Kirkon koululaitoksen opettajien mahdollisuudet ja vastuut 2000-luvulla

Vanhin M. Russell Ballard

kahdentoista apostolin koorumista

Ilta vanhin M. Russell Ballardin seurassa

Puhe kirkon koululaitoksen opettajille • 26. helmikuuta 2016 • Suolajärven tabernaakkeli

Rakkaat veljeni ja sisareni, kiitos teille erityisistä ponnisteluistanne nuorten kirkon jäsentemme elämän siunaamiseksi.

Tarkastelin hiljattain uutta kirjaa By Study and Also By Faith: One Hundred Years of Seminaries and Institutes of Religion [Tutkimalla sekä uskon kautta: Sata vuotta seminaareja ja uskontoinstituutteja]. Se on merkittävä kertomus! Kun selasin sitä läpi, panin merkille, millainen rooli isoisäni isällä Joseph F. Smithillä ja isoisälläni Melvin J. Ballardilla oli kirkon koululaitoksen perustamisessa ja laajenemisessa.

Tänään minä palvelen siinä, missä he kerran palvelivat, työskennellessäni itse teidän kanssanne. Vuodesta 1985 alkaen minulla on ollut etuoikeus palvella 14 vuotta kouluneuvottelukunnassa. Niistä 7 vuotta toimin johtajistokomiteassa, ja niistä lähes 4 vuotta palvelin komitean puheenjohtajana.

Sinä aikana, kun olen palvellut neuvottelukunnassa, olen oppinut arvostamaan suuresti kirkon koululaitosta. Tänä iltana puhun tämän kirkon kaikkien vanhempien, isovanhempien ja myös isoisovanhempien puolesta, kun kiitän teitä opettajia ja johtajia sekä teidän perheitänne uskollisesta palvelustanne. Se, mitä kirkon koululaitos on saavuttanut viimeisten sadan vuoden aikana, on hämmästyttävää. Olen kuitenkin kiinnostuneempi tulevista sadasta vuodesta ja siitä, kuinka te voitte auttaa oppilaitanne kohtaamaan 2000-luvun jatkuvasti muuttuvat haasteet.

Eräässä johtaville auktoriteeteille tarkoitetussa koulutuskokouksessa presidentti Gordon B. Hinckleyn opetus käsitteli sitä, kuinka tulee ”pitää oppi puhtaana ja kirkko oikeassa suunnassa”. Hän sanoi: ”Emme voi olla liian varovaisia. Meidän täytyy varoa, ettemme joudu pois [oikeasta suunnasta]. Pyrkiessämme olemaan omaperäisiä ja tuoreita ja erilaisia me saatamme opettaa asioita, jotka eivät ole täysin sopusoinnussa tämän Jeesuksen Kristuksen palautetun kirkon perusoppien kanssa. – – Meidän olisi paras olla valppaampia. – – Meidän täytyy olla vartijoina tornissa.”¹

Kun kirkon koulutus kulkee eteenpäin 2000-luvulla, teidän jokaisen tulee miettiä, mitä mahdollisia muutoksia teidän tulee tehdä siinä, kuinka valmistaudutte opettamaan, kuinka opetatte ja mitä opetatte, jos aiotte rakentaa horjumattoman uskon kallisarvoisten nuortemme elämässä.

Ohi ovat ne ajat, jolloin oppilas esitti vilpittömän kysymyksen ja opettaja vastasi: ”Älä kanna siitä huolta!” Ohi ovat ne ajat, jolloin oppilas nosti esiin vilpittömän huolenaiheen ja vastauksena opettaja lausui todistuksensa tarkoituksenaan vältellä aihetta. Ohi ovat ne ajat, jolloin oppilaita suojeltiin niiltä, jotka hyökkäsivät kirkkoa vastaan. Onneksi Herra on antanut tämän ajankohtaisen ja ajattoman neuvon teille opettajille: ”Ja koska kaikilla ei ole uskoa, etsikää uutterasti ja opettakaa toisillenne viisauden sanoja; niin, etsikää parhaista kirjoista viisauden sanoja; etsikää oppia vieläpä tutkimalla sekä uskon kautta.”²

Tämä soveltuu erityisen hyvin tähän päivään, koska kaikilla oppilaillanne ei ole riittävää uskoa kohdata edessä olevia haasteita ja koska monet heistä ovat internetin välityksellä jo altistuneet yhä maallistuneemman maailman syövyttäville voimille – maailman, joka suhtautuu vihamielisesti uskoon, perheeseen ja evankeliumin periaatteisiin. Internet laajentaa vaikutusalaansa kautta maailman miltei joka kotiin sekä oppilaidenne sormenpäihin ja mieleen.

