Keskittykää jouluun
Rakastan tätä aikaa vuodesta, kun kokoonnumme perheen ja rakkaiden kanssa muistamaan Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen syntymää ja kiittämään Hänen elämästään ja Hänen äärettömästä sovitusuhristaan. Rakastan kaikkialla näkyviä lukemattomia muistuttajia tästä erityisestä ajasta, ja voin yhä tuntea lapsuuteni joulujen jännityksen ja odotuksen, olivatpa ne sitten koleassa Englannissa tai helteisellä Arabian niemimaalla.
Luultavasti monien muiden tavoin olen kuluneella viikolla kamppaillut jouluvalojen kanssa yrittäen löytää sen yhden lampun, joka saa koko valosarjan pimenemään. Kun viimein löysin ja vaihdoin sen lampun, kaikki valot syttyivät, ja sain tuntea vähäisen voiton tuomaa iloa ja helpotusta.
Yksi lempiasioista, mitä teen joulun lähestyessä, on istua joulukuusemme vierellä, kun kaikki muut valot on sammutettu, ja antaa silmieni sumentua katsoessani pikkuruisten valkoisten lamppujen peittämää kuusta. Kun katseeni ei ole keskitetty mihinkään, niin jokaisen yksittäisen lampun hehku laajenee ja pehmenee sen valon heijastuessa kiiltävänpunaisista koristeista. Vaikutus on lumoava. Taustalla meillä soi usein musiikki, joka julistaa ”Riemuitse, maa, kun Kuningas Jo saapuu kansojen”1, ja ”Hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas”2.
Kun annan katseeni väliin tarkentua ja sumentua kuusen valoihin, se tuo mieleeni jälleen kerran Vapahtajamme jumalallisen tehtävän, johon huomio tarkentuu selvästi tällaisina hiljaisina hetkinä. Hän on sanonut: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.”3 Pohdin Hänen pyhää synnyinyötään täynnä kiitollisuutta Isän antamasta ilon, toivon ja rakkauden lahjasta, jonka Hän lähetti maan päälle ainosyntyisessä Pojassaan.4
Tällaiset hiljaiset mietiskelyn ja pohdinnan hetket ovat ehkä aivan liian harvinaisia meille valmistautuessamme jouluun. Joulukuu tuo juhlia ja konsertteja, kokoontumisia ja lahjoja. Kalenteri täyttyy, ja toisinaan odotukset, joita asetamme itsellemme, itse asiassa vievät joulun iloa pois sen sijaan että ne lisäisivät sitä.
Siksi presidentti Russell M. Nelsonin opetus onkin ratkaisevan tärkeä: ”Elämämme olosuhteet eivät vaikuta kovinkaan paljon tuntemaamme iloon mutta siihen vaikuttaa erittäin paljon se, mihin me keskitymme elämässämme. Kun elämämme keskittyy Jumalan pelastussuunnitelmaan – – ja Jeesukseen Kristukseen ja Hänen evankeliumiinsa, me voimme tuntea iloa riippumatta siitä, mitä elämässämme tapahtuu – tai ei tapahdu. Ilo tulee Hänestä ja Hänen ansiostaan. Hän on kaiken ilon lähde.5
Tämä on meille täydellinen tilaisuus pohtia rukoillen sitä, mihin keskitymme. Mitä toivotte tältä joulun ajalta? Mitä vilpittömästi haluatte itsellenne ja rakkaillenne, kun kokoonnutte yhteen tänä pyhimpänä pyhistä päivistä?
Pian on joulupäivä. Miettikää, mitä teillä on kalenterissanne seuraavien päivien aikana. Liian monet sitoumukset ja kaikki, mitä teidän on tehtävä, voivat tuntua teistä ylivoimaisilta. Onko aikataulunne liian tiukka? Aiheuttavatko tietyt kulttuuriperinteet ja paineet teille liiallista stressiä ja estävätkö ne teitä saamasta itse ja osoittamasta muille Kristuksen syntymän tuomaa iloa? Kuinka voisitte helpottaa kalenterianne tänä jouluna ja suunnitella paremmin seuraavan?
Meidän täytyy varoa, ettemme ole niin kiireisiä ja väsyneitä yrittäessämme tehdä liian paljon, että kadotamme sen, mihin meidän pitäisi jouluna keskittyä, emmekä pysty kuvaannollisesti polvistumaan seimen ääreen palvelemaan vastasyntynyttä Kuningasta ja tuomaan Hänelle omaa henkilökohtaista lahjaamme.
