Tarkoituksellinen elämä – vakaiden aikeiden tärkeys
Randall L. Ridd
toinen neuvonantaja Nuorten Miesten ylimmässä johtokunnassa
Ilta veli RandallL. Riddin seurassa Maailmanlaajuinen hartaustilaisuus nuorille aikuisille • 11.tammikuuta 2015 • Brigham Youngin yliopiston Idahon kampus
Miten suurenmoinen tilaisuus onkaan olla teidän kanssanne tänä iltana. Vaimolleni ja minulle on suuri kunnia olla täällä tänä iltana. Mielestäni oli kiintoisaa, että puhelimeni tiesi, että kalenterissani oli tälle päivälle tämä matka Rexburgiin. Puhelimeni kertoi minulle, millainen sää olisi, ja antoi minulle luettelon kaupungin hotelleista ja ravintoloista. Puhelimeni jopa kertoi minulle, mitä monia houkuttelevia tapahtumia Rexburgissa olisi tänä viikonloppuna.
Hei! Nyt kun asiaa ajattelen – se ei maininnut tapahtumien joukossa tätä puhettani. Siitähän huomaakin, että se on älypuhelin!
Vaikka älypuhelimenne ei sitä suositellutkaan, niin jokainen teistä on päättänyt käyttää tämän illan ajastaan yhden tunnin minun kanssani – tunnin, jota ette saa koskaan takaisin. Tunnen siksi suuren vastuun tehdä tästä tunnista sen arvoisen. Mutta tiedän myös, ettei se, mitä sanon, ole niinkään tärkeää kuin se, mitä Henki opettaa teille, ja se puolestaan on vain siinä määrin arvokasta kuin teidän sitoumuksenne toimia niiden Hengen kehotusten mukaan.
Olette varmaankin samaa mieltä kanssani siitä, että tämä on suurenmoista aikaa elää. Sosiologit antoivat minun sukupolvelleni nimityksen suuret ikäluokat. Seuraavalle sukupolvelle he antoivat nimityksen X-sukupolvi, ja teille he ovat antaneet nimityksen Y-sukupolvi eli milleniaalisukupolvi. Teidän tiedetään käyttävän tekniikkaa vaivatta ja ottaneen sosiaalisen median omaksenne. Se osoittaa, että olette älykkäämpiä ja koulutetumpia kuin aiemmat sukupolvet. Näiden ominaisuuksien ansiosta te olette äärimmäisen arvokkaita paitsi nykypäivän yhteiskunnassa myös Herran työn tekemisessä.
Teillä on enemmän vaihtoehtoja ja enemmän mahdollisuuksia kuin koskaan aiemmin on ollut. Kuten niin monissa asioissa elämässä, tämäkin on sekä siunaus että kirous. Liian monet vaihtoehdot ja huonojen valintojen tekemisen pelko johtavat usein kyvyttömyyteen tehdä päätöksiä, mikä on yksi teidän sukupolvenne haasteista. Keskittyminen on vaikeampaa kuin koskaan! Kun on kyse tekniikasta, saattaa käydä niin, että kun ostatte jotakin, se on vanha kohta poistuttuanne myymälästä. Liian monet ihmiset pelkäävät sitoutua mihinkään, koska he uumoilevat, että parempi vaihtoehto on jo aivan kulman takana. Niinpä he odottavat – ja päätyvät siihen, etteivät valitse mitään. Tässä passiivisessa olotilassa he ovat helppoja maalitauluja häiriötekijöille. Lääke siihen, veljeni ja sisareni, on se, mistä haluaisin tänä iltana puhua: tarkoituksellinen elämä – vakaiden aikeiden tärkeys.
I Tarkoitus
Kuvitelkaa hetki, että olette valtamerellä pelastusveneessä ja joka puolella silmänkantamattomiin näkyy ainoastaan vellovia aaltoja. Veneessä on airot, mutta mihin suuntaan soutaisitte? Kuvitelkaa sitten, että näette pilkahduksen maasta. Nyt tiedätte, mihin suuntaan teidän täytyy mennä. Antaako maan näkeminen teille sekä motivaatiota että tarkoituksen? Ihmiset, jotka eivät säilytä selkeää käsitystä tarkoituksesta, ajelehtivat. Ajelehtijat antavat maailman virtausten päättää, mihin he ovat menossa.
Leo Tolstoi
Suuren venäläisen kirjailijan – Sodan ja rauhan kirjoittajan – Leo Tolstoin elämä havainnollistaa tätä näkökohtaa. Leo Tolstoilla oli vaikea nuoruus. Hänen vanhempansa kuolivat hänen ollessaan suunnilleen 13-vuotias. Vanhemmat veljet opettivat Leolle juopottelua, pelaamista ja siveettömyyttä, ja Leo oli opinnoissaan vähemmän uuttera. 22-vuotiaana hänestä alkoi tuntua, että hänen elämältään puuttui todellinen tarkoitus, ja hän kirjoitti päiväkirjaansa: ”Elän kuin villipeto.” Kaksi vuotta myöhemmin hän kirjoitti: ”Olen 24-vuotias, enkä ole vieläkään tehnyt mitään.” Tyytymättömyys sai Tolstoin aloittamaan elinikäisen etsinnän löytääkseen – useimmiten yrityksen ja erehdyksen kautta – elämänsä tarkoituksen eli syyn. Ennen kuin hän kuoli 82-vuotiaana, hän kirjoitti päiväkirjaansa päätelmän: ”Elämän koko merkitys ja ilo löytyvät täydellisyyden ja Jumalan tahdon ymmärtämisen tavoittelusta”1 – ja, minä lisäisin siihen, Jumalan tahdon tekemisestä.
