61:17

Maistakaa valoa

Vanhin Lynn G. Robbins

seitsemänkymmenen johtokunnasta

Ilta vanhin Lynn G. Robbinsin seurassa

Maailmanlaajuinen hartaustilaisuus nuorille aikuisille • 3. toukokuuta 2015 • Suolajärven tabernaakkeli

Veljet ja sisaret, tervetuloa tähän maailmanlaajuiseen hartaustilaisuuteen nuorille aikuisille. Toivotan erityisesti tervetulleiksi ne teistä, jotka tänä vuonna päätätte seminaarin – se on kunnioitettava saavutus ja todiste siitä, että uskotte Herraan ja rakastatte Häntä. Kehotan teitä noudattamaan monen muun täällä tänä iltana olevan esimerkkiä ja jatkamaan hengellistä oppimista paikallisessa uskontoinstituutissa tai kirkon yliopistossa. Lupaan teille, että saatte edelleen tärkeää ohjausta kaikissa muissa elämänne tärkeissä päätöksissä ja tapaatte ihmisiä, joilla tulee olemaan huomattava vaikutus elämässänne.

Tänä iltana kuulette minun lausuvan todistukseni Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen evankeliumistaan. Kuulette minun käyttävän sanoja ”minä tiedän”. Haluan kertoa teille, kuinka minä olen saanut tietää, että Hän on kirjaimellisesti Jumalan Poika, maailman Lunastaja ja Vapahtaja, ja että Hänen evankeliuminsa on totta.

Haluan myös auttaa teitä huomaamaan, että teidän oma todistuksenne Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen evankeliumistaan on paljon vahvempi kuin luulettekaan.

Missä kohtaa uskon asteikolla minun todistukseni on?

Haluaisin aloittaa pyytämällä teitä tekemään mielessänne itsearvioinnin. Katsokaa tässä kuvassa olevaa viivaa ja antakaa omalle todistuksellenne pistemäärä tällä uskon asteikolla.

Slide from a Powerpoint presentation given by Elder Lynn G. Robbins for May 3, 2015 CES Devotional.

Alimpana on ateisti. Ateistille annamme nolla pistettä. Ylimpänä asteikossa on 10 pistettä, joka tarkoittaa, että henkilöllä on täydellinen tieto Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen evankeliumistaan. Mihin kohtaan asettaisitte itsenne tällä asteikolla? Luulenpa, että moni teistä antaisi itselleen alhaisemman pistemäärän kuin ansaitsisitte.

Muistakaa pistemäärä, jonka annoitte itsellenne, ja katsokaa, kohoaako se tämän esityksen aikana, kun käsittelemme todistuksen erilaisia uskoa kasvattavia puolia ja sitä, kuinka kukin niistä auttaa meitä etenemään uskon asteikolla ja kokemaan suurempaa rauhaa ja onnellisuutta.

Alma kehottaa jokaista ihmistä ottamaan ensimmäisen askeleen eteenpäin uskon asteikolla pyytämällä, että ”kokeilette sanojani, ja osoitatte vähäsen uskoa, niin, vaikka ette voisi enempää kuin haluta uskoa” (Alma 32:27, kursivointi lisätty).

Halu

Seuraava oivallus havainnollistaa sitä, kuinka viisasta on omata halu uskoa.

Ranskalainen huippulahjakkuus, matemaatikko ja keksijä Blaise Pascal syntyi vuonna 1623. Hänen keksintöihinsä kuului muun muassa matemaattinen todennäköisyysteoria, joka antoi tieteellisen pohjan rationaalisen valinnan teorialle – loogisen lähestymistavan parhaan mahdollisen päätöksen tekemiselle. Päätöksentekoteoriassaan Pascal teki sen viisaan huomion, että elämän pelissä ihmiset eivät voi välttää elämän suurinta vedonlyöntiä: onko Jumala olemassa vai ei. Se tunnetaan Pascalin vaakana, ja siinä on kyseessä henkilön elämä – tarkemmin sanottuna hänen iankaikkinen elämänsä – kuten tässä kuvassa havainnollistetaan:

Sarakkeen otsikkoina on kaksi vaihtoehtoa: joko Jumala on olemassa tai Häntä ei ole olemassa. Vaakariveinä on myös kaksi vaihtoehtoa: Voin valita sen, että uskon tai että en usko.

Mahdolliset yhdistelmät ovat seuraavat:

Jos Jumala on olemassa ja minä uskon ja toimin sen mukaan, voin periä iankaikkisen elämän.
Jos uskon eikä Jumalaa ole olemassa, en menetä mitään.
Jos en usko enkä kunnioita Jumalaa tai ole Hänelle kuuliainen mutta Hän on olemassa, menetän iankaikkisen elämän.
Jos en usko eikä Jumalaa ole olemassa, en voita mitään.
Pascalin vaaka esittää, että ihanteellinen päätös on uskoa Jumalan olemassaoloon, ja että vain hullu löisi vetoa Jumalan olemassaoloa vastaan, koska hänellä olisi kaikki hävittävänä eikä mitään voitettavana.

Tuhlaajapoika väittäisi, että hän menettäisi mahdollisuuden syödä, juoda ja olla iloinen (ks. 2. Nefi 28:7) – mikä olisi surkea lohdutuspalkinto verrattuna siihen, kuinka suuresta asiasta on kyse. Hänellä saattaisi olla ”iloa teoistansa jonkin aikaa, [mutta] pian tulee loppu” (3. Nefi 27:11). Hänen unelmistaan huvitella ja hurvitella tulee elävä painajainen, kun hän väistämättä herää hengelliseen krapulaan, jonka hän kokee tässä elämässä ja huomaa, että ”jumalattomuus ei ole koskaan ollut onnea” (Alma 41:10), ja myöhemmin tuomiopäivänä, kun hän ”tunnustaa Jumalan edessä, että hänen tuomionsa ovat oikeudenmukaisia” (Moosia 16:1). Aikanaan hän saa selville, että harhautuksen mestari on petkuttanut häntä mielihyväksi naamioidulla sokerikuorrutteisella kärsimyksellä. Näin ollen, ”älä kadehdi niitä, jotka elävät synnissä” (Sananl. 23:17).

