Joulu – aikaa rakastaa ja palvella toisiamme sekä antaa toisillemme anteeksi
Katselen mielelläni lasten jännitystä ja innokasta odotusta joulun aikaan! Muistan oman innokkaan odotukseni, kun olin alkeisyhdistysikäinen lapsi ja vartuin Argentiinassa. Eräänä vuonna Alkeisyhdistyksen opettajat pyysivät meitä puhdistamaan vanhoja lelujamme, pesemään nukkejemme hiukset ja korjaamaan niiden vaatteet, jotta voisimme lahjoittaa ne pienille pojille ja tytöille, jotka joutuivat viettämään joulunsa sairaalassa.
Kun viikon varrella puhdistin vanhoja nukkejani, äiti kysyi minulta, mitä aioin tehdä niiden kanssa. Selitin, mitä Alkeisyhdistyksen opettajani olivat pyytäneet meitä tekemään, ja äiti vastasi: ”Sinun pitäisi antaa niille lapsille myös jokin hienoista leluistasi.”
Minä tokaisin siihen: ”Miksi ihmeessä?”
Sitten äiti sanoi jotakin, mikä on pysynyt mielessäni kaikki nämä vuodet. Hän sanoi: ”Cris, on oikein hyvä antaa jotakin sellaista, josta todella pidämme ja jota on vaikea antaa, koska pidämme siitä niin – sellaista, joka olisi uhraus. Sellaisen lahjan olemme saaneet taivaalliselta Isältämme. Hän lähetti Poikansa Jeesuksen Kristuksen – ei vain ketä tahansa poikaa. Hän lähetti rakkaan ja täydellisen Poikansa, jotta me voimme mennä takaisin ja elää jälleen Hänen luonaan.”
Kun sinä vuonna annoin pois yhden lempileluistani, ymmärsin vähän paremmin taivaallisen Isämme lahjaa meitä varten, joka on Hänen rakas Poikansa, Jeesus Kristus, joka rakastaen ja epäitsekkäästi antoi henkensä meidän puolestamme.
Joka vuosi osana joulunviettoamme isällä oli tapana lukea ääneen pyhistä kirjoituksista Luukkaan kaunis kertomus:
”Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. – –
Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin – –.
Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta.
Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika,
ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa.
Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet,
mutta enkeli sanoi heille: ’Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.
Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.
Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.’
Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
’Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.’”1
Veljet ja sisaret, kuinka voimme tänä päivänä nauttia tästä samasta rauhasta ja hyväntahtoisuudesta ihmisten kesken, joita Hän rakastaa?
Kun olen viime viikkoina pohtinut tätä kysymystä ja ajatellut sitä, että joulu on antamisen aikaa, mieleeni on tullut kolme tekoa – oikeastaan kolme lahjaa, jotka me itse kukin voimme antaa muille. Annamme tietysti näitä lahjoja ympäri vuoden, mutta ihanana joulunaikana muistamme Isän antaman lahjan, Hänen Poikansa, ja mietimme, kuinka voisimme noudattaa Heidän esimerkkiään ja samalla kasvattaa henkilökohtaista kykyämme ja haluamme antaa omastamme.
1. Joulu on aikaa antaa rakkautta.
Meidän taivaallinen Isämme ja meidän Vapahtajamme Jeesus Kristus ovat suurin esimerkki rakkaudesta. Eräässä rakkaassa pyhien kirjoitusten kohdassa opetetaan: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”2
Vapahtajamme opetti meitä esimerkillään rakastamaan kaikkia. Hän opetti meitä myös rakastamaan Jumalaa ja rakastamaan lähimmäisiämme niin kuin itseämme.
Vanhin John A. Widtsoe on selittänyt:
”Emme ehkä ymmärrä rakkauden täyttä ja olennaista luonnetta, mutta on olemassa keinoja, joilla sen tunnistaa.
Rakkaus perustuu aina totuuteen. – – Valheet ja pettäminen tai mikä tahansa moraalilain rikkominen todistavat rakkauden puuttumisesta. Rakkaus katoaa valheiden keskellä. – – Siten – – se, joka valehtelee rakkaalle ihmiselle tai tarjoaa hänelle mitä tahansa totuudenvastaista, ei rakasta häntä todella.
Lisäksi, rakkaus ei loukkaa, satuta tai vahingoita rakasta ihmistä. – – Julmuus on yhtä kaukana rakkaudesta – – kuin totuus on valheesta. – –
Rakkaus on myönteinen, aktiivinen voima. Se auttaa rakasta ihmistä. Jos on olemassa jokin tarve, rakkaus yrittää tyydyttää sen. Jos on olemassa jokin heikkous, rakkaus korvaa sen vahvuudella. – – Rakkaus, joka ei ole avuksi, on epäaitoa tai ohimenevää rakkautta.
