Jumalan lähettämiä opettajia
Ilta vanhin M. Russell Ballardin seurassa
Puhe kirkon koululaitoksen opettajille • 26. helmikuuta 2016 • Suolajärven tabernaakkeli
Rakkaat veljeni ja sisareni, olen kiitollinen siitä, että saan olla kanssanne tänä iltana. Haluan ilmaista erityistä kiitollisuutta kaikille opettajille ja heidän puolisoilleen ja kaikille, jotka tukevat niitä, jotka opettavat. Vävyni on aamuseminaarin opettaja, ja siten tiedän siitä uhrauksesta ja omistautumisesta, jota aamuseminaarin opettamiseksi vaaditaan, ja olen nähnyt, millainen vaikutus kokoaikaisilla opettajilla on nousevaan sukupolveen, mukaan lukien lastenlapsiini. Jumala siunatkoon teitä kaikkia sen ansiosta, mitä teette.
Viime elokuussa puhuin teille siitä, että meidän on kohottava meille annettujen suurien vastuiden tasolle. Meidän on koulutettava nousevaa sukupolvea syvällisemmin ja voimallisemmin kuin olemme kouluttaneet koskaan aikaisemmin. Ja se merkitsee sitä, että meidän kaikkien on oltava parempia ja toimittava paremmin kuin olemme koskaan aiemmin toimineet.
Kun olen ajatellut tätä Herran antamaa tehtävää sekä mahdollisuutta lausua muutama sana tänä iltana, mieleeni on tullut kertomus Nikodemoksen vierailusta Vapahtajan luona yöllä, kuten siitä on kerrottu Johanneksen evankeliumin kolmannessa luvussa. Nikodemos sanoi: ”Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan.”1
Tässä lausumassa julistettiin paitsi se, kuka Jeesus on – Jumalan lähettämä opettaja – myös se, mitä Jumalan lähettämät opettajat tekevät: he tekevät tunnustekoja eli ihmeitä niiden elämässä, joita he opettavat, koska Jumala on heidän kanssaan.
Tunnen oikein hyvin erään sellaisen opettajan. Haluan tänä iltana kertoa teille hänestä vertauksen. Sen nimi on ”Vertaus lastenhuoneen ohjaajasta”.
Eräs tietty sisar kutsuttiin seurakunnassaan lastenhuoneen ohjaajaksi. Hän oli saanut hyvän koulutuksen yliopistossa, ja hänellä oli monia ideoita toiminnoista ja askarteluista, joita lapset voisivat tehdä. Hän päätti tehdä lastenhuoneesta malliluokan.
Monen viikon jälkeen tämä sisar oli lannistunut. Lastenhuone oli taakka. Lasten kohtaaminen pelotti häntä. Joka viikko hänen suunnitelmistaan huolimatta lapset metelöivät ja itkivät eivätkä piitanneet hänestä. Mikään, mitä hän kokeili, ei toiminut. Joka viikko hän tuli kotiin silmät kyynelissä.
Turhautuneena hän huudahti: ”Olen tehnyt parhaani! Mitä vielä voin tehdä?”
Hänen mieleensä tuli ajatus: Kysy taivaalliselta Isältä, mitä sinun pitää tehdä. Kyyneliään kuivaten hän polvistui rukoukseen. Hän kertoi rukouksessa lastenhuoneesta, toiveistaan, turhautumisestaan ja pettymyksestään. Hän rukoili Isältä apua ja johdatusta.
Taivaallinen Isä vastasi tämän sisaren rukoukseen. Hän sai voimakkaan vaikutelman: Sinun oppiaihesuunnitelmissasi on kyse sinusta. Keskity sen sijaan lapsiin. Opi tuntemaan heidät ja rakastamaan heitä.
Se oli hyvä neuvo, hyvä sanoma mutta vaikea kuultavaksi. Tämä sisar tiesi, että hänen oli tehtävä parannus. Hän tarvitsi uuden asenteen ja uudenlaisen suhtautumisen lastenhuoneeseen. Hän rukoili ja tutki pyhiä kirjoituksia saadakseen innoitusta.
Kun tämä opettaja meni seuraavana sunnuntaina lastenhuoneeseen, hänellä ei ollut lainkaan pelon tunteita. Hän luotti Herraan. Hän otti lapset ovella vastaan, polvistui heidän tasolleen ja tervehti heitä nimeltä. Hän jutteli heidän kanssaan heidän perheestään, heidän lempiruoastaan ja paljon muustakin. Hän piti laulutuokion ja luki heille kertomuksia. Jotkut lapsista itkivät ja melskasivat, mutta sillä viikolla lastenhuoneessa oli erilainen tunnelma. Ja kun lastenhuone päättyi, sisar oli uupunut mutta häntä ei itkettänyt.