Onneksi tuhlaajapoika sai toisen mahdollisuuden, mikä on yksi suurista opetuksista, jonka Vapahtaja odottaa meidän oppivan tästä vertauksesta (ks. Luuk. 15:11–32).

Kylvä siemen – oppiminen alkaa

Alma kuvailee sitä, kuinka ihminen, jolla on halu, voi sitten alkaa tavoitella uskoa:

”Antakaa tämän halun tehdä työtä itsessänne, kunnes uskotte sillä tavalla, että voitte antaa sijaa osalle sanoistani.

Nyt, vertaamme sanaa siemeneen. Nyt, jos te annatte sijaa, niin – – sydämeenne voidaan kylvää siemen.”(Alma 32:27–28, kursivointi lisätty.)

Siemenen kylväminen tarkoittaa sitä, että olette toimineet halunne mukaan ja kokeilu saa teidät tuntemaan innoitettua uteliaisuutta. Olette nyt käynnistäneet oppimisprosessin.

Pyhien kirjoitusten mukaan tämän oppimisprosessin tulisi edetä kahdella tavalla: ”Ja koska kaikilla ei ole uskoa, etsikää uutterasti ja opettakaa toisillenne viisauden sanoja; niin, etsikää parhaista kirjoista viisauden sanoja; etsikää oppia vieläpä tutkimalla sekä uskon kautta” (OL 88:118, kursivointi lisätty).

Pyhissä kirjoituksissa meille kerrotaan kahdesta oppimiskanavasta, joiden kautta Henki opettaa meitä:

”Niin, katso, minä puhun sinulle sinun mielessäsi ja sinun sydämessäsi Pyhän Hengen kautta, joka tulee sinun yllesi ja joka asuu sinun sydämessäsi.

Nyt, katso, tämä on ilmoituksen henki.” (OL 8:2–3, kursivointi lisätty.)

Oppimismenetelmien ja oppimiskanavien yhteen sovittaminen

Ennen kuin palaamme uskon asteikkoon, haluan valaista noiden kahden oppimismenetelmän ja kahden oppimiskanavan välistä suhdetta. Niiden keskinäisen yhdistämisen pitäisi antaa teille hyödyllisiä oivalluksia siitä, kuinka jatkamme etenemistämme uskon asteikolla.

Kun Joseph Smith sai tietää rukouksesta tutkimalla, hän luki Raamatusta: ”Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta.” (Jaak. 1:5.)

Joseph oppi rukouksesta uskon kautta, kun hän toimi uskonsa mukaan ja meni pyhään lehtoon rukoilemaan.

Kuvan ylälaidassa on kaksi oppimiskanavaa – mieli ja sydän.

Oppiminen tutkimalla yhdistyy mieleen

Kun pyrimme oppimaan tutkimalla, Herra puhuu innoitettuja ajatuksia mielessämme. Muita mahdollisia ”Tutkimisen” ja ”Mielen” yhdistämiseen liittyviä sanoja, jotka kuvailevat sitä, kuinka hoitaa siementä:

Kylvä

Ajatuksia
Kiinnostus
Uteliaisuus
Tarkastele
Tutki
Etsi
Mieti
Kysymyksiä
Pohdiskeleminen

Innoitetut kysymykset johtavat pohtimiseen, ja pohtiminen Hengen vaikutuksen alaisena vie seuraavalle oppimistasolle, jossa tutkiminen yhdistyy sydämeen.

Oppiminen tutkimalla yhdistyy sydämeen

Pian siemen alkaa itää, ja teissä herää Hengen innoittamia tuntemuksia. Juuri sydän – eli innoitettu tuntemus – muuttaa ajatuksen uskonkäsitykseksi.

Versoo

Tuntemuksia
Uskonkäsityksiä
Ymmärrystä
Ihana
Syvästi liikuttunut sydän
Entistä suurempi usko ja toivo
Innoitusta toimia

Alma ilmaisee asian näin: ”Jos se on oikea siemen eli hyvä siemen, jos te ette epäuskollanne heitä sitä pois, niin että vastustatte Herran Henkeä, katso, se alkaa paisua teidän rinnassanne; ja kun te tunnette nämä paisumisen liikkeet, te alatte sanoa itseksenne: Tämän täytyy olla hyvä siemen, eli sanan täytyy olla hyvä, sillä se alkaa avartaa sieluani; niin, se alkaa valaista ymmärrystäni, niin, se alkaa olla minusta ihana.” (Alma 32:28, kursivointi lisätty.)

Vaikka normaalisti liitämme sanan ymmärrys mieleen, monissa pyhien kirjoitusten kohdissa ymmärtäminen liitetään sydämeen, kuten esimerkiksi ”ja sen sydämet olivat avoinna ja se ymmärsi sydämissään sanat, joilla hän rukoili” (3. Nefi 19:33). Puhuessaan kohdasta Jaak. 1:5 nuori Joseph sanoi: ”Milloinkaan ei mikään kirjoitusten kohta ole tullut voimallisemmin ihmissydämeen kuin tämä silloin minun sydämeeni” (JS–H 12).

Sen kaltaisista tunteista Alma sanoo: ”Nyt, katso, eikö tämä lisäisi teidän uskoanne? Minä sanon teille: Kyllä; mutta se ei ole kasvanut täydelliseksi tiedoksi.” (Alma 32:29, kursivointi lisätty.)

Se ei vielä ole täydellistä tietoa. Silti kun jokin koskettaa sydäntämme, se innoittaa meitä ottamaan askeleen eteenpäin uskon asteikolla. Josephia se innoitti toimimaan ja hyväksymään pyhiin kirjoituksiin sisältyvän kehotuksen rukoilla. Hän ei saisi todistusta, ennen kuin hänen uskoaan olisi koeteltu (ks. Et. 12:6).

Oppiminen uskon kautta yhdistyy mieleen

Uskon kautta oppiminen edellyttää toimimista tuntemusten ja uskonkäsitysten mukaan.¹ Vapahtaja esitti aivan saman kutsun oppia uskon kautta, kun Hän sanoi: ”Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani” (Joh. 7:17, kursivointi lisätty). Tässä jakeessa Vapahtaja opettaa meille, että toimiminen on uskon teko , joka kääntää uskomisen tiedoksi. Kieltäjiä Hän kehottaa: ”Uskokaa tekojani, vaikka ette minua uskoisikaan. Silloin te opitte ymmärtämään, että Isä on minussa ja minä olen Isässä.” (Joh. 10:38, kursivointi lisätty.)

