Rauhan lahjoja
Olen kiitollinen saadessani juhlistaa joulua kanssanne. Tarkoituksenamme on kunnioittaa Herraa Jeesusta Kristusta. Toivomme, että saamme sekä itsellemme että rakkaimmillemme joulun todellista henkeä. Sille hengelle on ominaista rauha – ei poliittinen rauha, sillä Vapahtajan syntyessä maassa koettiin niin suurta pelkoa ja levottomuutta, että Hänen perheensä joutui lähtemään pakolaisina Egyptiin; ei taloudellinen rauha, sillä Hän syntyi tallissa ja makasi vaatimattomassa seimessä; eikä edes se rauha, jota koemme, kun kaikki lahjat on paketoitu, kuusi koristeltu ja pöytä katettu, sillä sellainen rauha on vain hetkellistä. Joulun rauha on ”Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen”1. Se on rauha, jonka apostoli Paavali on luvannut varjelevan meidän sydämemme ja ajatuksemme, niin että pysymme Kristuksessa Jeesuksessa.2 Ja Paavali oli oikeassa. Etsimämme rauha tulee ainoastaan Jeesuksen Kristuksen avulla ja Hänen ansiostaan.
Jotkut meistä elävät kauneuden ja rauhan ympäröiminä ja kokevat silti sisäistä sekasortoa. Toiset tuntevat rauhaa ja täydellistä tyyneyttä suurten henkilökohtaisten menetysten, murhenäytelmien ja jatkuvien koettelemusten keskellä.
Kaikille kuolevaisuuteen syntyneille Vapahtaja on sanonut: ”Maailmassa te olette ahtaalla.”3 Kuolevaisen palvelutyönsä aikana Hän kuitenkin antoi opetuslapsilleen tämän ihmeellisen lupauksen: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa.”4 On lohdullista tietää, että tämä lupaus henkilökohtaisesta rauhasta pätee tänäkin päivänä kaikkiin Hänen liiton tehneisiin opetuslapsiinsa.
Se on lupaus, joka annettiin nimenomaan Hänen synnyinyönään. Kun taivaalliset sanansaattajat julistivat Vapahtajan syntymän, he ilmoittivat: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha.”5
Tänä siunattuna aikana vuodesta me – enemmän kuin milloinkaan muulloin – pyrimme löytämään rauhaa kaikkien lahjojen antajan avulla. Haluan tänä iltana kertoa joistakin tavoista, joilla voimme lisätä sitä rauhaa, jota koemme nyt joulunaikaan, koko tulevana vuotena ja koko elämämme ajan.
Ensiksi, niiden enkelien tavoin, jotka lauloivat Hänen synnyinyönään, me voimme tuntea rauhaa juhliessamme Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta. Me voimme tulla kumartamaan Häntä.6
Jouluna juhlitaan lapsen syntymää. Olemme kaikki kokeneet, kuinka ihmeelliseltä tuntuu nähdä vastasyntynyt lapsi. Tunnemme olomme nöyräksi nähdessämme nuo ihmeelliset pienet piirteet ja lupauksen tulevasta. Me tunnemme hellyyttä. Me tunnemme kiitollisuutta. Me tunnemme rauhaa. Ja sydämeemme laskeutuu rakkauden tunne, joka tekee meidät anteliaiksi ja ystävällisiksi, kun muistamme, kenen syntymää juhlimme. Sillä jouluna juhlitaan täysin poikkeuksellista lapsen syntymää. Jumalan profeetat olivat nähneet ennalta Jeesuksen syntymän jo kauan aiemmin. Tämä lapsen syntymä täytti lupauksen, jonka rakastava taivaallinen Isä oli antanut meille henkimaailmassa. Se oli luvatun Messiaan syntymä.
Aina joulunaikaan mieleeni nousee muisto sanoista, jotka sitten painuvat sydämeeni. Voin kuulla mielessäni, kuinka suurenmoinen kuoro laulaa riemuisasti: ”Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.”7
Ensimmäinen muistikuvani noiden sanojen kuulemisesta on siitä, kun istuin Suolajärven tabernaakkelin parvitasolla. Kuoro lauloi Händelin musiikkia. Muistan tunteneeni jotakin sydämessäni. Olin silloin nuori. Nyt olen vanhempi ja tiedän, mikä tuo tunne oli. Se oli Pyhä Henki, jonka kumppanuus luvattiin minulle ollessani kahdeksanvuotias. Henki vahvisti sydämessäni, että sanat, jotka kuulin laulettavan sinä iltana, ovat totta.