On sanottu, että ihmisen elämän kaksi tärkeintä päivää ovat päivä, jolloin hän syntyi, ja päivä, jolloin hän sai tietää, miksi hän syntyi.2 Koska meillä on evankeliumi, meidän ei tarvitse käyttää koko elämäämme siihen, että yritämme löytää elämän tarkoituksen. Sen sijaan voimme keskittyä tuon tarkoituksen täyttämiseen.
Kohdassa Matt. 5:48 sanotaan: ”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.”
Luulen, että meillä jokaisella on synnynnäinen kaipuu edistyä. Mutta koska me kaikki teemme virheitä, monet meistä ovat vakuuttuneita siitä, että täydellisyyden tavoitetta ei pysty saavuttamaan. Eikä sitä pystyisikään, ellei olisi sovitusta. Vapahtajamme uhrin ansiosta täydellisyys on mahdollista: ”Niin, tulkaa Kristuksen luokse ja tulkaa täydellisiksi hänessä ja kieltäkää itseltänne kaikki jumalattomuus; ja jos te kiellätte itseltänne kaiken jumalattomuuden ja rakastatte Jumalaa koko väkevyydestänne, mielestänne ja voimastanne, silloin hänen armonsa riittää teille, niin että te hänen armostaan voitte olla täydellisiä Kristuksessa” (Moroni 10:32, kursivointi lisätty).
Meidän Vapahtajamme on antanut meille toivon, joka innoittaa meitä tulemaan taivaallisen Isämme kaltaisiksi. Te tiedätte, kuten Leo Tolstoi sai tietää, että voimme kokea iloa matkalla kohti täydellisyyttä. Elämämme saa suuren tarkoituksen, kun päätämme noudattaa Herran tahtoa.
Vanhin Tad R. Callister on kysynyt: ”Miksi on niin ratkaisevan tärkeää saada oikea näkemys tästä jumalisuuden jumalallisesta päämäärästä, josta pyhät kirjoitukset ja muut todistajat niin selkeästi todistavat? Koska lisääntynyt näkemys tuo lisääntynyttä motivaatiota.”3
Lähetystyö
Kun olin nuori mies, olin jo miltei päättänyt olla lähtemättä lähetystyöhön. Opiskeltuani vuoden collegessa ja oltuani vuoden armeijassa minulla oli hyvä työpaikka paikallisessa sairaalassa röntgenteknikkona. Eräänä päivänä tohtori James Pingree, yksi sairaalan kirurgeista, kutsui minut päivälliselle. Keskustelumme lomassa tohtori Pingree sai tietää, ettei suunnitelmissani ollut palvella lähetystyössä, ja hän kysyi syytä siihen. Kerroin hänelle, että olin jo hieman vanhempi ja että oli luultavasti liian myöhäistä lähteä. Hän sanoi minulle, ettei se ollut kovinkaan hyvä syy ja että hän itse oli mennyt lähetystyöhön saatuaan lääketieteen opintonsa suoritettua. Sitten hän lausui todistuksensa oman lähetystyönsä tärkeydestä.
Hänen todistuksellaan oli minuun merkittävä vaikutus. Se sai minut rukoilemaan toisin kuin olin rukoillut koskaan aiemmin – vakain aikein. Mieleeni tuli monia syitä olla lähtemättä lähetystyöhön: Olin ujo – niin ujo, että ajatus puheen pitämisestä sakramenttikokouksessa ennen lähtöä oli riittävä syy olla lähtemättä. Minulla oli työpaikka, josta pidin. Minulla oli mahdollisuus stipendiin, jota ei olisi tarjolla lähetystyön jälkeen. Ennen kaikkea minulla oli tyttöystävä, joka oli odottanut minua ollessani armeijassa – ja tiesin, ettei hän jaksaisi odottaa enää kahta vuotta! Rukoilin yhä uudestaan saadakseni vahvistuksen sille, että syyni olivat pätevät ja että olin oikeassa.
Pettymyksekseni en saanut sitä helppoa kyllä tai ei -vastausta, jota toivoin. Sitten mieleeni tuli ajatus: ”Mitä Herra haluaa sinun tekevän?” Minun oli myönnettävä, että Hän halusi minun palvelevan lähetystyössä, ja siitä tuli käänteentekevä hetki elämässäni. Aioinko tehdä sitä, mitä itse halusin tehdä, vai tehdä Herran tahdon mukaan? Se kysymys meidän kaikkien olisi hyvä esittää itsellemme usein. Miten suurenmoinen malli, jonka meistä jokainen voi vakiinnuttaa varhain omaan elämäämme. Monet kerrat meillä on tällainen asenne: ”Käyn minne vain tahdot ja teen mitä vain tahdot, Sä Herrani – kunhan se on samaa, mihin itse tahdon mennä ja mitä itse tahdon tehdä.”
Onneksi päätin palvella lähetystyössä, ja minulle annettiin tehtäväksi työskennellä Meksikon pohjoisella lähetyskentällä. Lievittääkseni sitä jännitystä, jota jotkut teistä saattavat tuntea – voin kertoa, että tyttöystäväni ei jäänyt odottamaan minua, mutta menin silti hänen kanssaan naimisiin! Hän on yksi elämäni suurimmista siunauksista. Kun tiedän, että elämämme tarkoituksena on tulla taivaallisen Isämme kaltaisiksi, olen huomannut, ettei ole mitään sen suurenmoisempaa opinahjoa kuin että on naimisissa ja saa perheen, jonka avulla opimme Jumalan rakkautta lapsiaan kohtaan. Sillä tietämyksellä, joka minulla on, niin jos olisin teidän asemassanne, tekisin kaiken mahdollisen päästäkseni siihen yliopistoon. Ymmärtääkseni avoin ilmoittautuminen alkaa nyt.