Te voitte auttaa oppilaita opettamalla heille, mitä tarkoittaa se, että oppimisessa yhdistää tutkimisen ja uskon. Opettakaa heitä havainnollistamalla oppitunneilla tätä taitoa ja menetelmää.

Presidentti Harold B. Lee on huomauttanut:

”Haluamme muistuttaa teille, että tiedon hankkiminen uskon avulla ei ole mikään helppo tapa oppia. Se vaatii ankaraa ponnistelua ja jatkuvaa yrittämistä uskon avulla. – –

Sanalla sanoen uskon avulla oppiminen ei luonnistu laiskalta ihmiseltä. Joku on itse asiassa sanonut, että sellainen prosessi vaatii koko sielun taivuttamista, ihmismielen syvimpien osien käyttöön saamista ja sen liittämistä Jumalan yhteyteen – on muodostettava oikea yhteys. Vasta sitten voidaan saada ’tietoa uskon avulla’.”³

Uskon avulla saatu tieto synnyttää puhtaan todistuksen, ja puhtaalla todistuksella on voima muuttaa ihmisten elämää, kuten havainnollistetaan näissä kolmessa lyhyessä kertomuksessa.

Ensimmäiseksi, Phoebe Carter lähti 1830-luvulla kotoaan Mainesta kokoontuakseen pyhien kanssa Ohioon. Hän muisteli: ”Ystäväni hämmästelivät valitsemaani tietä, ja niin tein minäkin, mutta jokin sisimmässäni pakotti minua eteenpäin. Äitini murhe kotoa lähtemisestäni oli miltei enemmän kuin saatoin kestää, ja ellei sisimmässäni olisi ollut henkeä, olisin lopulta horjunut.”⁴

Phoebe seurasi profeettaa ja kokoontui pyhien kanssa Ohioon ja lopulta Utahiin, missä hän kuoli uskollisena myöhempien aikojen pyhänä ja kirkon presidentin, Wilford Woodruffin, tasavertaisena kumppanina ja vaimona.

Tämä seuraava kertomus on Marion G. Romneyn elämäkerrasta.

Opiskellessaan collegessa Marion oli päättänyt, ettei hän voisi palvella lähetystyössä perheensä taloudellisen tilanteen vuoksi. Kerran hän kuuli vanhin Melvin J. Ballardin puhuvan. Elämäkerrassa kerrotaan: ”Vähänpä [Marion] tiesi siitä, että pian yhtenä hyvin lyhyenä hetkenä hänen elämänsä suunta muuttuisi täysin.”

Kertomus jatkuu: ”[Marionin isä] oli opettanut lapsilleen – –, että ihminen, joka elää Hengen innoituksen alaisena, eroaa ihmisestä, joka ei elä Hengen innoituksen alaisena, yhtä paljon kuin kasvava puu eroaa kuolleesta kannosta. Ensimmäistä kertaa Marion – – ymmärsi täysin, millaista oli olla innoituksen vaikutuksen alaisena. Läpitunkeva, kihelmöivä tunne täytti hänen sielunsa. Hän – – ei ollut koskaan ollut yhtä liikuttunut kuin nyt, kun hän kuunteli tämän uusimman apostolin sanoja. – –

Nuori Marion – – sävähti. Apostolin kasvojen hohde ja hänen todistuksensa vilpittömyys täyttivät Marionin vastustamattomalla halulla lähteä lähetystyöhön. – – Hän tiesi, että hänen täytyi lykätä suunnitelmiaan jatkaa opintojaan.”⁵

Pian Marion oli matkalla Australiaan, missä hän palveli uskollisesti. Myöhemmin hänestä tuli voimallinen apostoli ja ensimmäisen presidenttikunnan jäsen.

Viimeisen kertomuksen on kertonut presidentti Boyd K. Packer siitä vaikutuksesta, joka eräällä iäkkäällä opettajalla oli William E. Berrettiin. Opettajalla, joka oli Norjasta tullut käännynnäinen, oli puutteelliset englannin kielen taidot. Opettajan puutteista huolimatta presidentti Packer kuitenkin muisteli kuulleensa ”veli Berrettin todistavan useammassa kuin yhdessä tilaisuudessa: ’Me saatoimme lämmitellä käsiämme hänen uskonsa tulen loimussa.’”⁶

Myöhemmin Williamista tuli seminaarien, instituuttien ja kirkon oppilaitosten johtaja.