Puhuessaan tietämisestä Alma sanoo:

”Ja nyt, katso, koska te olette kokeilleet ja kylväneet siemenen ja se paisuu ja itää ja alkaa kasvaa, teidän täytyy tietää, että siemen on hyvä.

Ja nyt, katso, onko teidän tietonne täydellistä? Kyllä, teidän tietonne on täydellistä siinä asiassa, ja teidän uskonne on uinuvaa; ja tämä koska te tiedätte , – – että ymmärryksenne alkaa valaistua ja että mielenne alkaa avartua” (Alma 32:33–34, kursivointi lisätty).

Uskon mukaan toimiminen on antanut teille tietoa.

Muita uskon kautta oppimisen ja mielen yhdistämiseen liittyviä sanoja:

Kasvaa

Tekee
Tieto (täydellinen siinä asiassa)
Rukoile
Tee parannus
Muuta käytöstä
Tottele
Kokemuksia
Maista

Alma käyttää verbiä maistaa varsin erikoisella tavalla viitatessaan valon maistamiseen. Kuunnelkaa:

”Oi, eikö tämä sitten ole todellista? Minä sanon teille: Kyllä, sillä se on valoa, ja kaikki, mikä on valoa, on hyvää, sillä sen voi erottaa; sen tähden teidän on tiedettävä, että se on hyvää; ja nyt, katso, kun olette maistaneettätä valoa, onko teidän tietonne täydellistä?

Katso, minä sanon teille: Ei; eikä teidän myöskään pidä hylätä uskoanne, sillä te olette vasta osoittaneet uskoanne kylvääksenne siemenen, jotta voisitte kokeilla tietääksenne, oliko siemen hyvä.” (Alma 32:35–36, kursivointi lisätty.)

Juuri valon maistaminen ja siitä nauttiminen on antanut teille täydellisen tiedon siinä asiassa, eli tiedätte, että siemen on hyvä. Valo kutsuu teitä tulemaan Jeesuksen Kristuksen luokse, ja Jumalan voima tekee ihmeitä teidän kauttanne ja te käännytte Herraan (ks. Alma 23:6).

Oppiminen uskon kautta yhdistyy sydämeen

Alma jatkaa: ”Ja katso, kun puu alkaa kasvaa, te sanotte: Ravitkaamme sitä hyvin huolellisesti, – – hyvin uutterasti ja kärsivällisesti, odottaen siitä hedelmää – –.

Katso, lopulta te saatte poimia [eli maistaa] sen hedelmää, joka on mitä kallisarvoisinta.” (Alma 32:37, 41–42, kursivointi lisätty.)

Ravitsee ja maistaa

Kääntymys
Muutos
Voimallinen sydämenmuutos
Kaste
Pyhä Henki
Siunauksia
Iloa ja onnea
Halu jakaa
Tulee Jeesuksen Kristuksen kaltaiseksi

Hedelmän maistaminen johtaa meidät eteenpäin kohtaan, jossa uskon kautta oppiminen ja sydän yhdistyvät. Täällä huomaamme itse, että hedelmä on tosiaankin makeaa ja kallisarvoista. Jeesuksen Kristuksen seuraaminen ja Hänen tahtonsa tekeminen sallii meidän maistaa Hänen sovitustaan ja evankeliumia monin eri tavoin. Prosessin aiemmassa vaiheessa koimme, kuinka sydäntämme kosketettiin syvästi. Nyt tapahtuu heidän ”sydämessään – – voimallinen muutos”, kuten Alma kuvailee (Alma 5:12), ja Henki kääntää kokemuksemme ja tietomme kääntymykseksi.

Kun olemme kääntyneet Herraan (ks. Alma 23:8), me seuraamme Vapahtajaa menemällä kasteelle ja ottamalla vastaan Pyhän Hengen lahjan. Kun ”maistamme” evankeliumin hedelmiä, me koemme siunauksia ja sellaista iloa ja onnea, että haluamme jakaa sen muiden kanssa aivan kuten Lehikin: ”Ja kun nautin sen hedelmää, se täytti sieluni tavattoman suurella ilolla; sen vuoksi aloin toivoa, että perheenikin nauttisi sitä, sillä minä tiesin, että se oli kaikkia muita hedelmiä haluttavampaa” (1. Nefi 8:12).

Se, että sananmukaisesti kääntyy Herraan, tarkoittaa voimallista muutosta ja muuttumista Jeesuksen Kristuksen kaltaiseksi, niin että taipuu Pyhän Hengen kutsuun ja riisuu päältään luonnollisen ihmisen ja tulee pyhäksi Kristuksen, Herran sovituksen kautta (ks. Moosia 3:19). Sanan kattavammassa merkityksessä meidän kääntymyksemme ei ole täydellinen ennen kuin olemme kasvaneet hengellisesti ja ”saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden” (Ef. 4:13). Siitä tulee elinikäinen tavoite ja uskon matka uskossamme Häneen, Hänen armonsa eli jumalallisen apunsa kanssa (ks. 2. Nefi 25:23).

Tämä elinikäinen kääntymys vaatii meiltä selvästikin jatkuvaa ravitsemista, jotta välttäisimme Alman kuvaileman kuivettumisen: ”Mutta jos te laiminlyötte puun ettekä huolehdi sen ravinnosta, katso, se ei juurru; ja kun aurinko tulee ja paahtaa sitä – –, se kuivettuu” (Alma 32:38).

”Sen vuoksi teidän täytyy ponnistella eteenpäin lujina Kristuksessa, niin että teillä on täydellinen toivon kirkkaus ja rakkaus Jumalaa ja kaikkia ihmisiä kohtaan. Ja nyt, jos te ponnistelette eteenpäin kestiten itseänne Kristuksen sanalla ja kestätte loppuun asti, katso, näin sanoo Isä: Te saatte iankaikkisen elämän.” (2. Nefi 31:20, kursivointi lisätty.)