Nuoret äidit – ja me kaikki – oletteko ylikuormittuneita? Mihin olette keskittyneet? Mitä jos tänä vuonna ette lähetäkään niitä joulukortteja tai jätätte väliin jonkin muun itseenne kohdistuvan odotuksen, johon kenties media innoittaa? Sen vaatima aika tai raha vie teiltä kykyä keskittyä Vapahtajaan ja tuntea Hänen jouluiloaan.
Nuoret isät – ja me muut – mihin te keskitytte? Ehkäpä teillä on tänä vuonna yksinkertaisempi joulu niin että kotitekoisia lahjoja ja palvelemisen lahjoja on enemmän, koska paine ja kustannukset yrittää ostaa kaikki mahdollinen on liikaa – ja tarpeetonta – ja vie teiltä kykyä keskittyä Vapahtajaan ja tuntea Hänen joulurauhaansa.
Palveleminen temppelissä joulun aikaan voi olla erityisen merkityksellistä. Temppeli korjaa sitä, mihin keskitymme, voimistaa iloamme ja yhdistää perheitä täällä ja verhon toisella puolella. Mitä jos menisitte palvelemaan temppelissä jonkin muun joulutoiminnan sijaan, joka ei ehkä auta teitä kaivatessanne levollista joulua? Nuo pyhät toimitukset – se rauha ja pappeuden voima, jotka niissä on kaikille niitä vaaliville – ovat mahdollisia ainoastaan Isän ainosyntyisen Pojan ansiosta, tämän ”maailman luomisesta alkaen – – teurastetun Karitsan”6, jonka syntymäjuhlaa me nyt vietämme.
Tämän joulun lähestyessä tehkäämme enemmän sitä, millä on merkitystä, ja paljon vähemmän sitä, millä ei ole. Pyrkikäämme tekemään Jeesus Nasaretilaisen tekoja – kohottamaan surevia, parantamaan murtuneet, käymään vankien luona, ruokkimaan nälkäisiä, vaatettamaan alastomia ja antamaan ääni äänettömille, väheksytyille, unohdetuille ja halveksituille.7
Toivon teidän, jotka olette tänä jouluna keskellä kriisitilannetta, löytävän Vapahtajan rakkauden lahjan, joka on juuri teitä varten. Monet ovat tällä hetkellä vaarassa menettää rakkaimpiaan sairauden, vanhuuden tai jonkin kauhean onnettomuuden vuoksi. Monet muistelevat menneitä menetyksiä, jotka sattuivat joulun aikaan, ja tämä on teille tuskallinen vuosipäivä. Jotkut murehtivat valintoja, joita heidän rakkaansa tekevät juuri tällä hetkellä. Toiset ovat yksinäisiä, ilman perhettä, sekasorron kourissa tai heillä on jostakin muusta syystä edessään hyvin erilainen joulu kuin ne, joita he ovat aiemmin viettäneet.
Uskokaa, että tänä aikana teille on olemassa erityinen lahja. Etsikää hiljaisia, yksinäisiä hetkiä, jolloin voitte pohtia, rukoilla ja tuntea Hänen rakastavaa hyväntahtoisuuttaan, jonka syntymän ansiosta mikä tahansa ilo kenen tahansa elämässä on mahdollista. Lupaus on, että jonakin päivänä ”kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut”8. ”Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano – –. Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille, ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet.”9
Varatkaa aikaa olla hiljaa, hengittää, ihmetellä. Katsokaa ylös. Keskittykää Hänen suureen lahjaansa – tietoon siitä, keitä te todella olette, ja ymmärrykseen, että koettelemukset täällä ovat hetkellisiä ja että ilo täällä on vain alkua tulevalle ilolle. Muistakaa, että ”elämämme olosuhteet eivät vaikuta kovinkaan paljon tuntemaamme iloon mutta siihen vaikuttaa erittäin paljon se, mihin me keskitymme elämässämme”.
”Ja nyt, minä tahtoisin kehottaa teitä etsimään tätä Jeesusta, josta profeetat ja apostolit ovat kirjoittaneet, jotta Isän Jumalan sekä Herran Jeesuksen Kristuksen ja heistä todistavan Pyhän Hengen armo olisi ja pysyisi teissä ikuisesti.”10 Jotta voisimme sanoa: ”Nyt Sulle, oi Jeesus, Äsken syntyneelle Jo kunnia, ylistys soikohon. – – Oi, Sua kumarramme”11!
Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.