Phoeben, Marionin ja Williamin kohdalla puhtaan todistuksen kuuleminen muodostui sysäykseksi, joka muutti heidän elämänsä ikiajoiksi. Samoin voi olla teidän oppilaidenne kohdalla. Kun ottaa huomioon nykypäivän maailman realiteetit, puhdas todistus ei kenties kuitenkaan aina riitä. Phoebe, Marion ja William olivat puhtaita ja tahrattomia, ja he olivat vapaita pornografiasta ja maailmallisuudesta, kun he istuivat innoitettujen lähetyssaarnaajien, opettajien ja johtajien jalkojen juuressa. Henki juurtui helposti heidän pehmeään ja puhtaaseen sydämeensä.

Nykyään tarina on aivan toisenlainen, koska pornografia ja maailmallisuus ovat jo saastuttaneet joitakuita oppilaistanne, ennen kuin he edes tulevat luokkaanne.

Vielä sukupolvi sitten kirkkomme historiaa, oppia ja käytäntöjä koskeva tieto, joka nuorillamme oli käytettävissään, rajoittui lähinnä kirkon painamaan aineistoon. Harvat oppilaat joutuivat tekemisiin vaihtoehtoisten tulkintojen kanssa. Nuoremme elivät enimmäkseen suojattua elämää.

Sen ajan opetusohjelmamme, vaikkakin hyvää tarkoittava, ei valmistanut oppilaita nykypäivää varten – aikaan, jolloin oppilailla on välitön pääsy käytännöllisesti katsoen kaikkeen, mikä koskee kirkkoa kaikista mahdollisista näkökulmista. Nykyään se, mitä he näkevät mobiililaitteiltaan, on todennäköisesti yhtä paljon uskoa koettelevaa kuin uskoa edistävääkin. Monet nuoristamme ovat perehtyneempiä Googleen kuin he ovat evankeliumiin, herkempiä internetille kuin innoitukselle sekä käyttävät enemmän Facebookia kuin uskoa.

Näiden haasteiden valossa kouluneuvottelukunta on hiljattain hyväksynyt seminaariin hankkeen nimeltä Oppien hallinta. Tämä uusi hanke, joka rakentuu sen pohjalle, mitä on jo tehty pyhien kirjoitusten hallinnan hyväksi, keskittyy rakentamaan ja vahvistamaan oppilaidemme uskoa Jeesukseen Kristukseen sekä lujittamaan heitä kyvyllä entistä paremmin elää evankeliumin mukaan ja toteuttaa sitä elämässään. Kun he ammentavat tietoa pyhistä kirjoituksista ja profeettojen sanoista, he oppivat toimimaan uskossa Kristukseen saadakseen hengellistä tietoa ja ymmärrystä Hänen evankeliumistaan. Ja he saavat mahdollisuuksia oppia soveltamaan Kristuksen oppia ja evankeliumin periaatteita niihin kysymyksiin ja haasteisiin, joita he kuulevat ja näkevät joka päivä ikätoveriensa keskuudessa ja sosiaalisessa mediassa.

Tämä hanke on innoitettu ja ajankohtainen. Sillä tulee olemaan ihmeellinen vaikutus nuoriimme. Oppien hallinnan sekä kirkon koululaitoksen kaikkien muidenkin opiskeluohjelmien menestys riippuu merkittävässä määrin teistä.

Mitkä ovat teidän mahdollisuutenne ja vastuunne kirkon koululaitoksen opettajina näiden haasteiden edessä 2000-luvulla? Tietenkin teidän täytyy rakastaa Herraa, Hänen kirkkoaan ja oppilaitanne. Teidän täytyy myös lausua puhdas todistus vilpittömästi ja usein. Lisäksi – enemmän kuin minään muuna aikana kirkkomme historiassa – oppilaitanne täytyy siunata myös siten, että he saavat opetusta opillisesta tai historiallisesta sisällöstä ja taustasta tutkimalla ja uskon kautta sekä kuulemalla puhtaan todistuksen, jotta he voivat kokea kypsän ja kestävän kääntymyksen evankeliumiin sekä sitoutua loppuiäkseen Jeesukseen Kristukseen. Kypsä ja kestävä kääntymys tarkoittaa sitä, että he ”pysyvät veneessä ja pitelevät kiinni” läpi koko oman elämänsä.⁷

Jotta te ymmärtäisitte pyhien kirjoitusten ja kirkkomme historian opillisen ja historiallisen sisällön ja taustan, teidän täytyy tutkia ”parhaista kirjoista”, kuten Herra on käskenyt. ”Parhaita kirjoja” ovat pyhät kirjoitukset, nykyajan profeettojen ja apostolien opetukset sekä kirkkomme parhaat tutkimustiedot, mitä on saatavilla. Kun pyritte uutterasti oppimaan tutkimalla ja uskon kautta, te osaatte auttaa oppilaitanne oppimaan ne taidot ja asenteet, joita he tarvitsevat pystyäkseen erottamaan toisistaan luotettavan tiedon, joka kohottaa heitä, ja ne oppeja, historiaa ja käytäntöjä koskevat puolitotuudet ja väärät tulkinnat, jotka painavat heitä alas.