Tämä voimallinen muutos ja kääntymys ei tarkoita sitä, etteikö meillä yhä olisi kysymyksiä. Mutta maistettuamme valoa kysymysten pitäisi juurruttaa meihin halu jatkaa oppimista sen sijaan että ne aiheuttaisivat epäilyksiä, jotka kuihduttaisivat kasvavan uskomme. ”Ja jokaiselle, joka uskoo minun nimeeni, mitään epäilemättä, minä vahvistan kaikki sanani” (Morm. 9:25).

Kysymykset ovat hyvä asia. Ne saavat meidät pohtimaan, tutkimaan ja rukoilemaan. Joseph Smithillä oli mielessään kysymyksiä koko elämänsä ajan. Lähes jokainen Opin ja liittojen luku ilmoitettiin hänelle vastauksena kysymykseen, jonka hän esitti Herralle rukouksessa – rivi rivin päälle ja käsky käskyn päälle. Vapahtaja oppi samalla tavalla: ”Eikä hän aluksi saanut täyteydestä vaan sai armoa armon lisäksi, kunnes hän sai täyteyden” (ks. OL 93:12–13).

Täydellinen tieto

Palatkaamme uskon asteikkoon. Me nimesimme ylinnä olevan kohdan täydelliseksi tiedoksi Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen evankeliumistaan.

Tutkitaanpa ilmaisua ”täydellinen tieto”. Viitaten valon maistamiseen Alma opetti, että ”teidän tietonne on täydellistä siinä asiassa” (Alma 32:34). Huomatkaa, kuinka profeetta Mormon puhuu seuraavissa jakeissa täydellisestä tiedosta lisätessään oman todistuksensa samaisesta valosta:

”Sillä katsokaa, veljeni, teille on annettu arvostelukyky, jotta voisitte erottaa hyvän pahasta; ja arvostelutapa on yhtä selvä – jotta voisitte tietää täysin varmasti – kuin päivänvalo eroaa pimeästä yöstä.

Sillä katso, Kristuksen Henki on annettu jokaiselle ihmiselle, jotta hän voi erottaa hyvän pahasta; ja nyt, minä osoitan teille, kuinka on arvosteltava; sillä kaikki, mikä kutsuu tekemään hyvää ja saa uskomaan Kristukseen, on lähetetty Kristuksen voiman ja lahjan kautta; sen vuoksi te voitte tietää täysin varmasti, että se on Jumalasta. – –

Ja nyt, veljeni, koska te tunnette sen valon, jonka mukaan voitte arvostella ja joka valo on Kristuksen valo, katsokaa, ettette arvostele väärin.” (Moroni 7:15–16, 18, kursivointi lisätty.)

Kumpikin profeetta todistaa, että Kristuksen valo antaa meille täydellisen tiedon totuudesta. Jopa maailman ihmiset tietävät, että heillä on sisäinen ymmärrys oikeasta ja väärästä. He tunnustavat Kristuksen valon käyttämällä sanaa omatunto, joka viittaa tietoon, joka meillä on sisimmässämme.²

Kun pidämme tuota valoa totuuden sinettinä, etenemme edelleen uskon asteikolla saaden rivin rivin päälle, käskyn käskyn päälle (ks. 2. Nefi 28:30; OL 98:12; 128:21), ”ja Pyhän Hengen voimalla te voitte tietää totuuden kaikesta” (Moroni 10:5, kursivointi lisätty).

Hetken kuluttua aiomme itse asiassa suorittaa Alman kokeen, jotta se muistuttaisi teitä siitä, miltä tuo valo maistuu ja kuinka se antaa teille täydellisen tiedon.

Vastakohtaisuus paljastaa totuuden

Ennen kuin jatkamme kokeen parissa on tärkeää tunnistaa eräs olennainen osa prosessia. Luvussa 2. Nefi 2 meille opetetaan, että ”on välttämätöntä, että kaikessa on vastakohtaisuutta” (2. Nefi 2:11). Ihmiset ”maistavat karvaan, jotta he tietäisivät antaa arvon hyvälle” (Moos. 6:55). Esimerkiksi terveyttä tutkitaan pääasiassa tutkimalla sen vastakohtaa sairauksia ja tauteja; vapautta tutkitaan tutkimalla sortoa ja orjuutta; onnellisuutta tutkitaan tutkimalla murhetta ja niin edelleen. Ja pienten tulikärpästen ihmeen tavoin valo jää huomaamatta ilman taustalla olevaa pimeyttä.

Vastakohtaisuus on korvaamatonta koulutuksellemme ja onnellisuudellemme. Ilman vastakohtaisuutta totuus pysyisi piilossa silmiemme edessä, aivan kuten pidämme ilmaa itsestään selvänä, kunnes joudumme haukkomaan henkeä. Koska Kristuksen valo on aina läsnä, monet ihmiset eivät huomaa Hengen läsnäoloa elämässään, aivan kuten lamanilaiset kohdassa 3. Nefi 9:20, jotka ”kastettiin tulella ja Pyhällä Hengellä, eivätkä he sitä tienneet”.

Vastakohtaisuus paitsi ilmoittaa tai paljastaa totuuden myös ilmaisee siihen kuuluvan voiman, ilon ja suloisuuden. Esimerkiksi tuhlaajapojan täytyi maistaa katkeraa elämää ymmärtääkseen, kuinka hyvän elämän hän olikaan jättänyt kotoa lähtiessään ja kuinka vähän hän oli sitä arvostanut nuoruudessaan.

Vasta kivun ja sairauden myötä opimme arvostamaan terveyttämme. Jouduttuamme epärehellisyyden uhriksi alamme arvostaa rehellisyyttä. Koettuamme epäoikeudenmukaisuutta tai julmuutta alamme pitää arvossa rakkautta ja ystävällisyyttä – kaikkea ”täydellistä tietoa”, maistettuamme kutakin hedelmää sen valon avulla, joka meissä on. Täydellinen tieto saadaan hedelmä hedelmältä, sen vastakohtaisuuden kautta, jota on kaikessa. Kuuliaisuus Jumalan käskyille lupaa perimmäistä onnea, kehitystä ja edistystä vastakohtaisuuksien kautta eikä ne ohittamalla. ”Tyynillä vesillä ei tulla taitaviksi merimiehiksi.”³

Pohtikaa tätä profeetta Joseph Smithin oivaltavaa lausuntoa: ”Totuus tulee ilmi vastakohtien toteen näyttämisellä.”⁴