Vähitellen kun tämä hyvä sisar oppi tuntemaan lapset paremmin, hänen tunteensa heitä kohtaan muuttuivat. Lastenhuoneen ohjaaja odotti innolla sunnuntaipäiviä. Hän oli innostunut ja onnellinen saadessaan olla lastenhuoneensa lasten kanssa. Hän rakasti heitä.
Ja… hän sai innoitusta. Yhtenä sunnuntaina hän toi lastenhuoneeseen kameran ja otti kuvan jokaisesta lapsesta. Hän valmisti kuvataulun, kiinnitti tauluun jokaisen lapsen kuvan ja toi taulun lastenhuoneeseen joka viikko. Lapsista oli hauskaa nähdä itsensä taulussa. He tunsivat itsensä paitsi tärkeiksi myös rakastetuiksi.
Jonkin ajan kuluttua lastenhuoneen ohjaaja käytti toiminta- ja projekti-ideoitaan lasten opettamisessa. Lapset rakastivat niitä. Itse asiassa lapset rakastivat lastenhuonetta niin paljon, että sakramenttikokouksen jälkeen he aina juoksivat lastenhuoneeseen. Lapsista oli hauskaa olla lastenhuoneessa. He rakastivat lastenhuoneen ohjaajaa, ja hän rakasti heitä.
Tästä vertauksesta voi oppia monia periaatteita. Tärkein niistä on usko taivaalliseen Isään ja Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. Juuri opettajan usko sai hänet polvistumaan rukoukseen, usko motivoi häntä tekemään parannuksen ja usko sai hänet kulkemaan eteenpäin, vaikkei hän tiennyt tarkalleen, mitä tekisi. Usko on ensimmäinen periaate.
Toinen periaate on toivo. Lastenhuoneessa oleminen voi olla pienille lapsille vaikeaa. Heitä saattaa pelottaa, he saattavat tuntea itsensä yksinäisiksi tai jopa hylätyiksi. He saattavat miettiä, pääseekö sieltä pois. Lastenhuoneen ohjaajasta oli tuntunut samalta, mutta hän oli selviytynyt niistä tunteista ja hän tiesi, että toivo on Kristuksessa. Hänen tuntemansa toivo oli ”eloisaa”, ”kirkasta” ja ”loistavaa”, ja lapset tunsivat sen.
Kolmas periaate on nöyryys. Ylpeys ja lihan käsivarteen luottaminen on opettajan tehtävään liittyvä vaara. Nöyryys – opinhalu – on suurenmoinen lääke ylpeyteen. Lastenhuoneen ohjaaja toimi uskossa Kristukseen, ja hän nöyrtyi taivaallisen Isänsä edessä. Taivaallinen Isä valisti tätä sisarta ja siunasi häntä viisaudella Pyhän Hengen voiman välityksellä.
Neljäs periaate on rakkaus – Kristuksen puhdas rakkaus. Alussa lapsia ei ollut helppo rakastaa. Mutta lastenhuoneen ohjaaja uskoi Kristukseen, ja hän kulki nöyrästi eteenpäin tuntien toivoa Kristuksessa osatakseen rakastaa niitä lapsia. Jumala siunasi häntä Kristuksen puhtaalla rakkaudella, ja lapset tunsivat sen. Itse asiassa lastenhuoneen ohjaaja loi näihin lapsiin rakkauden siteet. Näistä siteistä tuli hengellinen kanava, jonka kautta oppiminen, kannustaminen ja toivo saattoivat virrata.
Veljet ja sisaret, rukoilen meille Jumalan siunauksia, jotta me kaikki – opetimmepa me missä tahansa – voimme toimia näiden uskon, toivon, nöyryyden ja rakkauden periaatteiden pohjalta osoittaen vieläkin suurempaa uutteruutta, rohkeutta ja kärsivällisyyttä kuin koskaan aiemmin. Tiedän, että jos teemme näin, niin Jumalan armo on meidän kanssamme ja meistä todellakin tulee Jumalan lähettämiä opettajia, jotka tekevät ihmeitä oppilaidemme elämässä. Todistan siitä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.
© 2016 Intellectual Reserve, Inc. Kaikki oikeudet pidätetään. Hyväksytty englanniksi: 12/15. Hyväksytty käännettäväksi: 12/15. Alkuperäisjulkaisun nimi: ”Teachers Come from God.” Finnish. PD60001102 130