Opettakaa heille, mitä haasteita he kohtaavat laskiessaan sen varaan, että internet vastaa iankaikkisesti merkittäviin kysymyksiin. Muistuttakaa heille, ettei Jaakob sanonut: ”Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, etsiköön sitä Googlesta!”⁸

Viisaat ihmiset eivät turvaudu internetiin saadakseen diagnoosin ja hoitoa emotionaalisissa, mielenterveydellisissä ja terveydellisissä haasteissa – varsinkaan jos on kyse haasteista, jotka uhkaavat henkeä. Sen sijaan he etsivät lääketieteen ammattilaisia, jotka ovat saaneet koulutuksen ja valtuutuksen tunnustetuilta lääketieteen ja valtion viranomaisilta. Silloinkin viisaat hakevat vielä toisen lausunnon.

Jos tämä on viisas menettelytapa vastauksen löytämiseksi emotionaalisissa, mielenterveydellisissä ja terveydellisissä kysymyksissä, niin se on sitäkin viisaampaa, kun kyse on iankaikkisesta elämästä. Kun jokin asia on mahdollisena uhkana hengelliselle elämällemme, kallisarvoisille perhesuhteillemme ja jäsenyydellemme valtakunnassa, meidän tulee pyytää apua harkitsevilta ja uskollisilta kirkon johtajilta. Ja tarvittaessa meidän tulee pyytää apua niiltä, joilla on asianmukainen akateeminen koulutus, kokemus ja asiantuntemus.

Juuri näin minä teen, kun tarvitsen apua omiin kysymyksiini enkä löydä vastausta itse. Pyydän apua veljiltäni kahdentoista koorumissa ja muilta, joilla on asiantuntemusta kirkon historiasta ja kirkon opista.

Oppilaidenne perheiden ohella teidän tulee ensimmäisten joukossa esitellä virallisia lähteitä aiheista, jotka saattavat olla vähemmän tunnettuja tai kiistanalaisia, jotta oppilaanne arvioivat kaikkea myöhemmin kuulemaansa tai lukemaansa sitä vasten, mitä te olette jo opettaneet heille.

Tiedätte, että me annamme rokottaa kallisarvoiset lähetyssaarnaajamme, ennen kuin lähetämme heidät lähetyskentälle, jotta he ovat suojassa taudeilta, jotka voivat olla heille vahingollisia tai jopa hengenvaarallisia. Samaan tapaan, ennen kuin lähetätte oppilaanne maailmaan, pyydän teitä rokottamaan heidät antamalla heille uskollisen, syvällisen ja täsmällisen tulkinnan evankeliumin opista, pyhistä kirjoituksista, kirkkomme historiasta ja niistä aiheista, jotka toisinaan ymmärretään väärin.

Mainitsen muutamia näistä aiheista, jotka ovat vähemmän tunnettuja tai kiistanalaisia: moniavioisuus, näkijänkivet, ensimmäistä näkyä koskevat erilaiset kertomukset, Mormonin kirjan tai Abrahamin kirjan kääntämisprosessi, sukupuoleen liittyvät kysymykset, etninen tausta ja pappeus tai taivaallinen äiti.

Pyrkimykset nuortemme rokottamiseksi lankeavat usein teidän harteillenne kirkon koululaitoksen opettajina. Nämä ajatukset mielessä varatkaa aikaa siihen, että mietitte mahdollisuuksianne ja vastuitanne.

Kirkon johtajat nykyään ovat täysin tietoisia rajattomasta tiedonsaannista, ja teemme ainutlaatuisia ponnisteluja tarjotaksemme täsmällistä taustaa ja ymmärrystä palautuksen opetuksista. Erinomainen esimerkki tästä pyrkimyksestä on lds.org-sivustolla julkaistut 11 evankeliumiaiheista tutkielmaa, jotka tarjoavat tasapainoisen ja luotettavan tulkinnan kiistanalaisten ja kirkkoon liittyvien vähemmän tunnettujen aiheiden tosiasioista.

On tärkeää, että tunnette näiden tutkielmien sisällön kuin omat taskunne. Jos teillä on niitä koskevia kysymyksiä, pyydän teitä kysymään joltakulta, joka on perehtynyt näihin aiheisiin ja ymmärtää niitä. Toisin sanoen, ”etsikää oppia vieläpä tutkimalla sekä uskon kautta”, kun pyritte perehtymään näiden tutkielmien sisältöön.

