuttu oppimaan itse. He yksinkertaisesti luottavat siihen, mitä muut ovat heille sanoneet. ”Jos kaikki se, mitä te tai minä tiedämme Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen palautetusta evankeliumistaan, on sitä, mitä muut ihmiset meille opettavat tai kertovat, niin meidän Häntä – – koskevan todistuksemme perustus on rakennettu hiekalle.”8 Siksi me kutsumme heitä toimimaan ja oppimaan itse, ja he rakentavat sen avulla vahvemman perustuksen.
Kysymys
Eräs nuorukainen luki Mormonin kirjaa ensimmäisen kerran ja tuli siihen tulokseen, ettei hän ollut tuntenut Henkeä. Kenties hän odotti taivaasta enkeleitä julistamaan, että se on totta. Kuinka voimme auttaa tämänkaltaisessa tilanteessa?
Vanhin David A. Bednar
On monia erittäin uskollisia kirkon jäseniä, jotka tuntevat riittämättömyyttä, koska heillä ei ole ollut dramaattisia kokemuksia, joita toisinaan kuvaillaan paasto- ja todistuskokouksessa. Dramaattiset kokemukset eivät ole sääntö. Jos kunnioitatte liittojanne ja ponnistelette eteenpäin, te pärjäätte hienosti ja olette normaaleja. Saulia ei käännyttänyt valo. Alma nuorempaa ei käännyttänyt enkeli.
”Hyve kaunistakoon ajatuksiasi lakkaamatta; silloin sinun luottamuksesi vahvistuu Jumalan edessä.”9 Ei luottamus teihin vaan luottamus Heihin, että tulee tehtyä se, mihin kukaan meistä ei pysty.
Veli Chad Webb
”Se, mikä kannustaa meitä tekemään hyvää ja uskomaan Kristukseen, on Jumalasta.”10 Saatamme yllättyä huomatessamme jonakin päivänä, että ajatukset, joita luulimme omiksemme, olivatkin todellisuudessa Pyhältä Hengeltä. Kun yritämme tehdä hyvää, Pyhä Henki ohjaa ajatuksiamme ja halujamme.
Puheessaan ilmoituksesta presidentti Nelson kehotti meitä vuodattamaan sydämemme taivaalliselle Isälle, puhumaan Hänen kanssaan, olemaan rehellisiä Hänelle ja sitten kuuntelemaan. Hän pyysi meitä kirjoittamaan muistiin saamiamme vaikutelmia ja sitten toimimaan niiden mukaan. Sitten hän sanoi: ”Kun toistatte tämän prosessin päivä toisensa jälkeen, kuukausi toisensa jälkeen, vuosi toisensa jälkeen, te ’[kasvatte] ilmoituksen periaatteessa’.”11
Minä en ole saanut eniten innoitusta silloin kun olen rukoillut. Minä rukoilen, pohdin ja yritän kirjoittaa muistiin vaikutelmia, jotka tulevat. Mutta kun alan toimia, niin innoitus tulee. Oppiaiheen aikana, kun laulan kirkon laulua, kun puhun jonkun kanssa tai olen muissa tilanteissa, vastauksia rukouksiin alkaa tulla.
Vanhin David A. Bednar
Yksi varoitus: ilmoituksen keinot tai mallit voivat vaihdella ihmisten kohdalla eri puolilla maailmaa. Esimerkiksi Afrikassa ihmiset näkevät usein merkittäviä unia. On ihan tavallista, että lähetyssaarnaajat kohtaavat kadulla jonkun, joka sanoo: ”Minä näin teidät unessa, ja teillä on sanoma Jumalalta. Minä haluan kuulla, mitä kerrottavaa teillä on minulle.” Minä en näe sellaisia unia kuten jotkut uskollisista pyhistämme Afrikassa.
Me opetamme suurimmaksi osaksi oman kokemuksemme perusteella, joten meidän pitää varoa tyrkyttämästä oman kokemuksemme mallia muille. Se ei tarkoita, että heidän mallinsa on yhtään vähemmän perusteltu tai hyödyllinen. Muistakaa, että Herran Henki voi saada yhteyden ihmisen mieleen ja sydämeen monin eri tavoin.
Olkaa avoimia monenlaisille asioille, joita saattaisitte kutsua ja taivutella jonkun tekemään, jotta hän voi toimia ja oppia itse.
Kysymys
Kuinka lisäämme itseluottamustamme kykyymme ottaa vastaan henkilökohtaista ilmoitusta emmekä luota tapaan, josta olemme ehkä kuulleet tai lukeneet jonkun toisen kohdalla?