II Vakaat aikeet
Kun poikamme opetteli vasta puhumaan, hänen uteliaisuutensa oli kyltymätön. Hänen rajallisen sanavarastonsa suosikkisana oli ”Miksi?” Jos sanoin: ”Nyt on aika mennä nukkumaan”, hän vastasi aina: ”Miksi?”
”Olen menossa töihin.”
”Miksi?”
”Pidetään rukous.”
”Miksi?”
”Nyt on aika lähteä kirkkoon.”
”Miksi?”
Se oli oikein viehättävää – niinä ensimmäisinä 500 kertana. Mutta siinäkin vaiheessa kun viehätys oli haihtunut ja se kävi hieman ärsyttäväksi, olin kiitollinen tästä toistuvasta muistutuksesta tutkistella sitä, miksi tein (kirjaimellisesti) kaikkea sitä, mitä tein.
En ole varma, onko teidän sukupolvenne nimityksessä kirjaimella Y kovin paljon merkitystä, mutta mielestäni sillä on merkitystä, että pidätte itseänne sukupolvena, joka kysyy ”Miksi?” Nykyajan maailmassa on tärkeää tietää, miksi tekee jotakin.
Eläminen vakain aikein tarkoittaa sitä, että ymmärtää syyn asioihin ja on tietoinen omien tekojensa taustalla olevista motiiveista. Sokrates on sanonut: ”Elämä ilman tutkiskelua ei ole elämisen arvoista.”4 Pohdiskelkaa, millä tavoin käytätte aikaanne, ja kysykää itseltänne säännöllisesti: ”Miksi?” Tämä auttaa teitä omaksumaan kyvyn nähdä tätä hetkeä kauemmas. On paljon parempi katsoa eteenpäin ja kysyä itseltään: ”Miksi tekisin niin?” kuin katsoa taaksepäin ja kysyä: ”Miksi, voi, miksi teinkään niin?” Jos ainoana syynä on se, että Jumala haluaa teidän tekevän niin, se on riittävä syy.
Tähtiä
Ollessani nuori seminaarioppilas opin, miten tärkeitä vakaat aikeet ovat. Opettajamme haastoi meidät lukemaan Mormonin kirjan. Seuratakseen edistymistämme hän laati taulukon, jonka toisessa reunassa olivat meidän nimemme allekkain ja ylälaidassa luettelo kirjoista. Joka kerta kun saimme luettua jonkin kirjan, oman nimen viereen laitettiin tähti. Alussa en uhrannut paljoakaan aikaani lukemiseen, eikä kestänyt kovinkaan kauan kun huomasin, että jäin yhä enemmän jälkeen muista. Häpeän tunteen sekä luontaisen kilpailuhenkeni yllyttämänä aloin lukea. Joka kerta kun sain tähden, minusta tuntui hyvältä. Ja mitä enemmän tähtiä sain, sitä motivoituneempi olin lukemaan – oppituntien välissä, koulun jälkeen, jokaisena vapaahetkenäni.
Tämä olisi hieno kertomus, jos voisin kertoa, että sain Mormonin kirjan luettua ensimmäisenä luokastamme – mutta en saanut. (En muuten ollut viimeinenkään.) Mutta tiedättekö, mitä sain lukemalla Mormonin kirjan? Tiedän, että ajattelette todistuksen saamista, eikö niin? Mutta en saanut. Sain tähtiä. Sain tähtiä, koska se oli se syy, miksi luin. Se oli vakaa aikeeni.
Moroni kuvaili selkeästi, millä tavoin voi saada selville, onko Mormonin kirja totta: ”Ja kun te nämä saatte, minä tahtoisin kehottaa teitä kysymään Jumalalta, iankaikkiselta Isältä, Kristuksen nimessä, eivätkö nämä asiat ole totta; ja jos te kysytte vilpittömin sydämin, vakain aikein, Kristukseen uskoen, hän ilmoittaa niistä teille totuuden Pyhän Hengen voimalla” (Moroni 10:4, kursivointi lisätty).
Kun katson taaksepäin, huomaan, että Herra oli täysin reilu minua kohtaan. Miksi olisin odottanut saavani mitään muuta kuin sen, mitä kaipasin? En koskaan oikeastaan pysähtynyt kysymään itseltäni, miksi luin Mormonin kirjaa. Ajelehdin ja annoin maailmallisten vaikutteiden ohjata minua vain huomatakseni, että olin lukenut oikean kirjan väärästä syystä. Vakain aikein tekeminen on sitä, että tekee oikein oikeasta syystä.
Vasta vuosia myöhemmin, kun yritin päättää lähtisinkö lähetystyöhön vai en, luin Mormonin kirjan vakain aikein. Jos kerran aioin käyttää kaksi vuotta kirjasta todistamiseen, minun täytyi ensin saada todistus.
Minä tiedän, että Mormonin kirja täyttää jumalallisen tarkoituksensa todistaessaan Jeesuksen Kristuksen elämästä ja palvelutyöstä, koska olen lukenut Mormonin kirjan vakain aikein.
Vertaus appelsiineista
Haluaisin kertoa nykyajan vertauksen, josta käytän nimitystä ”vertaus appelsiineista”. Kun kuuntelette, miettikää, mitä tämä kertomus opettaa teille vakaiden aikeiden voimasta.