Teidän tulee myös tutustua Joseph Smith Papers -verkkosivustoon ja kirkon historiaa käsittelevään osuuteen lds.org-sivustolla sekä muuhun aineistoon, jota kirkkomme uskolliset tieteen asiantuntijat ovat laatineet.

Pyrkimys evankeliumin läpinäkyvyyteen sekä hengelliseen rokottamiseen opin ja historian syvällisen tutkimisen kautta yhdessä palavan todistuksen kanssa on paras lääke, mikä meillä on auttaaksemme oppilaita välttämään ja/tai käsittelemään kysymyksiä, epäilyksiä tai uskon kriisejä, joita he saattavat kohdata tänä informaatioaikana.

Kun te opettajat maksatte vaaditun hinnan ymmärtääksenne paremmin kirkkomme historiaa, oppia ja käytäntöjä – paremmin kuin nykyään – te olette valmiita antamaan syvällisiä, huolellisia ja innoitettuja vastauksia oppilaidenne kysymyksiin.

Yksi tapa tietää, mitä kysymyksiä oppilaillanne on, on kuunnella heitä tarkkaavaisesti.

Kun ensimmäinen tyttäremme oli viiden vanha, hän kiipesi syliini lukiessani sanomalehteä. Hän kertoi minulle jostakin hänelle tärkeästä asiasta, mutta minä en kiinnittänyt häneen huomiota. Niinpä hän veti sanomalehden alas, puristi pienillä kätösillään kasvojani, katsoi minua suoraan silmiin ja sanoi: ”Isi, sinä et kuuntele minua!” Hän oli oikeassa – ja minä väärässä, kun en kuunnellut häntä. Kaikkien hyvien opettajien täytyy olla hyviä kuuntelijoita.

Sen lisäksi että kuuntelette oppilaitanne, rohkaiskaa heitä esittämään teille joko luokassa tai kahden kesken kysymyksiä mistä tahansa aiheesta.

Yksi tärkeimmistä kysymyksistä, minkä oppilaanne voivat esittää, on ”Miksi?”

”Miksi?”-kysymys on suurenmoinen kysymys, kun se esitetään tuntien vilpitöntä halua ymmärtää. Se on kysymys, jonka lähetyssaarnaajat haluavat tutkijoidensa esittävän. Miksi olemme täällä? Miksi hyville ihmisille tapahtuu pahaa? Miksi meidän pitäisi rukoilla? Miksi meidän pitäisi seurata Kristusta? Usein juuri miksi-kysymykset johtavat innoitukseen ja ilmoitukseen. Taivaallisen Isämme pelastussuunnitelman tunteminen auttaa useimpiin miksi-kysymyksiin vastaamisessa. Puhun hetken kuluttua tästä enemmän.

Vielä yksi viimeinen huomautus kysymyksiin vastaamisesta. On tärkeää opettaa oppilaillenne, että vaikka evankeliumi antaa vastauksen suureen osaan – ellei useimpiin – elämän tärkeimmistä kysymyksistä, niin muutamiin kysymyksiin vastausta ei löydy kuolevaisuudessa, koska meiltä puuttuu asianmukaiseen vastaukseen tarvittava tieto. Kuten Mormonin kirjan Jaakob opettaa: ”Katso, suuret ja ihmeelliset ovat Herran teot. Kuinka tutkimattomat ovatkaan hänen salaisuuksiensa syvyydet; ja mahdotonta olisi ihmisen ymmärtää kaikkia hänen teitänsä. Eikä kukaan ihminen tunne hänen teitänsä, ellei niitä ilmoiteta hänelle.”⁹

Vielä varoituksen sana: Käsittäkää, että te saatatte alkaa uskoa, kuten monet oppilaistannekin, että te olette pyhien kirjoitusten, opin ja historian asiantuntija. Eräs äskettäinen tutkimus on tuonut esiin, että ”mitä enemmän ihmiset luulevat tietävänsä jostakin aiheesta, sitä todennäköisemmin he väittävät ymmärtävänsä enemmän kuin he tietävät – jopa siinä määrin, että teeskentelevät omaavansa tietoa väärien tosiasioiden ja tekaistujen tietojen pohjalta”¹⁰.