Ja näitä Brigham Youngin sanoja: ”Kaikki tosiasiat näytetään toteen ja tulevat ilmi vastakohdillaan.”⁵

Uskon koe

Nyt saatte osallistua kokeeseen, jossa pohditaan muutamia Kristuksen kaltaisia hyveitä tai käskyjä siitä, millaisia meidän tulisi olla, ja vertaillaan niitä vastakohtiinsa. Kun pohditte kutakin niistä, Kristuksen valon tulisi vakuuttaa mielessänne ja sydämessänne, että jokainen Kristuksen kaltainen hyve on hyvää ja sen vastakohta katkeraa:

Rakkaus –– inho, vihamielisyys, vastustus
Rehellisyys –– valhe, petos, varkaus
Anteeksianto –– kosto, kauna, katkeruus
Ystävällisyys –– ilkeys, vihaisuus, epäystävällisyys
Kärsivällisyys –– äkkipikaisuus, kiivaus, suvaitsemattomuus
Nöyryys –– ylpeys, itsepäisyys, ylimielisyys
Rauhan rakentaminen –– riidanhalu, erimielisyys, ärsyttäminen
Ahkeruus –– kyllästyminen, luovuttaminen, uppiniskaisuus

Tässä on vain muutamia lukuisista Kristuksen kaltaisista hyveistä, mutta ne riittävät osoittamaan siemenkokeen tehokkuuden.

Pohtiessanne tätä luetteloa huomaatte, että olette oppineet tuntemaan jokaisen hyveen voiman, totuuden ja hyvyyden, yksi kerrallaan, tuhansien vahvistavien kokemusten kautta. Hyvän hedelmän mukana tulee sen oma luontainen todiste ja vahvistus – sen maku. Sitä koetellaan syömällä, hedelmä kerrallaan, rivi rivin päälle, jokaisen sisältäessä ”täydellisen tiedon”. Ehkäpä apostoli Paavali tarkoitti juuri sitä sanoessaan: ”Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää” (1. Tess. 5:21, kursivointi lisätty). Jos olette sisällyttäneet nämä ja muita hyveitä omaan elämäänne, olette uskon asteikolla paljon pidemmällä kuin todennäköisesti arvelittekaan.

Tämä on kuitenkin vain sitä, mitä kutsuisin terrestriseksi eli kuun kirkkautta vastaavaksi todistukseksi. Mihin tahansa uskontoon kuuluvilla hyvillä, Jumalaa pelkäävillä ihmisillä on tämä sama todistus, koska heilläkin on Kristuksen valo, josta Mormonin kirjassa kerrotaan, ja he ovat ottaneet vastaan osan Hänen evankeliumistaan.

Uskon koe – seuraava taso

Selestinen eli auringon kirkkautta vastaava todistus saadaan silloin kun tavoitellaan Isän täyteyttä (ks. OL 76:75–78; 93:19). Kun ihminen kastetaan ja hän on kelvollinen saamaan Pyhän Hengen lahjan, hän saa lahjana enemmän Kristuksen valoa, kuten tässä Mormonin kirjan jakeessa sanotaan: ”Jos tämä on teidän sydämenne halu, mitä teillä on sitä vastaan, että teidät kastetaan Herran nimeen, – – jotta Hän vuodattaisi Henkeään runsaammin teidän päällenne” (Moosia 18:10, kursivointi lisätty).

Presidentti Dieter F. Uchtdorf on opettanut meille: ”Mitä enemmän käännämme sydämemme ja mielemme kohti Jumalaa, sitä enemmän taivaallinen valo laskeutuu sieluumme.”⁶

”Se, joka ottaa vastaan valoa ja pysyy Jumalassa, saa lisää valoa; ja se valo kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka” (OL 50:24).

Minun ei tarvitse kertoa teille, että kirkkaammassa valossa näkee paremmin – te tiedätte sen. Profeetta Joseph Smith sanoi: ”Mitä lähemmäksi täydellisyyttä ihminen pääsee, sitä selvemmin hän näkee ja sitä suurempia ovat hänen nautintonsa.”⁷

Nyt kun meillä on enemmän valoa nähdäksemme paremmin, viekäämme koe selestiselle tasolle ja vertailkaamme joitakin oppeja, jotka ovat ominaisia vain Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkolle, niihin oppeihin, joita on muualla, missä valo on himmeämpi mutta missä ihmisillä on yleensä puhtaat aikeet:

Jumala on meidän Isämme ja meidät on luotu Hänen kuvakseen –– Hän ei ole kirjaimellisesti meidän Isämme, vaan Hän on käsittämätön, tuntematon
Hänen jumalallinen organisaationsa profeettoineen ja apostoleineen –– Hänen perustamansa mallin hylkääminen
Herra on järjestyksen Jumala, joka hallitsee niiden kautta, joilla on pappeuden avaimet –– hämmennys, erilaiset tulkinnat, ”väärät henget” (ks. OL 50:2)
Pappeuden valtuus ja Jumalalta saatu kutsu –– teologian oppiarvo, valittu äänestämällä, palkattu tai itse nimitetty
Toimitukset ja liitot –– pelkästään hyvin eletty elämä
Lasten viattomuus –– lapsikaste
Mormonin kirja, toinen todistus –– Raamattu ainoana todistuksena
Temppelityö kuolleiden puolesta –– kynttilän sytyttäminen ja kuolleiden puolesta rukoileminen
Iankaikkinen avioliitto ja perhe –– toteamus ”kunnes kuolema meidät erottaa”.

On valaisevaa vertailla totuutta sen vastakohtaan. Se auttaa paljastamaan itsestäänselvyyksiä, jotka ovat piilossa silmiemme edessä. Me huomaamme tietävämme paljon enemmän kuin luulimmekaan. Sen tulisi innoittaa meitä edelleen ”[tutkimaan] uutterasti Kristuksen valossa – – ja – – [tarttumaan] kaikkeen hyvään” (Moroni 7:19).

”Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe” (Joh. 20:29)

Tutkikaamme nyt toista mielenkiintoista puolta uskosta ja todistuksesta.