Oli eräs nuori mies, jonka tavoitteena oli työskennellä eräässä liikeyrityksessä, koska siellä maksettiin oikein hyvää palkkaa ja yritys oli hyvin arvossa pidetty. Hän laati oman ansioluettelon ja pääsi muutamiin haastatteluihin. Lopulta hän sai aloittelijatason paikan. Sitten hän käänsi huomionsa seuraavaan tavoitteeseensa – esimiestason tehtävään, jonka myötä hän saisi vieläkin paremman aseman ja enemmän palkkaa. Niinpä hän suoritti hänelle annetut tehtävät. Joinakin aamuina hän tuli työpaikalle varhain ja viipyi myöhään, jotta pomo näkisi hänen tekevän pitkiä päiviä.
Viiden vuoden kuluttua haettavaksi tuli esimiestason tehtävä. Mutta tämän nuorukaisen suureksi tyrmistykseksi ylennyksen saikin eräs toinen työntekijä, joka oli ollut töissä liikeyrityksessä vasta puoli vuotta. Nuorukainen suuttui kovasti, ja hän meni pomonsa puheille vaatimaan selitystä.
Viisas pomo sanoi: ”Ennen kuin vastaan kysymyksiisi, tekisitkö minulle erään palveluksen?”
”Kyllä, totta kai”, työntekijä vastasi.
”Menisitkö käymään kaupassa ostamassa vähän appelsiineja? Vaimoni tarvitsee niitä.”
Nuori mies suostui ja lähti kauppaan. Kun hän palasi, pomo kysyi: ”Millaisia appelsiineja ostit?”
”En tiedä”, nuorukainen vastasi. ”Käskitte vain ostaa appelsiineja, ja nämä ovat appelsiineja. Tässä ne ovat.”
”Kuinka paljon ne maksoivat?” pomo kysyi.
”Jaa, en ole varma”, kuului vastaus. ”Annoitte minulle kolmekymmentä dollaria. Tässä on kuitti, ja tässä ovat vaihtorahat.”
”Kiitos”, pomo sanoi. ”Käypä nyt istumaan ja seuraa tarkasti.”
Sitten pomo kutsui paikalle sen työntekijän, joka oli saanut ylennyksen, ja pyysi häntä tekemään saman palveluksen. Työntekijä suostui auliisti ja lähti kauppaan.
Kun hän palasi, pomo kysyi: ”Millaisia appelsiineja ostit?”
”No”, hän sanoi, ”kaupassa oli monia lajeja – siellä oli Navel-appelsiineja, Valencia-appelsiineja, veriappelsiineja, mandariineja ja monia muitakin, enkä tiennyt, millaisia piti ostaa. Mutta muistin, että sanoitte vaimonne tarvitsevan niitä appelsiineja, joten soitin hänelle. Hän kertoi aikovansa järjestää juhlat ja aikovansa tehdä appelsiinimehua. Niinpä kysyin myyjältä, mistä niistä appelsiinilajikkeista tulisi parasta appelsiinimehua. Hän sanoi, että Valencia-appelsiinit olivat hyvin makeita ja mehukkaita, joten ostin niitä. Poikkesin toimistolle palatessani viemään ne teille kotiin. Vaimonne oli oikein tyytyväinen.”
”Kuinka paljon ne maksoivat?” pomo kysyi.
”No, siinä olikin se toinen ongelma. En tiennyt, kuinka paljon piti ostaa, joten soitin jälleen vaimollenne ja kysyin häneltä, kuinka monta vierasta hän odotti tulevan. Hän sanoi 20. Kysyin myyjältä, kuinka monta appelsiinia tarvittaisiin, jotta voi tehdä mehua 20 hengelle, ja siihen tarvitaan paljon. Niinpä kysyin myyjältä, voisiko hän antaa minulle paljousalennuksen, ja hän antoi! Tavallisesti nämä appelsiinit maksavat 75 senttiä kappale, mutta minä maksoin niistä vain 50 senttiä. Tässä ovat vaihtorahanne ja kuitti.”
Pomo hymyili ja sanoi: ”Kiitos, voit mennä.”
Hän vilkaisi nuorukaiseen, joka oli seurannut tilannetta. Nuorukainen nousi ylös, kohautti harteitaan ja sanoi: ”Huomaan, mitä tarkoitatte” ja asteli alakuloisena ulos toimistosta.
Mitä eroa näillä kahdella nuorella miehellä oli? Heitä kumpaakin pyydettiin ostamaan appelsiineja, ja sen he tekivät. Voisi sanoa, että toinen kulki ylimääräisen virstan eli oli tehokkaampi eli kiinnitti enemmän huomiota yksityiskohtiin. Mutta tärkein ero liittyi siihen, että hän toimi vakain aikein eikä vain suorittanut asioita mekaanisesti. Ensimmäistä nuorukaista motivoi raha, asema ja kunnia. Toista nuorta miestä kannusti voimakas halu miellyttää työnantajaansa sekä sisäinen sitoutuminen olla mahdollisimman hyvä työntekijä – ja lopputulos oli ilmeinen.
Kuinka voitte soveltaa tätä vertausta omaan elämäänne? Millä tavoin ponnistelunne perheessänne, koulussa, työssä ja kirkossa saattaisivat olla erilaisia, jos pyrkisitte aina miellyttämään Jumalaa ja tekemään Hänen tahtonsa ja jos teitä motivoisi teidän rakkautenne Häntä kohtaan?