Tätä kiusausta ”väittää liikoja” teidän, kirkon koululaitoksen opettajien, tulee välttää. On aivan sopivaa sanoa: ”Minä en tiedä.” Sen sanottuanne teidän vastuunanne on kuitenkin etsiä parhaat vastaukset oppilaidenne esittämiin pohdiskeleviin kysymyksiin.¹¹

Saanen varoittaa teitä, että kun opetatte oppilaitanne ja vastaatte heidän kysymyksiinsä, älkää kertoko uskoa edistäviä mutta vahvistamattomia huhuja tai vanhentuneita käsityksiä ja selityksiä opistamme ja entisaikojen käytännöistä. On aina viisasta pitää käytäntönä sitä, että tutkii elävien profeettojen ja apostolien sanoja, pysyy mormonnewsroom.org-, mormonienuutishuone.fi- ja lds.org-sivustojen avulla ajan tasalla kirkon ajankohtaisista kysymyksistä, menettelytavoista ja lausunnoista sekä turvautuu kirkkomme arvostettujen, perusteellisesti harkitsevien ja uskollisten tieteen asiantuntijoiden teoksiin sen varmistamiseksi, ettei opeta asioita, jotka eivät ole totta, ovat vanhentuneita tai outoja ja omituisia.

”Liikojen väittämistä” koskevan tutkimuksen kirjoittajat ovat huomauttaneet, että ”taipumus väittää liikoja – varsinkin kun kyse on itsearmoitetusta tuntijasta – saattaa itse asiassa estää ihmistä valistamasta itseään juuri niillä alueilla, joilla hän pitää itseään niin tietäväisenä”.

BYU:n vararehtori on huomauttanut: ”Jonkin aiheen asiantuntijana oleminen voi olla riemastuttavaa, kun opiskelijat ja työtoverit kuuntelevat tarkasti jokaista sanaamme. Ilman syvällistä sitoutumista jatkuvaan oppimiseen me kuitenkin lankeamme väittämään liikoja, eikä kukaan pidä kaikkitietävästä.”¹²

Toistan presidentti Hinckleyn varoituksen: ”Emme voi olla liian varovaisia. Meidän täytyy varoa, ettemme joudu pois [oikeasta suunnasta].”¹³

Sen lisäksi että teistä tulee elinikäisiä oppijoita, teidän täytyy myös tehdä omassa elämässänne niitä asioita, jotka sallivat Pyhän Hengen työskennellä kanssanne. Näitä asioita ovat vilpitön päivittäinen rukous, uskollinen paastoaminen, pyhien kirjoitusten ja elävien profeettojen sanojen säännöllinen tutkiminen ja pohtiminen, lepopäivän muuttaminen ilon päiväksi, sakramentin nauttiminen nöyrästi ja Vapahtajan muistaminen aina, palveleminen temppelissä mahdollisimman usein ja lopuksi tarvitsevien, köyhien ja yksinäisten auttaminen – sekä lähellä että eri puolilla maailmaa.

Jotta täyttäisitte mahdollisuutenne ja vastuunne asianmukaisesti, rakkaat opettajatoverini, teidän tulee elää niin kuin te saarnaatte!

Olkaa rohkeita pyytämällä neuvoa ja ojennusta niiltä, joihin luotatte – puolisolta, pappeusjohtajilta tai esimieheltä. Kysykää heiltä, millä tavoin voitte edistää henkilökohtaista opetuslapseuttanne. Tämä on erityisen tärkeää kokoaikaisille työntekijöillemme, jotka saavat palkkansa kirkon pyhistä kymmenysvaroista. Teidän täytyy välttää kaikkea, mikä karkottaa Hengen.

Lisäksi saanen ehdottaa teille, että pidätte aika ajoin henkilökohtaisen puhuttelun itsellenne ja käytte läpi kohdat 2. Nefi 26:29–32, Alma 5:14–30 ja OL 121:33–46. Se auttaa teitä huomaamaan, millaisia kiusauksia me kaikki saatamme kohdata. Jos elämässänne jokin vaatii muutosta, niin päättäkää selvittää asia.

Välttäkää kiusausta kyseenalaistaa työtoverienne motiiveja. Katsokaa sen sijaan syvälle omaan sydämeenne ja tutkistelkaa omia halujanne ja motiivejanne. Vasta silloin Vapahtaja voi muuttaa sydäntänne ja saattaa teidän omat halunne ja motiivinne sopusointuun Hänen halujensa ja motiiviensa kanssa.

Nousevan sukupolven täytyy tietää, ymmärtää ja ottaa vastaan Jumalan pelastussuunnitelma sekä osallistua siihen. Suunnitelman ymmärtäminen antaa heille jumalallisen näkemyksen, jonka avulla nähdä itsensä Jumalan poikana tai tyttärenä, mikä tarjoaa perspektiivin kirkon miltei jokaisen opin, käytännön ja menettelytavan ymmärtämiseen.