Vanhin David A. Bednar
Presidentti Joseph F. Smithin sanat ovat uskomaton apu sille, joka on aloittamassa tätä matkaa itseluottamuksen hankkimiseksi ilmoituksen vastaanottamisessa:
”Näyttäkää minulle myöhempien aikojen pyhiä, joiden täytyy saada ravinnokseen ihmeitä, merkkejä ja näkyjä pysyäkseen kestävinä kirkossa, niin näytän teille kirkon jäseniä, jotka eivät ole hyvämaineisia Jumalan edessä ja jotka kulkevat lipevillä poluilla. Me emme juurru totuuteen saamiemme ihmeellisten ilmenemisten myötä vaan olemalla nöyriä ja uskollisen kuuliaisia Jumalan käskyille ja laeille. – –
Nuorena poikana – – pyysin usein, että Herra näyttäisi minulle jonkin ihmeen, jotta saisin todistuksen. Mutta Herra pidätti minulta ihmeet ja näytti minulle totuuden, rivin rivin päälle – –, kunnes Hän sai koko olemukseni totuuden tuntoon ja kunnes epäilys ja pelko oli minusta täysin pyyhitty pois. Hänen ei tarvinnut lähettää luokseni taivaan enkeliä tätä tarkoitusta varten, eikä Hänen tarvinnut puhua ylienkelin pasuunan äänellä. Elävän Jumalan Hengen hiljaisen äänen kuiskauksin Hän antoi minulle sen todistuksen, jonka omistan.
Ja tämän periaatteen ja voiman avulla Hän antaa kaikille ihmislapsille pysyvän tiedon totuudesta, ja se saa heidät tuntemaan totuuden niin kuin Jumala sen tuntee, ja tekemään Jumalan tahdon niin kuin Kristus sen tekee. Eikä mikään määrä ihmeellisiä ilmestyksiä saisi koskaan sitä aikaan.”12
Kuka tahansa, jolla on vaikeaa, voi ottaa ensimmäiset askeleet ja tehdä sen, mitä Joseph F. Smith teki.
Jotkut kirkon jäsenet haluavat nähdä valon tiellä Damaskokseen ja uskovat vasta sitten. Todellako? Oliko Saul sellaisessa tilassa, että hän tunnistaisi hiljaisen, vienon äänen? Hän tarvitsi hengellisen herätyksen. Monet odottavat näkevänsä enkelin niin kuin Alma nuorempi. Tosiaanko? Alma ei ollut sellaisessa tilassa, että hän kuulisi hiljaisen, vienon äänen. Hän tarvitsi hengellisen herätyksen. Ja presidentti Joseph F. Smith todisti, ettei itseluottamusta tuo valo eikä enkeli. Sen tuo hiljaisen, vienon äänen tunnistaminen. Menkää siis ja toimikaa.
Jos emme pidä käskyjä, meillä ei voi olla sitä itseluottamusta eikä meillä ole Hengen kumppanuutta. On nuoria, joiden pitää tehdä parannus, ja on nuoria, jotka ovat niin ankaria itselleen, etteivät koskaan usko olevansa riittävän hyviä. Ei tarvitse olla täydellinen. Pitää vain tehdä vilpittömästi parannusta, olla hyvä, tehdä parhaansa ja ponnistella eteenpäin.
Kysymys
Olet puhunut ja kirjoittanut paljon oppilaskeskeisyydestä ja keskittymisestä oppilaiden edistymiseen. Mitä vielä haluaisit opettaa meille Pyhän Hengen kutsumisesta tähän tapahtumaketjuun?
Vanhin David A. Bednar
”Nimittäkää keskuuteenne opettaja, älköötkä kaikki puhuko samanaikaisesti; vaan yksi puhukoon kerrallaan ja kaikki kuunnelkoot hänen sanojaan, niin että kun kaikki ovat puhuneet, kaikki olisivat rakentuneet kaikkien sanoista ja jotta jokaisella olisi yhtäläinen oikeus.”13 Me emme ole opettajia, vaan Pyhä Henki on. Tämä jae on kehotus nimittää Pyhä Henki opettajaksi. Ja ”malli” – mutta ei ainoa malli – on antaa yhden puhua kerrallaan ja kaikkien kuunnella, mitä hän sanoo. Se kuulostaa hyvin yksinkertaiselta, ja se saattaa jopa näyttää helpolta.