III Sovellukset
Välttäkää häiriötekijöitä – keskittymisen tärkeys
Kuinka monta kertaa olette istuutuneet tietokoneen ääreen tekemään kotitehtäviä tai työtehtävää, kun yhtäkkiä esiin ponnahtaa mainos, jossa on jotakin sellaista, mitä olitte etsineet hiljattain? Kun sitten selailette verkkokauppojen sivuja, huomaatte, että muutamat ystävistänne ovat online-tilassa, ja niinpä alatte jutella verkossa heidän kanssaan. Sitten saatte ilmoituksen siitä, että eräs ystävänne on julkaissut jotakin Facebookissa, ja teidän on ihan pakko nähdä, mitä se on. Ennen kuin huomaattekaan, olette menettäneet arvokasta aikaa ja unohtaneet, miksi alkujaan menitte tietokoneen ääreen. Hyvin monet kerrat huomiomme kääntyy sivuraiteille, kun meidän pitäisi toimia. Sivuraiteet ryöstävät meiltä aikaa, jota voisi käyttää hyvän tekemiseen. Keskittymiskyky auttaa meitä välttämään sivuraiteet.
Tiedän, että te kaikki pidätte testien tekemisestä. Testaankin tänä iltana pikaisesti teidän kykyänne keskittyä. Näette kaksi joukkuetta: toisella on valkoinen pelipaita ja toisella musta. He syöttelevät koripalloa, ja haluan teidän yksinkertaisesti laskevan, kuinka monta syöttöä valkoisten joukkue tekee.
[Tietoisuustesti esitettiin.]
Kuinka monta syöttöä laskitte?
Nostakaa kätenne, jos laskitte 19 syöttöä. Kuinka moni laski 20? Kuinka moni laski 21? Kuinka moni laski 22?
Oikea vastaus on 21.
Kaikki ne, jotka saivat lukumäärän oikein eli 21, nostakaa kätenne. Pitäkää kätenne edelleen ylhäällä, jos näitte lisäksi vanhemman naisen kävelevän lattian halki, alussa tavallisesti, sitten moonwalk-tyylillä. Pitäkää kätenne edelleen ylhäällä, jos näitte ninja-sotilaan tulevan yhden mustapaitaisen pelaajan tilalle. Huomasitteko, että jotkut mustapaitaisten joukkueen pelaajista laittoivat päähänsä lakin?
Katsokaapa nyt vielä uudelleen ja keskittykää sellaiseen, mitä ette nähneet ensimmäisellä kerralla.
[Tietoisuustestivideo esitettiin uudelleen.]
Laitamme myöhemmin tämän videon katsottavaksenne sosiaalisessa mediassa.
Se, mihin keskitymme elämässä, on hyvin tärkeää. Kuten tämä testi osoittaa, me tavallisesti huomaamme sen, mitä etsimme. Tai kuten pyhissä kirjoituksissa sanotaan: ”Etsikää, niin te löydätte” (Luuk. 11:9).
Jos me keskitymme siihen, mikä on maailmasta, meiltä voi jäädä huomaamatta kokonainen hengellinen maailma, joka on kaikkialla ympärillämme. Saattaa olla, ettemme tunnista niitä hengellisiä kehotuksia, joita Pyhä Henki haluaa meille antaa ohjatakseen meidän elämäämme ja siunatakseen muita. Käänteisesti – jos keskitymme siihen, mikä on Hengestä, ja siihen, mikä on ”hyveellistä, rakastettavaa tai hyvältä kuuluvaa tai kiitettävää” (UK 13), niin silloin on epätodennäköisempää, että joudumme maailman houkutusten ja häiriötekijöiden vuoksi sivuraiteille. Paras tapa välttyä häiriötekijöiltä on pitää huomiomme lujasti kiinnittyneenä tarkoitukseemme ja olla innokkaasti mukana hyvän asian puolesta. Olkaa varovaisia siinä, mihin kiinnitätte huomionne – älkää kuluttako aikaa keskittyen vuorelle kipuamiseen vain huomataksenne, että olette kivunneet väärälle vuorelle.
Pienten asioiden voima
Kolmekymmentäviisi vuotta sen jälkeen kun olin ”tarkentanut huomiotani” ja päättänyt palvella lähetystyössä, poikani innosti minua lähtemään hänen kanssaan Meksikoon ja toivottavasti löytämään joitakuita niistä ihmisistä, joita olin opettanut. Osallistuimme sakramenttikokoukseen siinä pienessä kaupungissa, jossa olin aloittanut lähetystyöni, ja arvelin, että saattaisin tunnistaa jonkun – mutta en tunnistanut ketään. Kokouksen jälkeen kysyimme piispalta, tunsiko hän ketään luetteloni ihmisistä, joita olimme opettaneet ja kastaneet. Ei ketään. Hän selitti, että hän oli ollut jäsen vasta viisi vuotta. Hän ehdotti, että puhuisin erään miehen kanssa, joka oli ollut jäsen 27 vuotta – mahdollisuudet olivat yhä pienet, mutta kannatti kokeilla. Kävin hänen kanssaan luetteloni läpi, mutta vasta viimeinen nimi oli hänelle tuttu. Leonor Lopez de Enriquez.
”Ai niin”, hän sanoi. ”Tämä perhe kuuluu toiseen seurakuntaan, mutta he käyvät kokouksissa tässä rakennuksessa. Heidän sakramenttikokouksensa on seuraavana. Heidän pitäisi tulla pikapuoliin.”
Jo kymmenen minuutin odottelun jälkeen Leonor astui sisälle rakennukseen. Vaikka hän oli jo suunnilleen 75-vuotias, tunsin hänet heti, ja hän tunsi minut. Halasimme pitkään ja itkimme.
Hän sanoi: ”Olemme 35 vuoden ajan rukoilleet, että palaisit, jotta voisimme kiittää sinua siitä, että toit evankeliumin meidän perheellemme.”
Kun muut perheenjäsenet tulivat sisälle rakennukseen, halasimme ja itkimme. Silmäkulmastani näin, että poikani seisoi kahden kokoaikaisen lähetyssaarnaajan seurassa, jotka pyyhkivät kyyneliään solmioonsa.