Niin hyviä kuin nämä tunnistamisen keinot ovatkin, on olemassa parempikin keino. Todellinen rakkaus tekee uhrauksia rakkaan ihmisen puolesta. – – Juuri se on lopullinen koe. Kristus antoi itsensä, Hän antoi henkensä meidän puolestamme, ja julisti siten todellista rakkauttaan kuolevaisia veljiään ja sisariaan kohtaan.”3
Meidän taivaallinen Isämme pyytää meitä kaikkia, lapsiaan, antamaan rakkaudesta ja tekemään uhrauksia tämän rakkauden eteen. Vapahtaja sanoi: ”Antakaa, niin teille annetaan.”4 ”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.”5
2. Joulu on aikaa palvella.
Herramme ja Vapahtajamme palveli henkilökohtaisesti ihmisiä kohottaen alistettuja, antaen toivoa masentuneille ja etsien eksyneitä. Hän antoi näön sokeille, paransi sairaita ja rampoja, jotta he voivat kävellä, ja herätti ihmisiä kuolleista.
Joulunaikaan ajattelen lähetyssaarnaajia – vanhimpia, sisaria, vanhempia lähetyssaarnaajia ja lähetysjohtajia kaikkialla maailmassa – jotka Jeesuksen Kristuksen edustajina antavat omasta ajastaan ja palvelevat koko ihmiskuntaa. Ajattelen kaikkia niitä veljiä ja sisaria, jotka käyttävät tuntikausia palvellen uskollisesti tehtävissään. Ajattelen tänä aikana myös kaikkia niitä miehiä ja naisia, jotka palvelevat armeijassa turvatakseen meitä. Kiitos palveluksestanne!
Mutta vaikka emme palvelekaan Herraa tai maatamme kokoaikaisesti, meillä on rajattomasti tilaisuuksia palvella. Ystävälliset sanat ja teot voivat kohottaa taakkoja ja ilahduttaa sydäntä! Taivaallinen Isämme pyytää meitä kaikkia palvelemaan. Ja kun teemme niin, ”Kuningas vastaa [meille]: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’”6
3. Joulu on aikaa antaa anteeksi.
Muille anteeksiantaminen tuo elämäämme rauhaa ja iloa. Presidentti Heber J. Grant on opettanut: ”Mikään ei tuo meille enemmän Jumalan Henkeä kuin se – – että olemme ystävällisiä, huomaavaisia, laupiaita, pitkämielisiä ja anteeksiantavaisia. Mikään ei tuo meille enemmän iloa kuin se, että olemme valmiita ja halukkaita antamaan anteeksi lähimmäisemme rikkomukset meitä vastaan, eikä mikään tuo meille suurempaa tuomiota kuin se, että paadutamme sydämemme ja olemme katkeria ja kostonhaluisia tunteissamme niitä kohtaan, jotka meitä ympäröivät.”7
Saadaksemme syntimme anteeksi meidän täytyy antaa anteeksi muille.
Kun annamme anteeksi muille, me voimme voittaa vihan, katkeruuden ja koston tunteet. Kukapa haluaisi kokea noita tunteita jouluna? Anteeksiantaminen voi myös parantaa hengelliset haavat ja tuoda sellaista rauhaa ja rakkautta, jota vain Jumala voi antaa.
Taivaallinen Isämme haluaa, että teemme parannuksen ja annamme anteeksi kaikille – myös itsellemme. Vanhin Jeffrey R. Holland on sanonut: ”Riippumatta siitä, – – kuinka monia tilaisuuksia luulette menettäneenne, kuinka monia virheitä tunnette tehneenne tai riippumatta kyvyistä, joita luulette itseltänne puuttuvan, tai riippumatta siitä, kuinka kauas kodista ja perheestä ja Jumalasta tunnette matkanneenne, minä todistan, että te ette ole matkanneet jumalallisen rakkauden ulottumattomiin. Teidän ei ole mahdollista vajota niin alas, etteikö Kristuksen sovituksen ääretön valo loistaisi sinne.”8
Veljet ja sisaret, antakaamme kaikki tänä joulunaikana parhaita lahjoja. Uhratkaamme kiitollisin sydämin lempilelujamme – ei niitä loppuun kuluttamiamme. Ja antakaamme rakkauden lahja, palvelemisen lahja lähipiirissämme oleville sekä todellinen anteeksiannon lahja. Sillä kun teemme parannuksen, Israelin Pyhä antaa meille anteeksi. Todistan, että Hän elää. Hän on kuninkaiden Kuningas, Rauhan Ruhtinas, meidän Vapahtajamme, meidän Lunastajamme ja meidän ystävämme. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.