Jos ihmiset tuntevat olevansa turvassa, he voivat pukea sanoiksi joitakin kysymyksiään ja asioita, joista he ovat epävarmoja. He eivät niinkään opi muilta ihmisiltä huoneessa, vaan se, mitä joku sanoo, voi sallia Pyhän Hengen opettaa heitä yksilöllisesti. He osallistuvat yhdessä uskon ilmaisemiseen Herraan Jeesukseen Kristukseen, kun jokainen siinä tilanteessa pyytää, etsii ja kolkuttaa. Ja tuohon yksilölliseen ja yhteiseen uskon osoittamiseen me heitä kutsumme. Sana nimittää ei tarkoita määrätä. Me emme voi määrätä Pyhää Henkeä olemaan opettaja, mutta me voimme kutsua ja pyrkiä saamaan Pyhän Hengen olemaan opettaja.
Eräässä lähetyssaarnaajien kokouksessa olimme keskustelleet monista aiheista, ja kysyin lähetyssaarnaajilta: ”Mitä sellaista kuulette, mitä ei ole sanottu?” Eräs 18-vuotias lähetyssaarnaaja, joka oli ollut kentällä neljä viikkoa, vastasi: ”Vanhin Bednar, jos kuulen vastauksen sinun äänelläsi tai jonkun toisen lähetyssaarnaajan äänellä, niin se on sanoma jokaiselle. Jos tunnen sen sydämessäni tai ajatuksena mielessäni, se on Jumalalta, ja se on pelkästään minulle.” Eikö tuo vastaus olekin huikaiseva? Kuinka kauan veisi luennoida jollekulle tai luoda jonkinlainen roolileikki tai muu kokemus, jossa 18-vuotias voisi saada sellaisen hengellisen oivalluksen?
Niinpä oppilaiden kutsuminen toimimaan – osoittamaan uskoaan – auttaa pyrkimyksessä saada Pyhä Henki opettamaan heitä yksilöllisesti ja jokaista yhteisesti.
On hyvin tärkeää olla oppilaskeskeinen ja kutsua Pyhä Henki olemaan opettaja. Meillä on tehtävä hoidettavana. Me teemme kutsumisen, taivuttelemisen ja ohjaamisen, mutta sitten Pyhä Henki johtaa asioita merkittävällä tavalla.
Kysymys
Eräs nuori nainen kysyi minulta, muistinko opettaneeni hänelle tietyn periaatteen. Hän sanoi, että se muutti hänen elämänsä ainiaaksi. Muistin tilanteen enkä opettanut hänelle sitä lainkaan. Hän ei itse asiassa ymmärtänyt sitä seikkaa, jota yritin opettaa. Hän sai opetusta Hengeltä. Kuinka autamme oppilaita oivaltamaan, että he saavat ilmoitusta, jotta heillä voi olla itsevarmuutta tavoitella sitä enemmän itse?
Vanhin David A. Bednar
Mitä voisit kutsua hänet tekemään, jotta hänellä olisi silmät nähdä sellaista, mitä hän ei ole nähnyt aiemmin?
Pyhä Henki palauttaa mieleemme kaiken.14 Hänellä oli merkittävä kokemus, kun hän kuuli jotakin, mitä selvästikään ei ollut sanottu. Auta häntä huomaamaan se. Pyydä häntä ajattelemaan kokemustaan ja löytämään yksi tai useampi samankaltainen tapaus. Auta häntä löytämään malli noista muutamasta asiasta, jotka ovat tapahtuneet, ja löytämään se, mikä sai aikaan tuon hengellisen oivalluksen.
Nuoremme ovat todella erilaisia, ja heillä on kaikenlaisia haasteita ja ongelmia. Mutta meidän pitäisi odottaa heidän olevan sellaisia kuin sanomme heidän olevan. Ja meidän tulee kutsua heidät toimimaan. Ja te kaikki tulette hämmästymään siitä, mitä he keksivät. Ajatelkaa ensin, mitä kutsutte heitä tekemään, jotta he voivat oppia sen, mitä heidän pitää oppia.
Kysymys
Voitko auttaa meitä ymmärtämään tai kenties oppimaan, kuinka kuunnella ja tarkkailla paremmin?
Vanhin David A. Bednar
Suosittelisin, että hankitte edullisen paperikantisen Mormonin kirjan ja luette sen alusta loppuun etsien jokaisen kohdan, jossa on ”silmät nähdä ja korvat kuulla” tai vastaava ilmaus. Ja etsikää ne myös Opista ja liitoista ja Uudesta testamentista. Syventykää pyhiin kirjoituksiin toimijana – pyytäen, etsien ja kolkuttaen – ja kysykää: ”Kuinka näen sen, mitä en yleensä näe? Kuinka kuulen sen, mitä en yleensä kuule?” Kun syvennytte pyhiin kirjoituksiin nuo kysymykset mielessänne, Pyhä Henki kouluttaa teitä ja antaa vastauksia kysymyksiinne. Minä en voi antaa niitä teille. Pyhä Henki opettaa teitä yksilöllisesti, yksityisesti ja henkilökohtaisesti siinä, mikä on teidän vastauksenne.