Kun osallistuimme sakramenttikokoukseen, oli ihmeellistä saada kuulla, että piispa oli yksi Leonorin pojista, säestäjä oli hänen pojanpoikansa, laulunjohtaja oli hänen pojantyttärensä ja Aaronin pappeuden haltijoista useat nuoret miehet olivat hänen lastenlapsiaan. Yksi tyttäristä oli naimisissa vaarnan johtokunnan neuvonantajan kanssa. Toinen tytär oli naimisissa erään läheisen seurakunnan piispan kanssa. Useimmat Leonorin lapsista olivat olleet lähetystyössä, ja nyt lähetystyössä on ollut näiden lastenkin poikia.
Saimme huomata, että Leonor on ollut paljon parempi lähetyssaarnaaja kuin me olimme. Nykyään hänen lapsensa muistelevat kiitollisina hänen uupumattomia pyrkimyksiään opettaa heille evankeliumia: miten tärkeitä ovat kymmenykset, temppelit ja pyhien kirjoitusten tutkiminen, rukous ja usko luottaa rukoukseen. Hän on opettanut heille, että pienet valinnat johtavat aikanaan täyteen vanhurskaaseen ja onnelliseen elämään, ja he ovat opettaneet niitä asioita muille. Sen seurauksena yli 500 ihmistä on tullut kirkkoon tämän yhden erinomaisen perheen ansiosta. Se on yksi niistä monista syistä, joiden vuoksi Herra halusi minun lähtevän lähetystyöhön. Se opetti minulle, mitä iankaikkisia seurauksia on sillä, että pyrkii tekemään Herran tahdon.
Se kaikki alkoi yksinkertaisesta keskustelusta lounaalla. Ajattelen usein, että jos tohtori Pingree olisi keskittynyt enemmän uraansa ja muihin maailmallisiin pyrkimyksiin, hän ei ehkä koskaan olisi kysynyt, miksi en ollut palvelemassa lähetystyössä. Mutta hänen huomionsa keskittyi muihin ja Herran työn edistämiseen. Hän kylvi siemenen, joka on kasvanut ja tuottanut hedelmää ja kertautuu eli lisääntyy edelleen eksponentiaalisesti. Innoitetut ajatukset tuottavat hyviä tekoja, hyvät teot tuottavat lisää hyviä tekoja ja niin edelleen iankaikkisesti.
Kohdassa Mark. 4:20 sanotaan: ”Kylvö hyvään maahan kuvaa ihmisiä, jotka kuulevat sanan ja ottavat sen vastaan. He tuottavat satoa, kolmekymmentä, kuusikymmentä tai sata jyvää.”
Ajatus siitä, että pienillä, yksinkertaisilla mutta tarkoituksellisilla teoilla voi olla dramaattisia vaikutuksia, saa vahvan tuen pyhistä kirjoituksista. Alma opetti poikaansa Helamania:
”Pienillä ja yksinkertaisilla asioilla saadaan aikaan suuria. – –
Hyvin pienin keinoin Herra saattaa viisaat ymmälle ja toteuttaa monien sielujen pelastuksen.” (Alma 37:6–7.)
Yhtenä elämän varhaisista opetuksista tulisi olla sen, että niiden pienten asioiden kerrannaisvaikutuksella, joita teemme joka päivä, on suurta voimaa. Pienet ja yksinkertaiset asiat vaikuttavat elämässänne juuri nyt – joko teidän hyväksenne tai teidän haitaksenne. Samoin kuin Herra käyttää niitä asioita teidän kasvuksenne, Saatana käyttää niitä teidän häiriöksenne ja johtaakseen teidät hitaasti, miltei huomaamatta, pois polulta.
Haasteenamme on se, että kun me näemme suurenmoisen perheen tai taloudellisesti menestyvän henkilön tai hengen jättiläisen, me emme näe kaikkia niitä pieniä ja yksinkertaisia tekoja, jotka ovat luoneet heistä sellaisen. Katsomme olympiaurheilijoita, mutta emme näe sitä vuosien päivittäistä valmentautumista, joka on tehnyt heistä voittajia. Menemme kauppaan ostamaan tuoreita hedelmiä, mutta emme näe siementen kylvämistä emmekä hedelmien huolellista viljelyä ja sadonkorjuuta. Katsomme presidentti Monsonia ja muita johtavia auktoriteetteja ja saamme käsityksen heidän hengellisestä vahvuudestaan ja hyvyydestään, mutta emme näe niitä yksinkertaisia päivittäisiä toimia, joita toistetaan yhä uudelleen. On helppoa tehdä tätä kaikkea, mutta on myös helppoa olla tekemättä sitä – varsinkin siksi, että seuraukset eivät ole välittömiä.
Me elämme kiihkeätempoisessa maailmassa. Me haluamme siirtyä kylvämisestä suoraan sadonkorjuuseen. Olemme hyvin tottuneita saamaan välittömiä tuloksia – aina kun meidän täytyy odottaa Googlen vastausta jokaiseen kysymykseemme enemmän kuin muutama sekunti, me ärsyynnymme – mutta me unohdamme, että nämä tulokset ovat muovautuneet sukupolvien työn ja uhrausten kerrannaisvaikutuksena.
Alma antoi Helamanille neuvon, joka on erinomainen meille nykyään. Puhuessaan Liahonasta ja monista muista ihmeistä, jotka ohjasivat Lehin perhettä ”päivästä päivään”, hän sanoi:
”Koska nuo ihmeet tehtiin vähäisin keinoin, se näytti heille ihmeellisiä tekoja. He olivat velttoja ja unohtivat osoittaa uskoaan ja uutteruuttaan, ja silloin nuo ihmeelliset teot lakkasivat, eikä heidän matkansa edistynyt; – –
Oi poikani, älkäämme olko velttoja keinon helppouden tähden, sillä niin oli isiemme laita; sillä niin heille oli valmistettu, että jos he katsoisivat, he saisivat elää; aivan samoin on meidän laitamme. Keino on valmistettu, ja jos me katsomme, me voimme elää ikuisesti.