Pyhien kirjoitusten oppaassa sanotaan, että ”[todellisen] uskon täytyy kohdistua Jeesukseen Kristukseen, jotta se johtaisi ihmisen pelastukseen. – –

[Siihen] sisältyy toivo sellaisesta, mikä ei näy mutta mikä on totta [Hepr. 11:1].”⁸

Eikö olekin mielenkiintoista, että todellinen usko Jeesukseen Kristukseen on ”uskomista ilman näkemistä”, vaikka maailma uskoo sen vastakohtaan eli ”se uskoo, ken näkee”.

Luonnollinen ihminen tarkkailee maailmaa viiden aistinsa välityksellä vaatien merkkejä todistukseksi. Pyhät kirjoitukset ovat silti täynnä esimerkkejä niistä, jotka ovat saaneet kokea Jumalan läsnäolon ja voiman viiden aistinsa kautta kokematta kuitenkaan pysyvää kääntymystä:

Laman ja Lemuel näkivät enkelin (ks. 1. Nefi 3:29). He kuulivat Herran äänen, joka ”nuhteli heitä tavattomasti” (1. Nefi 16:39). He tunsivat Jumalan voiman, kun Nefi ojensi kätensä ja ”Herra ravisutti heitä” (1. Nefi 17:54). He maistoivat ja haistoivat: ”Minä teen teidän ruoastanne maukasta, niin ettei teidän tarvitse kypsentää sitä” (1. Nefi 17:12). Jokaisen viiden aistin kautta tulleista ilmenemisistä huolimatta Laman ja Lemuel kapinoivat. Tarkoittiko näkeminen heidän kohdallaan uskomista?
Kun Mooses johdatti Israelin lapset pois Egyptistä, he kokivat vitsauksia, tulipatsaista, Punaisenmeren jakautumisen, maistoivat mannaa – jokaisen viiden aistin välityksellä saatuja kokemuksia. ”Ja siitä huolimatta, että heitä johdatettiin ja Herra, heidän Jumalansa, heidän Lunastajansa, kulki heidän edellään johdattaen heitä päivällä ja antaen heille valoa yöllä ja tehden heidän hyväkseen kaiken, mitä ihmisen oli hyvä saada, he paaduttivat sydämensä ja sokaisivat mielensä ja herjasivat Moosesta sekä todellista ja elävää Jumalaa” (1. Nefi 17:30). Näkeminen ei todellakaan tarkoittanut heidän kohdallaan uskomista!
Pyhissä kirjoituksissa on monia samanlaisia esimerkkejä, mutta kaikkein mykistävimmän esimerkin tarjoavat ne hengellisesti kyvyttömät, jotka hylkäsivät Vapahtajan Hänen itsensä läsnä ollessa. ”Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten nähden, nämä eivät uskoneet häneen” (Joh. 12:37; ks. myös OL 138:26).

Väitteelle, että ”se uskoo, ken näkee”, on aivan liian monia vastakkaisia esimerkkejä. Ne, jotka toivovat saavansa edes yhden vaikuttavan kokemuksen, joka auttaisi heitä määrittelemään todistuksensa, eivät tajua, että suuremman todistuksen ja Hengen todistuksen me saamme joka päivä monin pienin tavoin, kuten silloin, kun viimeksi alleviivasitte jotakin pyhistä kirjoituksistanne. Ajatelkaa sitä. Syy sille, että alleviivasitte jotakin pyhistä kirjoituksistanne oli se, että saitte jonkin vaikutelman, innoituksen, ahaa-elämyksen. Innoitettu vaikutelma on ilmoitusta.

Toinen esimerkki ilmoituksesta on se, että saatte innoitusta olla ystävällisiä tai tehdä jonkin hyvän teon, ”sillä kaikki, mikä kutsuu tekemään hyvää – – on lähetetty Kristuksen voiman ja lahjan kautta” (Moroni 7:16). Kristuksen valo on aina läsnä! Te maistatte sitä joka päivä. Ja näistä kuiskauksista, tästä ”pienestä lähtee se, mikä on suurta” (OL 64:33).

”Pyhän Hengen voimalla te voitte tietää totuuden kaikesta” (Moroni 10:5)

Tuleeko mieleenne Mormonin kirjasta joku, joka näki enkelin ja uskoi? Ajattelette todennäköisesti Alma nuorempaa. Enkeli ilmestyi hänelle ja Moosian pojille ja ”laskeutui ikään kuin pilven sisässä; ja hän puhui ikään kuin ukkosen äänellä” (Moosia 27:11). Tunnette kertomuksen lopun – Alman parannuksenteon ja sitä seuraavan palvelutyön.

Tarkoittiko näkeminen Alman kohdalla uskomista? Ei! Miksi? Koska Alma ei vielä ollut harjoittanut tahdonvapauttaan oppimalla tutkimisen ja uskon kautta eikä ollut vielä rukoillut tietääkseen totuuden. Näkeminen ei ole oikotie uskoon tai todistukseen, kuten monet mainitsemani esimerkit todistavat. Alma kuvailee itse todistuksensa saamista, eikä hän pidä enkelin ilmestymistä sen aikaansaajana. Itse asiassa hänen todistuksessaan ei missään mainita enkeliä.

”Eikä tässä ole kaikki. Ettekö luule minun itse tietävän näitä asioita? Katso, minä todistan teille tietäväni, että nämä asiat, joista olen puhunut, ovat totta. Ja kuinka luulette minun tietävän niiden olevan varmasti totta?

Katso, minä sanon teille, että Jumalan Pyhä Henki on ilmaissut ne minulle. [Valo.] Katso, minä olen paastonnut ja rukoillut monta päivää, jotta voisin itse tietää nämä asiat. Ja nyt minä tiedän itse, että ne ovat totta, sillä Herra Jumala on ilmoittanut ne minulle Pyhän Henkensä kautta; ja tämä on ilmoituksen henki, joka on minussa.” (Alma 5:45–46, kursivointi lisätty.)