Tuo Betlehemissä kauan sitten syntynyt lapsi oli ja on Jumalan Poika, Isän Ainosyntyinen. Ne, jotka polvistuivat Hänen edessään, tulivat palvelemaan Vapahtajaa. Hän oli Jumalan Karitsa, joka oli lähetetty katkaisemaan kuoleman siteet sovitusuhrillaan. Hänellä oli voima kantaa surumme ja murheemme, jotta Hän tietäisi, kuinka auttaa meitä. Ja Hän syntyi sovittaakseen kaikki meidän syntimme, kuten vain Hän voi tehdä:
Synnyit, että ihminen saisi elon ikuisen,
että lapset maailman
Pääsis alta kuoleman.
Kuule, laulu enkelten:
Syntyi Herra ihmisten.8
Tabernaakkelin parvitasolla tuona iltana kokemani tunne sisälsi uskoa ja toivoa. Tunsin uskoa siihen, että koska ”lapsi on syntynyt meille”, minulla voisi olla sydämessäni toivo siitä, ettei kuolema ole kaiken loppu. Minä kokisin ylösnousemuksen, ja kuoleman pistin poistettaisiin kaikilta taivaallisen Isän lapsilta.
Ja tunsin muutakin, kovin paljon enemmän. Tunsin toivoa siitä, että Hänen ansiostaan voisin seurata ja palvella Häntä ja syntyä siten hengellisesti uudestaan. Hänen syntymänsä lahjan ansiosta minun sydämeni, teidän sydämenne ja kaikki ihmissydämet voidaan muuttaa, jotta ne tulisivat jälleen pienen lapsen sydämen kaltaiseksi – viattomaksi, puhtaaksi ja sopivaksi palaamaan kotiin Jumalan luokse, joka antoi meille Vapahtajan ja järjesti keinon palata takaisin Hänen luokseen Hänen taivaalliseen kotiinsa. Tunsin kiitollisuutta ja rauhaa, ja me kaikki voimme tuntea niin Isän ja Pojan antaman lahjan ansiosta.
Toiseksi, kuten paimenet, jotka näkivät Kristus-lapsen ja ”kertoivat, mitä heille oli – – sanottu”9 Hänen syntymänsä ilosanomasta, me voimme opettaa rauhaa perheellemme ja muille rakkaillemme. Me teemme sen parhaiten tuomalla pyhien kirjoitusten kohtia heidän mieleensä ja sydämeensä.
Kun lapsemme olivat pieniä, esitimme perheen kesken joulukuvaelmaa, jonka kaikki sanat olivat peräisin pyhistä kirjoituksista. Esitimme kuvaelman jouluaattona. Monet teistä ovat tehneet jotakin samankaltaista.
Kuvaelmamme varhaisissa esityksissä oli vain vähän esiintyjiä, ja jokaisella oli jokin rooli pyhien kirjoitusten henkilöistä. Minä olin Joosef, vaimoni oli Maria, ja Kristus-lapsena oli nukke. Esiintyjien määrä kasvoi ajan myötä. Lisäsimme pienen näyttelijän, joka esitti Jeesus-lasta, sitten tulivat paimenet – kylpytakkeihin pukeutuneina – kumartamaan seimen ääreen, ja sen jälkeen saatoimme ottaa mukaan tietäjiä, jotka tulivat arvokkaine lahjoineen kunnioittamaan vastasyntynyttä Kuningasta.
Joidenkin vuosien kuluttua kuvaelma alkoi niin, että yksi lapsi esitti Samuel Lamanilaista, joka todisti profeetallisella voimalla luvatun Messiaan tulevasta syntymästä. Ajan myötä lisäsimme mukaan epäuskoisen ihmisjoukon, joka oli aseistautunut foliopalloilla heittääkseen niitä kohti Samuelia, joka seisoi heidän edessään. Joka vuosi, kun vihaisen ihmisjoukon jäsenet kasvoivat vahvemmiksi ja oppivat tarkemmiksi, meidän täytyi muistuttaa heitä voimallisesti siitä, ettei Samueliin voinut osua, koska hän oli Jumalan suojelema palvelija – ja koska tarkoituksenamme oli tuoda rauhaa ja juhlia sitä!
Tarvitsimme osia pienemmille lapsille, joten lisäsimme lampaita ja karitsoita konttaamaan paimenten perässä seimelle.
Mutta aika kului – niin kuin aina käy. Näyttelijät kasvoivat, ja nyt olemme palanneet takaisin alkuun. Olen seurannut noiden Joosefien, Marioiden, paimenten, lampaiden, karitsoiden ja tietäjien siirtyvän eteenpäin opettamaan omille rakkailleen asioita Vapahtajasta ja rauhasta, jonka Hänen syntymänsä tekee mahdolliseksi.