Ja nyt, poikani, katso, että pidät huolen näistä pyhistä esineistä; niin, katso, että turvaudut Jumalaan ja elät.” (Alma 37:40–41, 46–47.)
Kolme pientä ja yksinkertaista asiaa
Haluan tähdentää kolmea pientä ja yksinkertaista tapaa ”turvautua Jumalaan”. Ne auttavat meitä pitämään huomiomme kiinnittyneenä iankaikkiseen tarkoitukseemme. Yksikään niistä ei tule teille yllätyksenä – olette kuulleet ne monta kertaa aiemmin. Mutta minä todistan, että näiden asioiden tekemisellä johdonmukaisesti ja vakain aikein on paitsi vaikutusta myös mitä suurin vaikutus. Jos ymmärrätte – siis todella ymmärrätte – ilman epäilyksiä, mikä syy on näiden yksinkertaisten toimien taustalla, te asettaisitte ne elämässänne etusijalle.
Ensiksi, kun nautimme sakramentin, me liian usein suoritamme sen vain mekaanisesti. Kun katsotte tätä videota, huomatkaa, mikä huomio kiinnitetään muistamiseen, ja miettikää, miksi se on niin tärkeää:
Vanhin Jeffrey R. Holland: ”Kun viimeinen ja erityisen huolella valmisteltu pääsiäisateria oli päättymässä, Jeesus otti leivän, siunasi ja mursi sen ja antoi apostoleilleen sanoen:”
Jeesus Kristus: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni. Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.”
Vanhin Holland: ”Yläkerran huoneen tapahtumista lähtien Getsemanea ja Golgataa edeltävänä iltana lupauksen lapset ovat olleet sen liiton alaisia, että he muistavat Kristuksen uhrin tällä uudemmalla, korkeammalla, pyhemmällä ja henkilökohtaisemmalla tavalla. Kun juomme pienen kupillisen vettä, me muistamme Kristuksen veren vuodattamisen ja Hänen hengellisen kärsimyksensä syvyyden.
Kun syömme leipäpalan, joka aina ensin murretaan, siunataan ja annetaan, me muistamme Hänen runnellun ruumiinsa ja särjetyn sydämensä.
Sakramenttirukousten yksinkertaisessa ja kauniissa kielessä tärkeimpänä sanana tuntuu olevan sana muistaa.
Jos päätehtävänämme on muistaminen, niin mitä me mahdamme muistaa, kun nuo yksinkertaiset ja kallisarvoiset vertauskuvat annetaan meille?”
Jeesus Kristus: ”Ja tehkää tämä, ja se on todistuksena Isälle siitä, että te aina muistatte minut. Ja jos te aina muistatte minut, minun Henkeni on oleva teidän kanssanne.”
Teksti kuvaruudulla: Kuinka te aiotte muistaa Hänet aina?5
Kun me muistamme Hänet aina ja pidämme Hänen käskynsä, ajatelkaa, miten se kerrannaisvaikutus, että Hänen Henkensä on aina meidän kanssamme, vaikuttaisi elämämme jokaiseen osa-alueeseen. Kuvitelkaa, miten se vaikuttaisi päivittäisiin päätöksiimme ja tietoisuuteemme muiden tarpeista.
On lukemattomia tapoja, joilla voimme pitää lupauksemme aina muistaa Vapahtajan päivän aikana. Kuinka te aiotte muistaa Hänet aina?
Useimmat sanoisivat: ”Rukoilemalla ja tutkimalla pyhiä kirjoituksia.” Ja te olisitte oikeassa, jos – ja se on iso jos – ne tehdään vakain aikein.
Rukoileminen ja pyhien kirjoitusten tutkiminen ovat seuraavat kaksi pientä ja yksinkertaista asiaa, joita haluaisin tähdentää.
Herra puhuu selkeästi siitä, kuinka tehottomia meidän rukouksemme ovat, kun me lausumme ne tavan vuoksi: ”Ihmiselle – – luetaan pahaksi, jos hän rukoilee, eikä vakain sydämen aikein; niin, eikä se hyödytä häntä lainkaan, sillä Jumala ei ota vastaan sellaisia” (Moroni 7:9).
Rukous vakain aikein on sitä, että avaa kaksisuuntaisen viestintäyhteyden taivaallisen Isämme kanssa tarkoituksena noudattaa kaikkia Hänen antamiaan neuvoja: ”Kysy Herralta neuvoa kaikissa tekemisissäsi, niin hän ohjaa sinua hyväksesi; niin, kun laskeudut levolle illalla, laskeudu levolle Herran huomaan, jotta hän valvoisi sinua sinun nukkuessasi; ja kun nouset aamulla, olkoon sydämesi täynnä kiitosta Jumalalle; ja jos teet tämän, sinut ylennetään viimeisenä päivänä” (Alma 37:37).
Rukous ja pyhien kirjoitusten tutkiminen kuuluvat luonnollisesti yhteen. Kun me tutkimme pyhiä kirjoituksia ja nykypäivän profeettojemme sanoja, se valmentaa meitä vastaanottamaan henkilökohtaista ilmoitusta. Pyhissä kirjoituksissa olevat esimerkit ja varoitukset koulivat halujamme. Näin me opimme tietämään Herran mielen ja tahdon.