Kirkon koululaitoksen opettajina teidän täytyy ottaa vastaan mahdollisuus ja vastuu opettaa 2000-luvun nuorille suunnitelmaa koskevia oikeita periaatteita, mukaan lukien oppi jumalallisesti hyväksytystä avioliitosta sekä perheen rooli, kuten se määritellään perhejulistuksessa.¹⁴

Oppi iankaikkisesta avioliitosta ja perheestä on ratkaisevan tärkeä osa Jumalan onnensuunnitelmaa. Siihen sisältyy oma temppelissä sinetöity perheemme osana taivaallisen Isän omaa iankaikkista perhettä selestisessä valtakunnassa. Koska se liittyy suoraan Hänen omaan perheeseensä ja Hänen omiin henkilapsiinsa, Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa opetetaan, että ”hän loi ihmisen mieheksi ja naiseksi” ja että Hän käski isä Aadamia ja äiti Eevaa lisääntymään ja täyttämään maan.¹⁵

On sanottu, että onnensuunnitelma alkaa perheestä ja päättyy perheeseen. Perhe sai tosiaan alkunsa kuolevaisuutta edeltävässä maailmassa, missä me asuimme taivaallisten vanhempiemme perheen jäseninä. Ja lopussa perheeseen liittyvät sitoumukset ja rakastavat suhteet paitsi jatkuvat myös kasvavat lisääntymisprosessin kautta.¹⁶

Ratkaiseva tekijä, joka yhdistää tämän kaiken – josta Jumalan suunnitelma ja meidän iankaikkinen kohtalomme riippuu ja jonka varassa kaikki muu on – on Vapahtajamme Jeesus Kristus. Hänen sovitusuhrinsa tekee kaiken mahdolliseksi, myös rakastavan, huolehtivan iankaikkisen avioliiton ja perheen – mutta rajoittumatta niihin.

Herra opettaa meille, ettei kukaan naimaton ihminen, riippumatta vanhurskaudestaan, voi saada kaikkea, mitä meidän taivaallisella Isällämme on varattuna lapsilleen. Naimaton ihminen on puolet yhtälöstä. Hän ei kykene asumaan selestisen valtakunnan korkeimmassa asteessa.¹⁷

Teidän oppilaidenne on ymmärrettävä, että kuolevaisuuden tarkoituksena on tulla enemmän Jumalan kaltaisiksi saamalla fyysinen ruumis, käyttämällä tahdonvapautta ja omaksumalla roolit, jotka aiemmin kuuluivat ainoastaan taivaallisille vanhemmille – aviomiehen ja vaimon sekä isän ja äidin roolit.

Profeetat ovat vahvistaneet, että kaikki ne, jotka ovat kelvollisia ja jotka turvaavat Jeesukseen Kristukseen mutta joita ei ole voitu sinetöity kumppaniin tai jotka eivät ole voineet saada lapsia tässä elämässä, voivat saada ne mahdollisuudet tulevassa maailmassa.

Opettakaa nuorillenne, että Herran kirkossa kaikki voivat palvella Jumalaa, palvella muita ihmisiä ja kasvaa yhdessä veljinä ja sisarina evankeliumissa. Muistuttakaa heitä siitä, mitä Lehi opetti, että Jumalan tavoite ja toive kaikkien lastensa suhteen voidaan tiivistää seuraavasti: ”Aadam lankesi, jotta ihmisiä voisi olla, ja ihmiset ovat, jotta heillä voisi olla ilo.”¹⁸

Taivaallinen Isä haluaa meidän hyväksyvän Hänen määritelmänsä avioliitosta ja noudattavan Hänen ensimmäistä käskyään ”lisääntyä ja täyttää maa” – ei ainoastaan Hänen suunnitelmansa täyttämiseksi vaan myös kokeaksemme sitä iloa, jota Hänen suunnitelmansa on tarkoitus antaa Hänen pojilleen ja tyttärilleen.

Kirkon jäsenet eivät ole ainoita, jotka tunnustavat tämän periaatteen. New York Timesin kolumnisti David Brooks on huomauttanut: ”Ihmisillä ei mene paremmin, kun heille annetaan mahdollisimman paljon henkilökohtaista vapautta tehdä, mitä he haluavat. Heillä menee paremmin, kun he ovat kiinnittyneet sitoumuksiin, jotka osoittautuvat henkilökohtaisia valintoja tärkeämmiksi – sitoumuksiin perhettä, Jumalaa, työuraa ja maata kohtaan.”¹⁹

Te kirkon opettajat, auttakaa nuoriamme saamaan selkeä ymmärrys Jumalan onnensuunnitelmasta, jonka kautta Hänen lapsilleen tulee todellista iloa. Auttakaa heitä tuntemaan se, ottamaan se vastaan, osallistumaan siihen ja puolustamaan sitä. Niiden 40 vuoden kokemuksen pohjalta, jotka olen palvellut johtavana auktoriteettina, olen huolissani siitä suuresta määrästä kirkkomme jäseniä – nuoria ja vanhoja – jotka yksinkertaisesti eivät ymmärrä iankaikkista ja jumalallista päämääräänsä koskevaa suunnitelmaa.