Heillä oli siunaus oppia kuvaelmassamme esittämistään osista jotakin Vapahtajasta ja siitä, miksi me rakastamme Häntä. Olen kiitollinen siitä, että meidän lapsemme ja heidän lapsensa ovat nähneet meidän kunnioittavan Jeesus-lasta, joka syntyi äärettömäksi uhriksi, siksi kallisarvoiseksi rauhan lahjaksi, jonka taivaallinen Isä antoi kaikille lapsilleen.
Kolmanneksi, tietäjien tavoin voimme ylösnousseen Herran opetuslapsina antaa rakkauden ja rauhan lahjoja.
Piispa Sellers Rexburgista Idahosta teki niin vuosien ajan, kun hänet oli kutsuttu piispaksi kauan sitten. Hänen seurakuntansa kappeli oli lähellä pikkukaupungin läpi kulkevaa valtatietä. Työttömyys oli tuolloin korkea, ja monet puutteenalaiset ihmiset muuttivat paikasta toiseen toivoen löytävänsä jonkinlaisen keinon elättää itsensä. He etsivät usein käsiinsä jonkun myöhempien aikojen pyhiin kuuluvan piispan, joka auttaisi heitä. Usein heidän tapaamansa piispa lähetti heidät piispa Sellersin kotiin.
Siihen oli olemassa syy. Sellersin perhe otti vastaan kaikki puutteenalaiset tuntemattomat. Perheen lisäksi illallispöydän ääressä istui myös muukalainen tai kaksi, joskus useampikin. Nautittuaan sisar Sellersin valmistaman herkullisen aterian kukin vieras sai piispalta takin, jonka tämä oli ostanut armeijan ylijäämävarastosta.
Lämmin takki yllään ja sisar Sellersin valmistama ruokapaketti kädessään he lähtivät ulos talvisäähän lämpimin sydämin. Tuon päivän näkymät, äänet ja tunteet pysyisivät heidän mielessään matkan varrella. Koska Rexburgissa kylmimmät säät osuvat usein joulunaikaan ja koska perheellä oli tapana harjoittaa hyväntekeväisyyttä ympäri vuoden, Sellersin perheen lapset kantavat mielessään muistoa siitä, että he ovat tehneet, mitä Vapahtaja olisi tehnyt – ja että he ovat tehneet sen Hänen hyväkseen.
Te ja teidän perheenne rakennatte omat jouluperinteenne sopimaan omiin olosuhteisiinne, mutta niissä on jotakin yhteistä. Ne kääntävät sydämet kohti Vapahtajaa. Ja niihin kuuluu ystävällisiä tekoja, jotka ansaitsevat Vapahtajan hyväksynnän. Hän on sanonut:
”Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne.
Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.”10
Ja Hän sanoo: ”Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.”11
Enkelit, paimenet ja tietäjät etsivät rauhaa ja löysivät sen uskostaan Jeesukseen Kristukseen. Niin tekin löydätte. Vapahtajan syntymä on lahja, joka mahdollistaa sen, että Isä antaa meille ”rauhan tässä maailmassa ja iankaikkisen elämän tulevassa maailmassa”12. Me huusimme ilosta henkimaailmassa, kun kuulimme tuon lupauksen. Koemme jälleen rauhaa ja iloa, kun kuulemme laulun sanat, joissa julistetaan, että Jumalan rakastava lupaus on pidetty:
Päättynyt kaikk on työ. – –
Enkel taivahan ilmoitti heill:
”Suuri koittanut riemu on teill,
Kristus syntynyt on!”13
Rukoilen, että me kaikki saamme tuon rauhan ja että se jää luoksemme, kun muistamme, rakastamme ja palvelemme taivaallista Isäämme pitämällä liittomme Hänen kanssaan. Muistakaamme aina Jeesuksen Kristuksen kuolevaisuudessa tekemä palvelutyö ja ystävällisyys, jota Hän osoitti – ja päättäkäämme toimia samoin.
Minä todistan, että Jeesus on Kristus, Isän rakas Poika. Todistan siitä, että presidentti Thomas S. Monson on Jumalan elävä profeetta. Hän toivoo, samoin kuin koko ensimmäinen presidenttikunta, että teillä on tänä jouluna ja aina iloa, rakkautta ja rauhaa, jotka Vapahtaja lupasi uskollisille ja nöyrille opetuslapsilleen. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.