Saanen kertoa esimerkin. Vaimoni Susan on aina ollut uskomattoman uskollinen kotikäyntiopettaja. Kun muutos palvelutyöhön tehtiin ja presidentti Nelson pyysi palvelemaan ”korkeammalla ja pyhemmällä tavalla”15, Susan kuunteli ja halusi saada selville, mitä se tarkoitti. Pohdittuaan ja rukoiltuaan hän päätyi yllättävään johtopäätökseen – kysyä sisarilta, joita hän palveli: ”Mitä korkeampi ja pyhempi tapa tarkoittaa sinulle palvelutyössämme?”
Se oli yksinkertaisin ja ilmeisin kysymys, minkä voi esittää, mutta hänen sisartensa vastaukset olivat hämmästyttäviä. Yksi sisar pyysi päästä yhdessä temppeliin. Toinen sisar pyysi, että he lukisivat yleiskonferenssipuheen ja sitten kokoontuisivat lounaalle keskustelemaan siitä, mitä olivat oppineet. Susan mietti, oliko hän tehnyt jotakin väärin aiemmin. Hän ei ollut tehnyt mitään väärin. Korkeampi ja pyhempi – silmät avautuivat näkemään tapoja, joita ei oltu nähty aiemmin.
Kysymys
Kertoisitko jäljellä olevina muutamina minuutteina, mitä vielä haluat sanoa, ja todistaisitko sitten?
Vanhin David A. Bednar
Minä rakastan teitä. Rakastan sitä, keitä te olette ja millaisiksi pyritte tulemaan. Rakastan sitä, mitä te teette. Me kaikki voimme toimia paremmin, mutta sanon: ”Kiitos.” Sanon kiitos ensimmäisen presidenttikunnan, kahdentoista koorumin ja kirkon kouluneuvottelukunnan puolesta.
Se, että elämme maan päällä tämän aikojen täyttymisen taloudenhoitokauden aikana, on elinikäinen siunaus. Monia vuosia sitten presidentti Gordon B. Hinckley sanoi toistuvasti minulle: ”David, tämä on suurenmoisinta aikaa palautetun kirkon historiassa.” Ja hän oli ehdottomasti oikeassa.
Ajatelkaa sitä, mitä meillä on siunaus nähdä. Miettikää, että tänä vuonna vietämme ensimmäisen näyn 200-vuotispäivää. Temppeleistä on ilmoitettu Papua-Uudessa-Guineassa ja Phnom Penhissä Kambodžassa. Meillä on lähetyssaarnaajia entisessä Neuvostoliitossa ja aiemmin kommunistisissa maissa ja temppeli Ukrainassa. Tämä on suurenmoisinta aikaa palautetun kirkon historiassa.
Meillä on erityinen vastuu tänä aikana. Jos meidät on säästetty tätä aikaa varten, se johtuu siitä, että meillä on paljon tekemistä, ja meillä on tehtävä auttaa nousevaa sukupolvea olemaan valmiita. Tämä on suurenmoisinta aikaa palautetun kirkon historiassa – suurimman vastustuksen ja suurimpien mahdollisuuksien aikaa. Yhdessä tänä päivänä meillä on tämä tilaisuus palvella, lausua todistus, auttaa ja pitää huolta muista.
Rukoilen, että Pyhä Henki täyttää kuilun lausumieni sanojen ja sen välillä, mitä haluan ilmaista. Todistan, että Isä ja Poika todella ilmestyivät Joseph Smithille 200 vuotta sitten. Todistan, että Isä on meidän Isämme, ja Hän on onnensuunnitelman laatija. Minä tiedän ja todistan, että Jeesus Kristus on iankaikkisen Isän ainosyntyinen Poika. Todistan, että Hän elää. Hän on noussut kuolleista. Hauta on tyhjä. ”Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista.”16
Todistan, että profeetta Joseph Smithin välityksellä pappeuden valtuus ja pappeuden avaimet on palautettu maan päälle ja että Isän ja Pojan ilmestyminen aloitti evankeliumin palautuksen. Todistan siitä, että palautus on jatkuvaa.
Lausun tämän todistuksen ja ilmaisen rakkauteni teitä kohtaan Herran Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.