Siispä, opettajatoverini, meidän tulee panna merkille ja arvostaa näitä mahdollisuuksia selittää – opillisesti ja hengellisesti – miksi me uskomme siihen, että tieto Jumalan suuresta onnensuunnitelmasta vastaa useimpiin ”miksi”-kysymyksiin, joita meille saatetaan esittää. Kun ilmaisemme uskovamme kuolevaisuutta edeltävään elämään, jossa me asuimme taivaallisen Isän ja taivaallisen Äidin henkilapsina, me voimme selittää, miksi tämä maailma on luotu. Yksi kuolevaisen elämän keskeinen tarkoitus on se, että voimme itse kokea saman kokemuksen perheestä – paitsi tällä kertaa vanhempina eikä vain lapsina. Vaalikaa perusymmärrystänne opista ja tarkoituksesta, jotka koskevat taivaallisen Isämme suunnitelmaa meidän iankaikkiseksi onneksemme. Ja opettakaa sitä jatkuvasti.

Loppuyhteenvetona: Vanhin Kim B. Clarkin sanoista aiemmin tänä iltana me opimme, että te olette Jumalan lähettämiä opettajia täynnä uskoa, toivoa, nöyryyttä ja rakkautta.²⁰

Nämä ovat näkökohdat, jotka minä olen kertonut teille:

Opettakaa oppilaita yhdistämään tutkimalla ja uskon kautta oppiminen puhtaaseen todistukseen. Opettakaa heitä pysymään veneessä ja pitelemään kiinni!
Opettakaa oppilaita käyttämään mobiililaitteitaan hallitusti ja keskittymään siihen, että he ovat enemmän yhteydessä Pyhään Henkeen kuin internetiin.
Rokottakaa oppilaat Jeesuksen Kristuksen evankeliumin sisältämää pelastussuunnitelmaa koskevilla totuuksilla.
Perehtykää evankeliumiaiheisten tutkielmien sisältöön.
Muistakaa, että ”Miksi?” voi olla erinomainen kysymys, joka johtaa evankeliumin ymmärtämiseen.
Älkää väittäkö liikoja, älkääkä pelätkö sanoa: ”En tiedä.”
Ryhtykää elinikäisiksi oppijoiksi.
Etsikää neuvoja ja ojennusta niiltä, joihin luotatte.
Pitäkää aika ajoin henkilökohtainen puhuttelu tarkastellaksenne omaa hengellistä valmistautumistanne, uutteruuttanne ja tehokkuuttanne.
Opettakaa, että onnensuunnitelma alkaa perheestä ja päättyy perheeseen. Pitäkää pelastussuunnitelma mielessä koko ajan.
Opettakaa, että avioliitto ja perhe tuovat kestävää iloa.
Muistakaa, että tutkimalla ja uskon kautta oppimisen yhdistäminen puhtaaseen todistukseen saa aikaan todellisen, pitkäaikaisen ja kestävän kääntymyksen.
Ennen kaikkea muuta, vahva usko Herran Jeesuksen Kristuksen sovitukseen on välttämätöntä hengelliselle voimallemme ja kasvullemme.

Rakkaat opettajatoverini, Jumala siunatkoon teitä aivan jokaista. Rukoilen, että kannoittepa te mitä tahansa kuormaa, sitä kevennettäisiin. Toivon, että löydätte sitä iloa ja rauhaa, joka tulee tiedosta, että opettamisellanne olette koskettaneet jonkun elämää, olette kohottaneet yhtä taivaallisen Isän lapsista hänen matkallaan niin että jonakin päivänä hän voi päästä jälleen kerran taivaallisen Isän luo. Jätän teille todistukseni siitä, että meillä on Jeesuksen Kristuksen ikuisen evankeliumin täyteys palautettuna profeetta Joseph Smithin kautta. Evankeliumin täyteys on meidän käsissämme. Meidän täytyy saada se mieleemme ja sydämeemme sekä opettaa sitä voimalla. Siunatkoon Jumala meitä aivan jokaista, on nöyrä rukoukseni ja siunaukseni. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

© 2016 Intellectual Reserve, Inc. Kaikki oikeudet pidätetään. Hyväksytty englanniksi: 12/15. Hyväksytty käännettäväksi: 12/15. Alkuperäisjulkaisun nimi: ”The Opportunities and Responsibilities of CES Teachers in the 21st Century.” Finnish. PD60001102 130