”Herätys” tai lyhytaikainen muutos käyttäytymisessä voi johtua jostakin ulkoisesta tekijästä ja tulla viiden aistin kautta, mutta se ei koskaan kestä kauan, kuten Lamanin ja Lemuelin tapauksessa. Pysyvä todistus saadaan ainoastaan sisältä käsin, kun ihminen oppii tutkimisen ja uskon kautta ja Pyhä Henki kylvää evankeliumin ”heidän sisimpäänsä, – – heidän sydämeensä” (Jer. 31:33). Siksi nefiläiset, siitä huolimatta, että olivat nähneet Vapahtajan ja kuulleet sekä tunnustelleet Häntä, kun Hän vieraili heidän luonaan, samoin kuin maistaneet ja haistaneet Hänen ihmeellisesti tarjoamaansa leipää (ks. 3. Nefi 20:3–9), kuitenkin ”rukoilivat sitä, mitä he eniten halusivat; ja he halusivat, että Pyhä Henki annettaisiin heille” (3. Nefi 19:9).

Joitakin vuosia sitten eräs vanhempi lähetyssaarnaaja kertoi minulle seuraavasta tapauksesta, joka tapahtui 1960-luvulla hänen ollessaan nuori mies. Tämäkin tapaus havainnollistaa sitä, että ainoastaan tutkimisen ja rukouksen kautta Pyhä Henki todistaa meille totuudesta. Hän sanoi:

”Asuin yksin Provossa Utahissa, pienessä asunnossa lähellä kaupungin keskustaa. Työskentelin myyjänä pienessä huonekaluliikkeessä Provossa. Tämä tapaus sattui pitkän viikonlopun aikana uudenvuoden aikaan.

Meillä oli pitkä viikonloppuvapaa. Oli torstai, 31. joulukuuta, uudenvuodenaatto. Olimme saaneet vapaata torstaista sunnuntaihin, ja olin asunnossani vailla minkäänlaisia juhlasuunnitelmia. Valmistin illallista ja odottelin sen kypsymistä. Halusin samalla lukea jotakin. Minulla ei ollut mitään lukemista asunnossani, joten meni naapurin ovelle ja pyysin siellä asuvilta nuorilta miehiltä (he olivat BYU:n opiskelijoita), oliko heillä jotakin luettavaa – toivoin saavani Field & Stream-lehden tai jotakin sen tapaista. He sanoivat, ettei heillä ollut lehtiä, mutta heillä oli kirja, jonka ehkä haluaisin lukea. He antoivat minulle Mormonin kirjan.

Vaikka olin kuullut mormonikirkosta (kukapa Utahissa ei olisi?), en tuntenut sitä kirjaa. Kiitin heitä ja otin kirjan mukaani. Päivällistä syödessäni selailin sitä ja aloin lukea. Myönnän silmäilleeni kirjaa sieltä täältä yrittäessäni päästä selville juonesta. Siinä oli nimiä ja paikkoja, joista en ollut kuullut koskaan aiemmin, enkä oikein päässyt siitä jyvälle. Vein siis päivällisen syötyäni kirjan takaisin ja palautin sen sanoen ’ei kiitos’.

’Rukoilitko sen puolesta?’ toinen nuorista miehistä kysyi. ’Rukoilinko sen puolesta?’ kysyin puolestani. ’Halusin vain jotakin luettavaa, enkä sellaista, josta pitäisi rukoilla.’ Siitä alkoi hyvin mielenkiintoinen keskustelu Mormonin kirjan sisällöstä. He kertoivat minulle, että se oli pyhä kirja, ja jos ensin rukoilisin sen puolesta ja sen jälkeen lukisin sen haluten todella tietää, oliko se totta, niin Jumala ilmoittaisi minulle totuuden siitä Pyhän Hengen voimalla.

Olin saanut katolisen kasvatuksen, ja vaikka en siihen aikaan ollutkaan aktiivinen katolilainen, pidin lujasti kiinni jäsenyydestäni katolisessa kirkossa, koska se oli kaikki, mitä olin koskaan tuntenut. En ollut koskaan rukoillut muuten kuin lausunut Isä meidän -rukouksen ja Ave Maria -rukouksen ja lukenut rukouskirjaa – mitä en ollut tehnyt pitkiin aikoihin. Ja nyt jotkut nuoret miehet pyysivät minua rukoilemaan Jumalaa, jota en oikeastaan tuntenut, ja pyytämään Häntä kertomaan minulle, oliko tuo kirja totta vai ei. No, mikäpä siinä, ei minulla ollut muutakaan tekemistä, ja edessäni olisi tosi pitkä viikonloppu. Otin kirjan mukaani, avasin olutpullon, sytytin savukkeen ja polvistuin rukoukseen pyytäen Jumalaa kertomaan minulle, oliko tämä kirja totta. Sitten aloin lukea. ’Minä, Nefi, synnyin hyvistä vanhemmista.’

Nimet ja paikat olivat samoja, joista olin lukenut vain pari tuntia aiemmin. Ainoa ero tällä kerralla oli se ’epäilyksen puuttuminen’, joka ympäröi minut taianomaisesti. Kirjaimellisesti uppouduin kirjaan! Saatoin nähdä Nefin, saatoin nähdä hänen veljensä, ja minua suututti, kun he kohtelivat häntä kaltoin. Pidin Nefistä! Kannustin hyviksiä ja säälin pahiksia. Luin tuntikausia, enkä voinut laskea kirjaa käsistäni. Kun lopulta katsoin kelloa, se oli melkein viisi aamulla. Toivotin itselleni hyvää uutta vuotta ja menin nukkumaan.

Heräsin noin klo 8.30 ja otin vaistomaisesti kirjan käteeni. Sillä tavalla kului koko viikonloppu. Veli Parley P. Prattin tavoin ajatuskin ruoasta oli häiriöksi, enkä halunnut minkään häiritsevän minua. Nostin puhelimen luurin pois paikoiltaan ja luin koko päivän; vain pikaisesti söin jotakin välipalaa. Kuten edellisenäkin iltana, huomasin lopulta, että oli jo varhainen aamu, nukuin muutaman tunnin, otin kirjan käteeni ja jatkoin omaehtoista maratoniani. Lopulta maanantaina noin aamuviideltä sain luetuksi kirjan loppuun ja nukahdin – lopen uupuneena.