Niin menneet kuin nykyiset profeetat ovat pyytäneet meitä tekemään pieniä ja yksinkertaisia asioita kuten rukoilemaan ja tutkimaan pyhiä kirjoituksia. Miksi siis kaikki eivät tee niin? Kenties yhtenä syynä on se, että me emme välttämättä näe dramaattisia kielteisiä seurauksia, jos meiltä jää päivä tai pari väliin – samoin kuin hampaannekaan eivät vaurioidu ja putoa pois heti kun yhdenkin kerran unohdatte harjata hampaanne. Useimmat seurauksista, niin myönteisistä kuin kielteisistäkin, tulevat myöhemmin, ajan mittaan. Mutta ne kyllä tulevat.
Vuosia sitten istutin takapihallemme kaksi puun tainta, jotka olivat samaa lajiketta ja yhtä korkeita. Istutin toisen paikkaan, jossa se sai päivittäin vähän auringonvaloa, ja toisen istutin paikkaan, jossa se oli auringonvalossa koko päivän. Seuraavan vuoden kuluessa en huomannut paljoakaan eroa näiden kahden puun kasvussa, mutta sitten vaimoni ja minä aloitimme kolmivuotisen lähetystyöpalvelun. Kun palasimme, järkytyin siitä, miten erilaisia puut olivat! Hieman suuremman päivittäisen auringonvalon määrän kerrannaisvaikutus oli saanut aikaan – ajan mittaan – valtavan eron puiden kasvussa. Samaa tapahtuu meidän elämässämme, kun altistamme itsemme joka päivä kaiken valon lähteelle. Emme ehkä huomaa välitöntä muutosta, mutta voitte olla varmoja, että sisimmässänne tapahtuu muutosta, ja vaikutukset käyvät ilmi ajan mittaan.
Tämä yksinkertainen ajatus tarkoituksellisten ja vakain aikein tehtyjen päivittäisten toimien kerrannaisvaikutuksesta voi aiheuttaa ratkaisevan muutoksen elämänne kaikilla osa-alueilla. Se voi tarkoittaa merkitsevää eroa siinä, ponnisteletteko läpi tavallisen elämän vai koetteko valtavaa menestystä ja täytättekö luomisenne tarkoituksen.
Olen usein katsonut elämääni taaksepäin ja ihmetellyt, miksi minun oli niin vaikeaa tehdä päätös lähteä lähetystyöhön. Se oli vaikeaa, koska huomioni oli kiinnittynyt toisaalle – olin kadottanut silmistäni iankaikkisen tarkoitukseni. Toiveeni ja tahtoni eivät olleet sopusoinnussa Herran tahdon kanssa. Muussa tapauksessa päätös olisi ollut helpompi. Ja miksi ne eivät olleet sopusoinnussa keskenään? Kävin sunnuntaisin kirkossa ja nautin sakramentin – mutta en keskittynyt sen merkitykseen. Rukoilin, mutta useimmiten suoriuduin siitä mekaanisesti. Luin pyhiä kirjoituksia, mutta vain satunnaisesti enkä vakain aikein.
Kun olette tänään kuunnelleet, toivon, että olette tunteneet Hengen kuiskausten kautta, mitä teidän tulee tehdä elääksenne harkiten ja keskittyneesti. Kannustan teitä noudattamaan niitä kehotuksia. Älkää antako ajatusten siitä, mitä olette jo tehneet tai mitä ette ole tehneet, lannistaa teitä. Antakaa Vapahtajan suoda teille mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä. Muistakaa, mitä Herra on sanonut: ”Niin usein kuin he tekivät parannuksen ja etsivät anteeksiantoa vakain aikein, heille annettiin anteeksi” (Moroni 6:8, kursivointi lisätty).
Aloittakaa nyt. Eläkää elämää, jolla on tarkoitus. Laittakaa päivittäisten toimien kerrannaisuuden voima työhön elämänne tärkeillä osa-alueilla. Lupaan, että vuoden kuluttua joko olette iloisia siitä, että aloititte tänään, tai toivotte, että olisitte aloittaneet.
Haluan teidän pohdiskelevan näitä kolmea kysymystä. Kutsun teitä jakamaan vastauksenne sosiaalisessa mediassa käyttäen tunnistetta #ldsdevo.
Ensiksi: Pystyttekö tekemään sen? Onko teidän mahdollista tehdä nämä kolme pientä ja yksinkertaista asiaa? Voitteko yrittää pitää lupauksenne ”muistaa hänet aina” (OL 20:77, 79)? Voitteko varata aikaa rukoilla vakain aikein ja tutkia pyhiä kirjoituksia päivittäin?
Toiseksi: Toimiiko se? Uskotteko todella Herran lupaukseen? Uskotteko, että se kerrannaisvaikutus, että Hänen Henkensä on aina teidän kanssanne, vaikuttaa syvästi elämänne kaikkiin osa-alueisiin?
Lopuksi: Onko se sen arvoista?
Minä todistan, että se on sen arvoista ja että sillä on mitä suurin vaikutus. Kun teette näitä asioita, te tulette huomaamaan, että kaikkein tärkein syy kaiken tekemänne taustalla on se, että te rakastatte Herraa ja te tunnette Hänen suuren rakkautensa teitä kohtaan. Rukoilen, että te jokainen löydätte suurta iloa tavoitellessanne täydellisyyttä sekä ymmärtäessänne ja tehdessänne Hänen tahtonsa. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.
© 2015 Intellectual Reserve, Inc. Kaikki oikeudet pidätetään. Hyväksytty englanniksi: 12/14. Hyväksytty käännettäväksi: 12/14. Alkuperäisjulkaisun nimi: ”Living with a Purpose: The Importance of ’Real Intent.’” Finnish. PD10053116 130