Juuri joulun alla olin saanut myydyksi suuren kokolattiamattotilauksen American Forkin alueella. Kyseessä oli erikoismatto, ja esimieheni halusi minun valvovan maton asentajia. Esimieheni oli entinen piispa Provon alueelta, ja hän oli puhunut minulle kirkosta useaan otteeseen, mutta en ollut halunnut kuunnella. Hän oli hyvä esimies, mutta häntä oli paras olla ärsyttämättä, koska hän oli aika äkkipikainen. Juuri sinä maanantaiaamuna kahdeksalta minun olisi pitänyt olla valvomassa sen kokolattiamaton asennusta. Sovittu aika tuli, enkä ilmestynyt paikalle; sitten kello oli yhdeksän, sitten kymmenen.

Lopulta suunnilleen klo 10.30 esimieheni, joka oli vihainen kuin mikä, tuli asunnolleni ja astui sisään ovesta antaakseen minun kuulla kunniani. Hän näki minut makaamassa sohvalla Mormonin kirja rinnallani, ja muutti mielensä. Hän sulki oven hiljaa ja meni takaisin liikkeeseen luottaen siihen, että saisi maton asentajat aloittamaan työnsä. Heräsin vähän yli puoli kahdeltatoista (tietämättä esimieheni vierailusta), katsoin kelloa ja toisen kerran suhteellisen lyhyen ajan sisällä lausuin jälleen rukouksen. Pukeuduin nopeasti (uskoen, että paikalle päästyäni saisin todennäköisesti potkut), istuin autooni ja pyyhälsin työpaikalle.

Näin esimieheni paikalla ja menin hänen luokseen pyytämään anteeksi. Hän kääntyi ympäri, hymyili ja kysyi: ’Mitä pidit siitä kirjasta?’ Ymmärsin, mitä oli tapahtunut, ja ajatukseni palasivat kuluneeseen viikonloppuun. Sanoin silmät täynnä kyyneliä sen ainoan asian, jonka saatoin sanoa. ’Se kirja on totta. Mormonin kirja on Jumalan sanaa.’ Sitten aloin itkeä, ja hän tuli ja sulki minut syleilyynsä. Minut kastettiin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseneksi 22. tammikuuta 1965.”

Tapasin tämän hyvän veljen muutamia vuosikymmeniä hänen kääntymyksensä jälkeen, kun hän palveli vaimonsa kanssa lähetystyössä San Diegossa mormonipataljoonan vierailukeskuksessa. Syy siihen, miksi pidän tästä kertomuksesta niin paljon, on hänen kahden yrityksensä vastakohtaisuus hänen pyrkiessään lukemaan Mormonin kirjaa. Ensimmäisellä kerralla hän alkoi lukea vailla vakaata aietta ja rukoilematta. Toisella yrityksellä, jossa oli mukana halu ja rukous, se oli aivan toisenlainen kokemus.

On vain yksi tapa tietää, ovatko Mormonin kirja ja evankeliumi totta, ja siihen tarvitaan enemmän kuin uteliaisuus ja enemmän kuin viisi aistia. Siihen tarvitaan tahdonvapauden vilpitöntä käyttämistä ja sitä, että toimintaa edeltää halu tietää:

”Ja kun te nämä saatte, minä tahtoisin kehottaa teitä kysymään Jumalalta, iankaikkiselta Isältä, Kristuksen nimessä, eivätkö nämä asiat ole totta; ja jos te kysytte vilpittömin sydämin, vakain aikein, Kristukseen uskoen, hän ilmoittaa niistä teille totuuden Pyhän Hengen voimalla.

Ja Pyhän Hengen voimalla te voitte tietää totuuden kaikesta.” (Moroni 10:4–5.)

Siinä lupauksessa ei ole sanoja ”mahdollisesti”, ”ehkä” tai ”kenties”. Lupaus kuuluu: ”Hän ilmoittaa niistä teille totuuden Pyhän Hengen voimalla.”

Toinen oivaltava periaate, jonka löydämme tästä kertomuksesta, on se, ettei Mormonin kirjaa tarvitse lukea kannesta kanteen ennen kuin voi saada todistuksen siitä. Tämän kertomuksen mies maistoi valon ensimmäisestä sivusta alkaen. Hänen ei tarvinnut syödä koko pizzaa ennen kuin tiesi, että se on herkullista. Toisille se voi olla ennemminkin maku, josta oppii pitämään vähitellen valon tullessa ajan myötä yhä herkullisemmaksi. Alma tuntuu puhuvan siitä tässä jakeessa: ”Se alkaa valaista ymmärrystäni, niin, se alkaa olla minusta ihana” (Alma 32:28).

Teidän todistuksenne on vahvempi kuin luulettekaan

Kun aloitimme, pyysin teitä antamaan todistuksellenne pistemäärän uskon asteikolla. Toivon, että olette huomanneet, että todistuksenne on edistynyt pitemmälle kuin kuvittelittekaan. Pyhä Henki opettajananne olette saaneet täydellistä tietoa monista evankeliumin hedelmistä, ja hedelmä hedelmältä, rivi rivin päälle, todistuksenne on vahvistunut päivän mittaan.

Mitä paremmin oppii evankeliumia ja elää sen mukaan, sitä enemmän valoa siitä saa ja sitä paremmin Isän suunnitelmasta tulee järkeen käyvä evankeliumi. Me opimme omista kokemuksistamme, että elämän puun hedelmä on tosiaankin kallisarvoinen ja ”mitä makeinta, yli kaiken sen, mitä milloinkaan ennen [olemme maistaneet]” ja että se täyttää sielumme ”tavattoman suurella ilolla” (1. Nefi 8:11–12). Me opimme rakastamaan sitä niiden siunausten ja sen ilon ja kontrollin vuoksi, jotka tuovat myönteisiä asioita elämäämme sekä sen toivon vuoksi, joka meillä on päättymättömästä onnesta iankaikkisina perheinä.

Lausun todistukseni siitä, että minä tiedän, ja minä tiedän, että tiedän Pyhän Hengen voimalla, että Mormonin kirja on totta. Se on Jumalan sanaa. Se on makeaa ja kallisarvoista maistaa. Rakastan ja arvostan sen makua. Lausun todistukseni siitä, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika ja että Hänet ristiinnaulittiin ja Hän kärsi maailman syntien tähden. Hän on meidän Vapahtajamme ja johtaa ja ohjaa kirkkoaan ja valtakuntaansa edelleen täällä maan päällä elävien profeettojen ja apostolien kautta. Todistan Hänen nimestään ja näistä pyhistä totuuksista Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.